perjantai 3. joulukuuta 2010

Belize City

Guatemalasta jatkoimme Belizeen. Kuten Guatemala, myös Belize on yleensä ottaen selvästi köyhempää seutua kuin köyhinkään osavaltio Meksikossa - ja sehän on Chiapas. Kaikkialla Belizessä näkee mitä erilaisimpien kirkkokuntien - lähinnä erilaisten baptistien ja tietysti myös katolisten - kirkkoja ja hoilaushuoneita. Meksikon väentäyteyden jälkeen Belize tuntuu jo pelkästään alhaisen väentiheytensä vuoksi rauhalliselta ja leppoisalta maaseudulta. Jopa suurin kaupunki, Belize City, on oikeastaan vain ylisuureksi paisunut sekava kalastajakylä.

Belizessä tuli heti afrikkalainen olo. Ei pelkästään siksi, että suuri osa väestöstä on mustia ja kaikkialla soiva musiikki on afrokaribialaista. Afrikkalaisuus näkyy myös siinä, miten pienet käytännön pulmat, infrastruktuuri ja logistiikka on ratkaistu - usein sangen "omaperäisesti". Kuinka ihmiset ovat köyhiä, mutta silti hymyilevät, ja heiltä tuntuu puuttuvan se jokin draivi, joka ajaa eurooppalaiset, libanonilaiset ja meksikolaisetkin heti parantamaan omia elinolojaan ja sitä, kuinka asiat on järjestetty. Belizeläiset tuntuvat olevan ihan tyytyväisiä, vaikka kaikki yritykset ja kaupat tuntuvat olevan kiinalaisten, arabien tai meksikolaisten pyörittämiä. Belizeläiset itse työskentelevät pääosin palveluissa, mutta sekin on usein vähän afrikkalaista: hymyillään kyllä, muttei välttämättä piitata siitä, saako asiakas oikean annoksen. Tai kuinka kauan se kestää. Tunnetilat ovat tärkeämpiä kuin konkreettiset teot.

Itse asiassa Belizen väestö jakautuu rodullisesti karkeasti kolmeen osaan: Ensinnäkin, rannikolla asuu pääasiassa mustia: Pohjois- ja Keski-Belizessä entisten orjien jälkeläisiä, etelässä taas garifunia, joille on tärkeää tehdä selväksi, että he eivät ole neekereitä kuten pohjoisemmat kreolimustat, vaan intiaaneja. Mustia intiaaneja kylläkin, mutta silti intiaaneja. Palaan tähän seikkaan myöhemmin. Toiseksi, Pohjois-Belizessä ja hajallaan kaupungeissa asuu espanjankielisiä mestitsejä, jotka muistuttavat Meksikon ja muun Keski-Amerikan väestöä. Ja lopuksi, Belizen sisämaan viidakoissa ja niihin raivatuilla "savanneilla" asuu intiaaneja.

Kun hurrikaanit olivat riittävän monta kertaa runnelleet Belize Cityn tuusannuuskaksi, hallitus päätti siirtää pääkaupungin sisämaahan ja vähän etelämmäs raivattuun Belmopaniin. Belmopan on kuitenkin edelleen vain kylä ja Belize City mitä ilmeisimmin maan taloudellinen keskus. Belize City on myös Belizen rikollisuuden keskus ja maan ainoa vaarallinen paikka. Tämän huomasi varsin pian kaupunkiin saavuttuamme, sillä siellä vallitsi kaikkialla epämääräinen tunnelma ja ohi lampsivat mustat kasvot tuijottivat valkonaamoja sillä silmällä, että raha kiinnostaisi. Niinpä emme kovin kauaa Belize Cityssä aikaa viettäneetkään, vaan hankkiuduimme bussiasemalle ja otimme Hummingbird Highwaytä pitkin etelään Dangrigaan, garifunien pääkaupunkiin, vievän linja-auton.

Ei kommentteja: