lauantai 23. helmikuuta 2013

Helmikuisessa Helsingissä

Helmikuinen Helsinki tervehti minua äkillisellä työmatkallani Dubain ja Istanbulin kautta koto-Suomemme pääkaupunkiin. Maa on lumen peitossa, on pakkasta, katujen liukastuksen estoon käytetty kivimurska takertuu kenkien pohjiin, mutta aurinkokin on ajoittain pilkahtanut taivaalta.

Viimeisinä iltoinani Kabulissa satelliittitelevisiosta tuli kaksi elokuvaa, jotka sopivat erinomaisesti omaan tilanteeseeni. Ensimmäinen niistä oli Harry Potter ja Feeniksin veljeskunta, jossa Potterin kimppuun käy kaksi kauhistuttavaa kummitusta ja hän puolustautuu niitä vastaan taikatempulla, mutta joutuu sitten oikeuteen, jossa häntä syytetään puolustautumisestansa kuolevaisen läsnäollessa. Elokuvan hahmo Dolores Umbridge muistuttaa erehdyttävästi erästä korkeassa asemassa olevaa työtoveriani. Toinen tunnelmaan sopiva elokuva oli Jason Bourne -sarjan ensimmäinen osa.

Suomessa erehdyin avaamaan television ja totesin, että jok'ikiseltä kanavalta tuli silkkaa paskaa. Kulttuuri on vajonnut käsittämättömään alennustilaan. Muutoin vanhassa kotikaupungissa on ollut hauskaa kävellä kaduilla, tuntemattomana ja vapaana miehenä. Tosin täällä on kylmä ja talvivaatetukseni on puutteellista. Minua huvitti myös syödä hyvin italialaisessa ravintolassa ja juoda suomalaista olutta.

Kävin kirjakaupoissa ja löysin kolmen vasemmistolaisen kirjoittaman Äärioikeisto Suomessa -kirjan, joka näyttää olevan yllättävän objektiivinen ja hyvin lähteistetty. Äärioikeisto teki kirjoittajille suuren palveluksen hyökkäämällä kirjaa vastaan massiivisella defenssireaktiolla ennen kuin kukaan oli sitä ehtinyt edes lukea. Puhumattakaan siitä kolmen natsin hyökkäyksestä kirjan esittelytilaisuuteen Jyväskylän kirjastossa. Niinpä Akateemisesta kirja oli loppuunmyyty, Suomalaisesta kirjakaupasta onnistuin sen saamaan.

Muita erinomaisen kiinnostavia löytöjäni olivat Hannu Rajaniemen Fraktaaliruhtinas, jatko-osa ylistetylle Kvanttivarkaalle, sekä Anna-Leena Siikalan fantastisen kiehtova teos Itämerensuomalaisten mytologiasta. Sen alkua tavatessani minua elähdytti myös, että Siikala on käyttänyt myyttisyyden määrittämisessä muiden muassa Mircea Eliadea.

Eilen illalla olin juomassa Helsingissä omistamassani turvatalossa. Hienoa, että vuokralaiseni on pitänyt yllä asunnossa sijaitsevan kirjastoni hyödyntämistä suuren tietoisuuden kasvattamiseksi ja turvatalon henkeä, joka vaatii oikeamielisten ihmisten ajatusenergian emittoitumista jugendtalon paksuihin seiniin, kirjahyllyihin, ulkomaailman katseilta suojaaviin verhoihin ja kalusteisiin. Ikävä kyllä tänä viikonloppuna, jona satuin olemaan Helsingissä, moni ystävistäni oli Tampereella, Oulussa, Tukholmassa ja muualla.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos erittäin mielenkiintosesta blogistasi. Löysin sen, kun yritän hakea tietoa omatoimimatkasta Omaniin. Omanin lisäksi lueskelin sitten paljon muutakin. Minua jäi myös kiinnostamaan se, kuka sinä olet, mitä teet. Esitteletkö itsesi jossain?
Tiedätkö Omanin kilpikonnamatkoista mitään? Täytän 50 huhtikuussa ja olen suunnitellut matkaa Omaniin. Minua kiinnostaisi kovin päästä seuraamaan kilpikonnien kuoritumista. Tiedätkö mihin aikaan sesonki on, vai onko sitä koko vuoden? Entäs delfiinien seuraaminen? Luonnosta pidän, mutta linnut eivät ole minulle läheskään sellainen intohimo kuin sinulle. terv Marja Pajunen

Observer kirjoitti...

Tervehdys! Oman on erittäin suositeltava matkakohde: helppo operoida, turvallinen ja infrastruktuuriltaan toimiva, silti aito ja jännittävä.

Ras al-Haddin molemmin puolin on kuuluisat kilpikonnien rantautumisalueet. Tuon alueen hotelleista pääsee kilpikonnien munimista seuraamaan. Kuoriutumisen seuraaminen olisikin mielenkiintoista, mutta valitettavasti minä en tiedä tarkkoja aikoja, jolloin se tapahtuu. Eiköhän tuokin tieto netistä etsimällä löydy, tai sitten joltain luontomatkoja järjestävältä agentilta.

En esittele itseäni tässä blogissa henkilötiedoin. Ne, jotka tuntevat minut livenä, tietävät, ja muiden ei välttämättä tarvitse tietää. Anonymiteetti on edellytys sille, että ylipäätään voin pitää blogia.

Observer kirjoitti...

Muita paikkoja, joissa merikilpikonnien munimista / kuoriutumista pääsee seuraamaan, on ainakin Thaimaassa ja Malesiassa. Myös Pohjois-Kyproksen koilliseen osoittavalla sormella, Karpasin niemimaalla, pääsee katsomaan Välimeren harvinaisten merikilpikonnien munintaa. Karpasin niemimaa on muutenkin luontonsa puolesta Kyproksen mielenkiintoisinta seutua.

Anonyymi kirjoitti...

Lähinnä haen nyt tekemistä, kokemista ja näkemistä sinne Omaniin. Kilpikonnat eivät ole erityinen syy mennä sinne, mutta olin aivan ihastunut, kun luin jostain, että siellä voisi tällaisen kokea. Minulle on lentäminen hankalaa, enkä halua lentää yli kuutta tuntia, se rajoittaa nyt näitä maailman tarjoamia mahdollisuuksia viettää jotain erilaista lomaa synttäreitteni merkeissä. Mutta hyvä tietää, että Kyprokseltakin löytyy tällainen.
Olenkin lukenut koko aamupäivän blogejasi; reissaat tosi paljon ja olet todellakin peretynyt kohteisiisi, ilmeisen kielitaitoinen ja lukenut/opiskellut henkilö. Ja kuten sanot blogissasi, kaikki on lähtenyt omasta uteliaisuudesta. Tästä tuli nyt ehdottomassti suosikkiblogini!
Mitä karttaa muuten käytit tai suosittelet Omanissa? Yritin seurata matkaasi siellä blogista ja toisella sivulla sijoittaa niitä kartalle. Mutta kartat joita netistä löysin eivät osa vastanneet nimiltään ollenkaan taas blogiasi.

Observer kirjoitti...

Suomesta pääsee Omaniin luultavasti helpoimmin Dubain kautta. Minusta helpoin tapa matkustaa Omanissa, varsinkin jos luonto kiinnostaa, on auton vuokraaminen.

Minulla oli Lonely Planet ja se Omanin lintupaikat esittelevä kirja, jonka mainitsen jossain blogikirjoituksista.

Blogin Oman-osio pitää lukea käänteisessä järjestyksessä, jotta voi seurata reittiäni, siis vanhimmasta uusimpaan tekstiin.

Arabiankielisiä nimiä translitteroidaan usein länsimaisille aakkosille monella eri tavalla ja se voi aiheuttaa pientä muuntelua paikkojen nimiin.