Itälähiöissä on toki yhä paljon sekä baareja että vesipiippupaikkoja, mutta mikään niistä ei ole kuin Efesoksen alakerta. Baarit ovat yleensä lähiökapakoita, joissa notkuu jo iltapäivästä humaltuneita keski-ikäisiä ja vanhempia kanta-asukkaita örisemässä maahanmuuttajista. Kulttuuri edustaa muutenkin persumaista ininää kaikesta maan ja taivaan välillä, raavaat miehet marttyyrifalsetissa. Iltaisin saattaa joku sotanorsu törähdellä tai lähiöruusu avautua elämän näkemisestä, valeraskaudesta tai lääkkeistään. Vesipiippupaikoissa taas notkuu vain maahanmuuttajamiehiä, ei lainkaan naisia, ja vaikka niissä voi syödä tai pelata tawilaa, ei niissä saa edes kylmän Efesin verran alkoholia.
Efesos oli paikkana ainutlaatuinen, sillä samasta paikasta sai sekä poikkeuksellisen hyvää ruokaa että myös saattoi istua kavereiden kanssa iltaa oluen tai turkkilaisen punaviinin ääressä (tai vesipiipun, jos niin halusi), ja asiakaskunnassa saattoivat jopa maanantai-iltana olla enemmistönä parikymppiset naiset. Siellä soitettiin sekaisin suomalaista, turkkilaista, arabialaista, anglosaksista, venäläistä ja kurdilaista poppia. Kukaan ei örveltänyt eikä haastanut riitaa, kuten alkuasukaskapakoissa.
Meitä idän asukkaita ei auta jos korvaava sijainti löytyy jostain Itäkeskuksesta tai ison ostarin kupeesta. Sillä kun on oma arvonsa, että kantapaikka löytyy kävelymatkan päästä kotoa. Jos joukkoliikennettä on pakko käyttää, voi samalla vaivalla vääntäytyä keskustaan.
Korvaavia ruokapaikkoja etsiessäni tein uuden vuokralaiseni kanssa taas ekskursion eksoottiseen Kontulaan ja siellä sijaitsevaan uzbekistanilaiseen ravintolaan. Tämä oli toinen kerta kun kävin läpi sen ruokalistaa. Ruoka on siellä kyllä hyvää, vaikka muiden asioiden osalta se ei voikaan Efesosta korvata.
Kävelymatkalla Kontulaan halki seesteisten metsäaromaisemien, kohtasimme suurehkon lauman somalilapsia, jotka olivat jakautuneet kahteen leiriin. Nämä solvasivat toisiaan tien yli nimitellen kovaan ääneen - ja selvällä suomella - neekereiksi. Vastapuoli vastasi tähän, että ei vaan te olette neekereitä. Ota siitä kotoutumisesta sitten selvää. En kuitenkaan lähtenyt neuvomaan poliittista korrektiutta, sillä olisi voinut vaikuttaa kulttuuriselta appropriaatiolta huomauttaa N-sanan käytöstä.
* * *
On grillattu punaista lihaa ja nautittu sen kanssa punaviinejä Espanjasta, Portugalista, Georgiasta, Italiasta ja Australiasta. Kävimme myös kesäekskursiolla Hangossa. Siellä kaarteli tien yllä nuori merikotka ja satamassa keinui muskelivene nimeltä How Dare You, ilmeisesti ilmastonmuutoksen torjunnan hengessä nimetty.
Ilokseni näin myös valkoposkihanhia, noita etelärannikkomme viehättäviä maskottilintuja, joiden hävittämistä vaaditaan jälleen jopa pääkirjoitusten voimin. Valkoposkihanhen suosiota voisi lisätä se, jos sitä alettaisiin paremmin hyödyntää sekä matkailuvalttina että riistalintuna. Pahoin vain pelkään, että jos suomalaiset - tämä joko-tai-kansa, jolla ei yleensä ole kuin kaksi vaihdetta - saisivat luvan ampua valkoposkia, lajin maailmankanta hävitettäisiin viikossa sukupuuttoon.
Viikissä pesivä merikotka on syöttänyt poikasiaan valkoposkihanhien poikasilla. Näin luonto itse säätelee kantoja. Merikotkien ja harmaahaikaroiden välillä näyttää toistaiseksi vallinneen kauhun tasapaino - eivät ole tiettävästi kajonneet vielä toisiinsa.
* * *
Viime yönä tapasin unessa profeetan. Yritin aamulla kirjoittaa muutaman asian ylös, mutta tein sen vasta keitettyäni kahvia ja avattuani koneen, joten suurin osa sisällöstä oli jo haihtunut unholaan - aivojen yrittäessä varmistaa, etteivät unikuvat sotkeudu oikeisiin muistoihin, kuten skitsofreenikoilla. Sen verran kuitenkin muistan, että profeetan nimi oli jostain kummallisesta syystä Franklin 'Frankie' Hoffman. Hän oli hymyilevä vanhempi setä hassu valkoinen tötsä päässään, etupäässä valkoisessa kaavussa. Ainakin osa unesta tapahtui Istanbulissa, ja sinne oli kokoontunut myös jonkinlainen monikansallinen kollokvio, jonka edustajista merkittävä osa endorseerasi profeettaa, halusi tämän järjestävän sarjan kansainvälisiä konferensseja, ja vetosi tähän maailman palauttamiseksi raiteilleen, mutta profeetta vain hymyili ja kieltäytyi kunniasta.
Minulta kysyttiin, olenko minä se-joka-kirjoittaa, ja esittivät muitakin tunnusmerkkejä, joista tunnistin itseni, mutta jotka olen jo unohtanut. Ja saatuaan tietää minun olevan tarkoitettu henkilö, tuli minulle tunne, että olin jotenkin häpäissyt itseni täysin väärillä vastauksilla. Hämmästykseni oli suuri, kun profeetta itse sitten halusi puhua kaikista ihmisistä juuri minulle.
Minusta tuntui myös keskustelumme ajan, että vastaukseni hänelle olivat hyvin typeriä, ja että minun olisi pitänyt valmistautua tapaamiseen paremmin voidakseni puhua hänelle parhaimmillani. Mutta profeetta vain hymyili, heitti hauskaa läppää, hassutteli, välillä huudahteli koaneja, ja sitten selitti minulle kuinka heikäläisten tehtävänä on olla vain neuvonantajia, ja he kieltäytyvät ottamasta itselleen valtaa. Valitettavasti ne, joiden pitäisi ottaa valta ja kantaa vastuu, yrittivät vierittää vastuutaan profeetalle, sen sijaan että olisivat kuunnelleet hänen neuvojaan ja käyttäneet valtaansa.
Keskustelin sitten profeetta Franklinin kanssa Osmanivaltakunnan historiasta - ehkä siksi, että oltiin Istanbulissa - ja hän mainitsi nimeltä jonkun hyveellisen hallitsijan menneisyydestä, ajalta kun hallitsijalta edellytettiin sitä, että hän oli hyveellisin, mutta valta oli korruptoitunut kun hallitsijoista oli tullut perinnöllisiä. Profeetan mukaan tämä sama on tapahtunut myös nykymaailman vallanpitäjien kohdalla, vaikka 'perinnöllisyys' ja 'hyveellisyys' nyt ilmenivätkin hieman eri muodoissa.
Kirjoitin unessa runsaasti muistiinpanoja. Valitettavasti ne ilmeisesti päätyivät astraalipaperille, sillä niitä ei löytynyt vuoteeni äärestä aamulla.
* * *
Olen nyt saanut editoitua valmiiksi verkkoon romaanitrilogiani ensimmäiset kaksi kirjaa englanniksi, Titaanien ajan sekä Elysionin. Kolmas ja viimeinen kirja, Sangriala, on seuraavana vuorossa, ja se on oleva eräänlainen profetian sinetti sekin. Sitten toivottavasti voin jälleen orientoitua kokonaan uusien tarinoiden ja maailmojen luomiseen. Suomeksi en ole vielä laittanut trilogiaa verkkoon, koska niin tekemällä tekisin käytännössä mahdottomaksi julkaista sitä perinteisenä kirjana kaupallisilla markkinoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti