Bikaner on Rajasthanin kuivissa länsiosissa sijaitseva kaupunki, entisen Bikanerin ruhtinaskunnan pääpaikka, jossa kerran hallitsi maharadža. Bikanerin maharadžalla oli kaupungin keskellä sijaitseva vaikuttava Junagarhin linna, joka on nykyisin museona ja turistien päästävissä. Toinen, kaupungin laidalla sijaitseva Lalgarhin palatsi, on nykyisin loistohotellina, mutta palatsin ulkopuolella vaatimattomammassa huvilassa asuu edelleen maharadžan jälkeläisiä, ja suku ilmeisesti omistaa ainakin osan hotellista.
Tapanani ei ole ollut mainostaa blogissani majoituspaikkojani, mutta tässä tapauksessa teen poikkeuksen, sillä aivan linnanmuurin kulman takana yksityisbussien asemalta, johon saavuimme, sijaitsee Bhairon Vilas -niminen butiikkihotelli, joka oli koko Intian-matkamme paras majoituspaikka hintalaatusuhteessa. Kyseessä on aiemmin maharadžan suvulle kuulunut haveli, joka on täynnä historiallista nostalgiaa, ja jota ympäröi rehevä ja lintuja tulviva puutarha. Bikanerista epäilemättä löytyy halvempiakin paikkoja, mutta Bhairon ei todellakaan ollut hinnalla pilattu, ja sillä hinnalla sai asua ruhtinasajan huvilassa, jossa huoneen ikkunasta avautui satumainen näkymä suoraan Junagarhin linnalle. Hotellin sisäpihan ravintola Tamarindissa saattoi pöydästään käsin seurata puissa liikehtiviä purppuramedestäjiä, harakkataskuja ja variskäkiä.
Bhaironin auttavainen manageri kertoi nykyisen omistajan olevan viimeisen maharadžan ja entisen osavaltion pääministerin jälkeläinen suorassa polvessa. Hotellin väki oli avulias järjestämään meille päiväretket sekä Tharin autiomaassa kohti Pakistanin rajaa sijaitsevaan Gajneriin, jossa maharadžan metsästyslinna sekä nykyisin suojelualueena toimivat metsästysmaat, että Sujangarhin suunnalla sijaitsevalle Tal Chapparin suojelualueelle. Mutta noista paikoista enemmän seuraavissa kirjoituksissa.
Useita mainittuja näyttäviä palatseja lukuun ottamatta Bikaner on varsin hiljainen kauppakaupunki, johon tulvii paljon vähemmän turisteja kuin kauempana lounaassa sijaitsevaan Jaisalmeriin, joka on toinen Rajasthanin läntisellä aavikolla sijaitseva entinen itsenäinen ruhtinaskunta. Meille Bikaner oli maantieteellisistä syistä helpommin saavutettava ja lisäksi mainitut luonnonsuojelualueet, jotka olivat kohdelistallamme, olivat lähempänä. Turistien suhteellinen vähäisyys teki Bikanerista myös rentouttavamman paikan, sillä sieltä puuttui Delhin, Agran ja Jaipurin hermoja hiertävä häsläys.
Tosin Junagarhin linnassa jouduimme toistuvasti koululaislaumojen piirittämiksi ja he kaikki halusivat ottaa meistä kuvia, kätellä ja ottaa kuvia meidän kanssamme. Tämä on Intiassa nuorison tapana yleisemminkin. Niinpä epäilen, että päädyimme matkan aikana satojen intialaisnuorten naamakirjoihin ja nettialbumeihin todistamaan heidän kansainvälisyyttään ja cooliuttaan. Muuta syytä sille, miksi kukaan haluaisi ottaa kuvia länsimaisista turisteista ja heidän kanssaan, en keksi. Kännykät räpsivät meistä kuvia kaikkialla, mihin menimme, ja muutamat räpsijöistä halusivat aina lisäksi myös harjoitella hieman englantiaan.
Bikanerista 30 kilometrin päässä sijaitsevassa Deshnokissa on erikoinen nähtävyys, Karni Matan rottatemppeli, jossa palvotaan ja hyysätään tuhansia rottia, uskomuksen mukaan rotiksi reinkarnoituneita sieluja. Tällä kertaa käynti siellä ei kuitenkaan sopinut aikatauluihimme.
Tapanani ei ole ollut mainostaa blogissani majoituspaikkojani, mutta tässä tapauksessa teen poikkeuksen, sillä aivan linnanmuurin kulman takana yksityisbussien asemalta, johon saavuimme, sijaitsee Bhairon Vilas -niminen butiikkihotelli, joka oli koko Intian-matkamme paras majoituspaikka hintalaatusuhteessa. Kyseessä on aiemmin maharadžan suvulle kuulunut haveli, joka on täynnä historiallista nostalgiaa, ja jota ympäröi rehevä ja lintuja tulviva puutarha. Bikanerista epäilemättä löytyy halvempiakin paikkoja, mutta Bhairon ei todellakaan ollut hinnalla pilattu, ja sillä hinnalla sai asua ruhtinasajan huvilassa, jossa huoneen ikkunasta avautui satumainen näkymä suoraan Junagarhin linnalle. Hotellin sisäpihan ravintola Tamarindissa saattoi pöydästään käsin seurata puissa liikehtiviä purppuramedestäjiä, harakkataskuja ja variskäkiä.
Bhaironin auttavainen manageri kertoi nykyisen omistajan olevan viimeisen maharadžan ja entisen osavaltion pääministerin jälkeläinen suorassa polvessa. Hotellin väki oli avulias järjestämään meille päiväretket sekä Tharin autiomaassa kohti Pakistanin rajaa sijaitsevaan Gajneriin, jossa maharadžan metsästyslinna sekä nykyisin suojelualueena toimivat metsästysmaat, että Sujangarhin suunnalla sijaitsevalle Tal Chapparin suojelualueelle. Mutta noista paikoista enemmän seuraavissa kirjoituksissa.
Useita mainittuja näyttäviä palatseja lukuun ottamatta Bikaner on varsin hiljainen kauppakaupunki, johon tulvii paljon vähemmän turisteja kuin kauempana lounaassa sijaitsevaan Jaisalmeriin, joka on toinen Rajasthanin läntisellä aavikolla sijaitseva entinen itsenäinen ruhtinaskunta. Meille Bikaner oli maantieteellisistä syistä helpommin saavutettava ja lisäksi mainitut luonnonsuojelualueet, jotka olivat kohdelistallamme, olivat lähempänä. Turistien suhteellinen vähäisyys teki Bikanerista myös rentouttavamman paikan, sillä sieltä puuttui Delhin, Agran ja Jaipurin hermoja hiertävä häsläys.
Tosin Junagarhin linnassa jouduimme toistuvasti koululaislaumojen piirittämiksi ja he kaikki halusivat ottaa meistä kuvia, kätellä ja ottaa kuvia meidän kanssamme. Tämä on Intiassa nuorison tapana yleisemminkin. Niinpä epäilen, että päädyimme matkan aikana satojen intialaisnuorten naamakirjoihin ja nettialbumeihin todistamaan heidän kansainvälisyyttään ja cooliuttaan. Muuta syytä sille, miksi kukaan haluaisi ottaa kuvia länsimaisista turisteista ja heidän kanssaan, en keksi. Kännykät räpsivät meistä kuvia kaikkialla, mihin menimme, ja muutamat räpsijöistä halusivat aina lisäksi myös harjoitella hieman englantiaan.
Bikanerista 30 kilometrin päässä sijaitsevassa Deshnokissa on erikoinen nähtävyys, Karni Matan rottatemppeli, jossa palvotaan ja hyysätään tuhansia rottia, uskomuksen mukaan rotiksi reinkarnoituneita sieluja. Tällä kertaa käynti siellä ei kuitenkaan sopinut aikatauluihimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti