Tammikuun ja helmikuun alun Kiovassa vallinneet paukkupakkaset ovat hellittäneet ja viime päivät on mielenosoitettu ja heiluteltu lippuja vesikelissä. Iltaisin sumu kerääntyy Dnepriltä ja kohoaa katuja pitkin kaupunkiin. Tuhannet naakat ja mustavarikset kerääntyvät raakkuen ja kajattaen puihin, luostarien torneihin ja kesken jääneiden rakennushankkeiden nostokurkiin yöpymään.
Sodan sumu sakenee. Sotšin ja skandaalinauhojen savuverhojen suojissa Mordor tekee myyräntyötään, nostattaa örkkejä maan povesta ruhjomaan vapaudesta unelmoivia nuoria ja heidän vanhempiaan. Ruhjomaan Ukrainan lasten tulevaisuutta putinilaisen imperialismin mahtipontiseen mutta kolkkoon muottiin.
Yksi örkeistä avautui oikein Youtube-videolla ja televisiohaastattelussa (jota on avattu tässä artikkelissa), intoutuen kehuskelemaan sillä, kuinka oli leikannut korvan irti yhdeltä siepatuista ja kidutetuista Avto-Maidanin aktivisteista. Hän uhkailee Ukrainaa sisällissodalla, jossa venäläismielinen ääriliikkeensä Oplot ja muut Harkovan kuvernöörin rakentaman Ukrainan rintaman jäsenjärjestöt uhoavat seuraavansa Stalinin sodanaikaista voittoisaa vyöryä yli Ukrainan. Örkki öyhöttää ohjeita kannattajilleen: "Voitte vapaasti repiä silmän pois päästä, murtaa käden tai jalan, ja jos he uhkaavat teitä kepillä, tappakaa heidät." Hän kertoo "lain" olevan heidän puolellaan, joten seuraamuksista ei tarvitsisi kantaa pelkoa.
Kuten kaltaisillaan örkeillä usein, tälläkin on tausta KGB:ssä ja turvallisuuspalvelussa. Hän kertoilee osallistuneensa operaatioihin, kunnes oranssivallankumouksen jälkeinen hallitus - joka yritti puhdistaa poliisia ja turvallisuuspalvelua örkin kaltaisista rikollisista - antoi hänelle potkut. Vastaukseksi örkki liittyi Harkovan mafiaan, rakensi Oplot-organisaationsa, oman lakifirmansa, rahaa tahkoavat yrityksensä ja tappeluviihdettä pyörittävän organisaation, jonka kautta militantteja värvätään.
Kyse on samasta ilmiöstä kuin shabihojen käytössä Syyriassa. Assadin, Putinin ja Janukovitšin kaltaiset autoritääriset johtajat turvautuvat oikeusvaltion sijaan yksityisiin ja lakien ulkopuolella toimiviin örkkiarmeijoihin, joille valtion virallista tyranniaa ylläpitävät turvallisuuspalvelut antavat tukensa ja tiedustelutietonsa kansalaisten terrorisointia varten.
Provokaatiot jatkuvat jatkumistaan Maidanin urheita aktivisteja vastaan. Yksi aktivisti löytyi hirtettynä verikuusesta. Lvivistä kotoisin olleet parikymppinen nuorimies Roman Dzivinski ja 15-vuotias teinipoika Nazar Deržilo haavoittuivat vakavasti, kun provokaattori toi heille Maidanille lääkepakkaukseksi naamioidun pommin. Pojalta irtosi silmä päästä, kallo murtui ja naama paloi karrelle. Mahtavatko esimerkiksi tämän pojan vanhemmat ja ystävät Lvivissä tämän jälkeen pitää Janukovitšia hyväksyttävänä presidenttinä? Mahtavatko he toivoa läheisempää yhteistyötä Venäjän kanssa?
Venäläismielinen puoli ei kaihda tällaista terrorismia aseettomia siviilejä vastaan. Vaikka käytännössä kaikki ihmisoikeusrikokset ovat venäläismielisen puolen tekemiä, se ei estä toimittajia kirjoittelemasta satuja äärioikeistolaisista radikaaleista ja siitä, kuinka "molemmilla puolilla" on ikäviä ihmisiä. Varsinkin ne, jotka ovat tuskin edes vaivautuneet Kiovaan, kirjoittelevat hysteeriseen sävyyn (venäläisen spinnin avittamina) radikaaleista kansallismielisistä ja kauheista oikeistolaisista, jotka muka dominoivat Ukrainan mielenosoituksia.
Minua häkellyttää, millaisia älyllisiä kuperkeikkoja toimittajat pystyvät tekemään kuvatessaan Maidanin mielenosoituspaikkoja. He käyvät esimerkiksi ammattiyhdistysten talolla (jonka omistava vapaiden ammattiyhdistysten liitto on alusta asti ollut mukana Euro-Maidanissa) ja Ukraina-talolla, jotka molemmat ovat mielenosoittajien hallussa. Siellä ovat toki myös kansallismieliset järjestöt omine ständeineen, lippuineen ja nurkkauksineen, mutta vieri vieressä monien poliittisten ja epäpoliittisten järjestöjen kanssa.
Vallatuilta taloilta ja telttaleiristä voi löytää poliittisten aatteiden koko kirjon maltillisista valtavirtapuolueista kansallismielisiin, uskovaisiin, anarkisteihin, libertaristeihin, antiautoritääriseen vasemmistoon ja tietysti kaikkiin niihin kymmeniin kansanliikkeisiin, jotka haluavat irtisanoutua puolueista ylipäätään. Opiskelijat soittavat kitaraa, kansalaisaktivistit katsovat videomateriaaleja, joku on rakentanut kirjaston ja toinen pystyttänyt kahvilan. Maidanilla pidetään jopa avoimen yliopiston luentoja. Suomen Kuvalehti on julkaissut mielestäni parhaan ja tasapainoisimman toistaiseksi näkemäni suomalaisen artikkelin Kiovan mielenosoituksista - tosin olen hyvin vähän ehtinyt suomalaislehtiä lukemaan.
Kun typerää kirjoittelua "äärioikeiston hallitsemista mielenosoituksista" oli jatkunut jonkin aikaa, se ärsytti lopulta jopa alan asiantuntijayhteisöä siinä määrin, että kymmenet maailman johtavat Ukraina-tutkijat ja lähes kaikki Ukrainan nationalistiliikkeisiin ja äärioikeistoon erikoistuneet tutkijat julkaisivat yhteisen vetoomuksen maailman tiedotusvälineille ja analyytikoille Ukrainan tilanteen vääristelyä vastaan. Mukana ovat mm. kaikki ne tutkijat, jotka osallistuivat Ukrainan osalta äärioikeistolaisen radikalisoitumisen vastaiseen Euroopan-laajuiseen tutkimushankkeeseen ja siitä julkaistuun kirjaan.
Vetoomuksensa lopussa tutkijat kirjoittavat:
Vaikka kymmeniä aktivisteja on kateissa ja monet näistä epäilemättä kuolleita, jo ne kolme tapettua aktivistia, joiden henkilöllisyydet ovat olleet kaikissa tiedotusvälineissä, paljastavat paljon Hruševskohon tapahtumista. Siellähän oikeistolaiset ja vasemmistolaiset aktivistit kamppailivat rinta rinnan poliisin terroria ja venäläismielisen puolen provokaattoreita vastaan. Tarkk'ampujat - joista ei edelleenkään tiedetä, olivatko he hallituksen järjestämiä vai venäläisiä - surmasivat kaksi näistä nimillään julkaistuista uhreista, armenialaistaustaisen Serhi Nigojanin ja valkovenäläisen Myhailo Žyznevskin.
Nigojanin vanhemmat olivat tulleet Ukrainaan pakoon Karabahin sotaa ja Serhi kasvanut Bereznuvativkan kylässä Dnipropetrovskin läänissä Ala-Dneprillä. Dnipropetrovskin lääni on perinteisesti ollut valtapuolueen tukialueita. Kuollessaan vain kaksikymmenvuotias Nigojan oli ilmeisesti uskonnollinen nuorimies, sillä eräissä mielenosoituksista ennen hänen kuolemaansa otetuissa kuvissa hän kantaa kylttiä, jossa lukee "Kansan äänessä puhuu Jumala" (Holosom narodu hovorit Boh). Armenialaisuudestaan ja venäjänkielisestä asuinpaikastaan huolimatta Nigojan osasi sujuvaa ukrainaa ja harrasti runoutta. Pari viikkoa ennen kuolemaansa hän siteerasi somessa armenialaista runoilijaa Paruir Sevakia:
Kuollessaan 25-vuotias Loki Žyznevski puolestaan ammuttiin ilmeisesti Makarov-pistoolilla. Loki oli valkovenäläinen ja toisin kuin Nigojan, hän todella kuului paljon parjattuun nationalistiseen oikeistoon. Eräissä ennen kuolemaansa otetuissa mielenosoituskuvissa hän poseeraa UNA-UNSO:n teltan edessä. Tuo paljon ex-sotilaita ja ex-rauhanturvaajia kerännyt militantin oloinen ryhmä teki näyttävän esiinmarssin Lokin hautajaisissa.
Jouduttuaan monien muiden valkovenäläisten oppositioaktivistien tavoin pakenemaan kotimaastaan, joka oli muuttunut Lukašenkon diktatuuriksi, Žyznevski adoptoi ukrainalaisen nationalismin itselleen. Häntä muistelevat toverit luonnehtivat häntä syntyperästään huolimatta määrätietoiseksi ja särmäksi ukrainalaiseksi patriootiksi, joka aina piti sinikeltaista lippua taskussaan mukana, keräsi siihen eri puolilta saapuneiden mielenosoittajien nimmareita muistoksi. Hän oli myös ekstreemiurheilun harrastaja.
Juri Verbytski, jonka hallituksen miehet sieppasivat sairaalasta yhdessä aktivistitoverin kanssa, ei ollut Serhin ja Lokin tavoin nuorukainen, vaan 51-vuotias lviviläinen fysiikan ja matematiikan tohtori, vuorikiipeilyn harrastaja, Karpaattien seismologian laitoksen yli-insinööri sekä Kansallisen tiedeakatemian fysiikan instituutin tutkija. Hänet kidutettiin julmasti kuoliaaksi ja jätettiin Boryspilin metsään.
Aktivisti ja toimittaja Ihor Lutsenko, joka siepattiin yhdessä Verbytskin kanssa, löydettiin myöhemmin metsästä henkihieveriin hakattuna mutta elossa. Hän, samoin kuin elossa mutta kidutettuna löydetty Avto-Maidanin johtaja Dmytro Bulatov, ovat todistaneet sieppaajiensa puhuneen venäjää venäläisittäin ja pyrkineen kiduttamalla saamaan heistä tietoja Euro-Maidanin organisaattoreista, tukijoista sekä vääriä tunnustuksia, joilla voitaisiin syyttää aktivisteja amerikkalaisiksi agenteiksi.
Länsimaat tuntuvat lähinnä hukkaavan aikaansa ja pieksevän suutaan kuten kävi Syyriassakin. Sillä välin Mordorin propagandamylly jauhaa uskotellen maailmalle, että tulevaisuutensa ja vapautensa puolesta kamppaileva kansa koostuu terroristeista. Mikä estäisi Putinia kätyreineen käyttämästä täälläkin hermokaasuiskua? Toimihan se Dubrovkan teatterillakin ja Damaskoksen esikaupungeissa.
Venäjä voi aina luottaa rankaisemattomuuteensa ja länsimediakin keskittyy kritisoimaan "sotaisia" Yhdysvaltoja ja EU:ta. Itse asiassa Maidanin hajottaminen hermokaasulla voisi jopa tuoda uusia diplomaattisia voittoja - myönnytyksiä länsimailta, jotka toisin kuin Venäjä haluaisivat hinnalla millä hyvänsä pysäyttää Ukrainan kriisin eskaloitumisen sodaksi. Mitään punaisia viivoja ei ole tällä kertaa edes lipsautettu. Venäjä voi aina - kuten Syyriassakin - väittää vain auttavansa kansainvälisesti tunnustettua hallitusta taistelussa "terroristeja ja ekstremistejä" vastaan.
Lokakuussa 2011 kirjoitin otsikolla Kaksi tornia seuraavaa:
Sodan sumu sakenee. Sotšin ja skandaalinauhojen savuverhojen suojissa Mordor tekee myyräntyötään, nostattaa örkkejä maan povesta ruhjomaan vapaudesta unelmoivia nuoria ja heidän vanhempiaan. Ruhjomaan Ukrainan lasten tulevaisuutta putinilaisen imperialismin mahtipontiseen mutta kolkkoon muottiin.
Yksi örkeistä avautui oikein Youtube-videolla ja televisiohaastattelussa (jota on avattu tässä artikkelissa), intoutuen kehuskelemaan sillä, kuinka oli leikannut korvan irti yhdeltä siepatuista ja kidutetuista Avto-Maidanin aktivisteista. Hän uhkailee Ukrainaa sisällissodalla, jossa venäläismielinen ääriliikkeensä Oplot ja muut Harkovan kuvernöörin rakentaman Ukrainan rintaman jäsenjärjestöt uhoavat seuraavansa Stalinin sodanaikaista voittoisaa vyöryä yli Ukrainan. Örkki öyhöttää ohjeita kannattajilleen: "Voitte vapaasti repiä silmän pois päästä, murtaa käden tai jalan, ja jos he uhkaavat teitä kepillä, tappakaa heidät." Hän kertoo "lain" olevan heidän puolellaan, joten seuraamuksista ei tarvitsisi kantaa pelkoa.
Kuten kaltaisillaan örkeillä usein, tälläkin on tausta KGB:ssä ja turvallisuuspalvelussa. Hän kertoilee osallistuneensa operaatioihin, kunnes oranssivallankumouksen jälkeinen hallitus - joka yritti puhdistaa poliisia ja turvallisuuspalvelua örkin kaltaisista rikollisista - antoi hänelle potkut. Vastaukseksi örkki liittyi Harkovan mafiaan, rakensi Oplot-organisaationsa, oman lakifirmansa, rahaa tahkoavat yrityksensä ja tappeluviihdettä pyörittävän organisaation, jonka kautta militantteja värvätään.
Kyse on samasta ilmiöstä kuin shabihojen käytössä Syyriassa. Assadin, Putinin ja Janukovitšin kaltaiset autoritääriset johtajat turvautuvat oikeusvaltion sijaan yksityisiin ja lakien ulkopuolella toimiviin örkkiarmeijoihin, joille valtion virallista tyranniaa ylläpitävät turvallisuuspalvelut antavat tukensa ja tiedustelutietonsa kansalaisten terrorisointia varten.
Provokaatiot jatkuvat jatkumistaan Maidanin urheita aktivisteja vastaan. Yksi aktivisti löytyi hirtettynä verikuusesta. Lvivistä kotoisin olleet parikymppinen nuorimies Roman Dzivinski ja 15-vuotias teinipoika Nazar Deržilo haavoittuivat vakavasti, kun provokaattori toi heille Maidanille lääkepakkaukseksi naamioidun pommin. Pojalta irtosi silmä päästä, kallo murtui ja naama paloi karrelle. Mahtavatko esimerkiksi tämän pojan vanhemmat ja ystävät Lvivissä tämän jälkeen pitää Janukovitšia hyväksyttävänä presidenttinä? Mahtavatko he toivoa läheisempää yhteistyötä Venäjän kanssa?
Venäläismielinen puoli ei kaihda tällaista terrorismia aseettomia siviilejä vastaan. Vaikka käytännössä kaikki ihmisoikeusrikokset ovat venäläismielisen puolen tekemiä, se ei estä toimittajia kirjoittelemasta satuja äärioikeistolaisista radikaaleista ja siitä, kuinka "molemmilla puolilla" on ikäviä ihmisiä. Varsinkin ne, jotka ovat tuskin edes vaivautuneet Kiovaan, kirjoittelevat hysteeriseen sävyyn (venäläisen spinnin avittamina) radikaaleista kansallismielisistä ja kauheista oikeistolaisista, jotka muka dominoivat Ukrainan mielenosoituksia.
Minua häkellyttää, millaisia älyllisiä kuperkeikkoja toimittajat pystyvät tekemään kuvatessaan Maidanin mielenosoituspaikkoja. He käyvät esimerkiksi ammattiyhdistysten talolla (jonka omistava vapaiden ammattiyhdistysten liitto on alusta asti ollut mukana Euro-Maidanissa) ja Ukraina-talolla, jotka molemmat ovat mielenosoittajien hallussa. Siellä ovat toki myös kansallismieliset järjestöt omine ständeineen, lippuineen ja nurkkauksineen, mutta vieri vieressä monien poliittisten ja epäpoliittisten järjestöjen kanssa.
Vallatuilta taloilta ja telttaleiristä voi löytää poliittisten aatteiden koko kirjon maltillisista valtavirtapuolueista kansallismielisiin, uskovaisiin, anarkisteihin, libertaristeihin, antiautoritääriseen vasemmistoon ja tietysti kaikkiin niihin kymmeniin kansanliikkeisiin, jotka haluavat irtisanoutua puolueista ylipäätään. Opiskelijat soittavat kitaraa, kansalaisaktivistit katsovat videomateriaaleja, joku on rakentanut kirjaston ja toinen pystyttänyt kahvilan. Maidanilla pidetään jopa avoimen yliopiston luentoja. Suomen Kuvalehti on julkaissut mielestäni parhaan ja tasapainoisimman toistaiseksi näkemäni suomalaisen artikkelin Kiovan mielenosoituksista - tosin olen hyvin vähän ehtinyt suomalaislehtiä lukemaan.
Kun typerää kirjoittelua "äärioikeiston hallitsemista mielenosoituksista" oli jatkunut jonkin aikaa, se ärsytti lopulta jopa alan asiantuntijayhteisöä siinä määrin, että kymmenet maailman johtavat Ukraina-tutkijat ja lähes kaikki Ukrainan nationalistiliikkeisiin ja äärioikeistoon erikoistuneet tutkijat julkaisivat yhteisen vetoomuksen maailman tiedotusvälineille ja analyytikoille Ukrainan tilanteen vääristelyä vastaan. Mukana ovat mm. kaikki ne tutkijat, jotka osallistuivat Ukrainan osalta äärioikeistolaisen radikalisoitumisen vastaiseen Euroopan-laajuiseen tutkimushankkeeseen ja siitä julkaistuun kirjaan.
Vetoomuksensa lopussa tutkijat kirjoittavat:
"Lopuksi pyydämme kaikkia niitä, joilla ei ole erityistä kiinnostusta tai syvempää tietoa Ukrainasta, olemaan kommentoimatta tämän alueen monimutkaisia kansallisia kysymyksiä ilman yritystäkään aiheen syvällisempään tutkimukseen. Aihepiirin asiantuntijoina eräät meistä kamppailevat joka päivä tulkitaksemme asianmukaisesti Ukrainan protestiliikkeen lisääntyvää poliittista radikalisoitumista ja paramilitarisoitumista. Sen edessä, mitä voi kutsua ainoastaan valtioterroriksi Ukrainan väestöä vastaan, lisääntyvä joukko sekä tavallisia ukrainalaisia että Kiovan älymystön intellektuelleja tekee johtopäätöksen, että vaikka väkivallaton vastarinta olisikin varmasti parempaa, se on epäkäytännöllistä.
Toimittajien, joilla on aikaa, energiaa ja resursseja, tulisi vierailla Ukrainassa ja/tai ainakin vakavasti lukea aineistoa aiheista, joita he artikkeleissaan käsittelevät. Ne, jotka eivät tähän kykene, voisivat kääntää huomionsa muihin, tutumpiin, ongelmattomampiin ja vähemmän ambivalentteihin aiheisiin. Tämä voisi auttaa välttämään tulevaisuudessa niin valitettavan monia klišeitä, asiavirheitä ja väärin informoituja mielipiteitä, jotka usein säestävät Ukrainan tapahtumia koskevaa keskustelua."Tutkijoiden kirjoituksen kuvatekstissä kerrotaan havainnollisesti Bankovan puskutraktoriepisodista tunnetuksi tulleesta äärioikeistolaisen Bratstvo-järjestön johtajasta Dmytro Kortšynskistä, joka aiemmin teki yhteistyötä venäläisten länsivastaisten järjestöjen, kuten eurasianistien ja našien kanssa, ja joka nyt monen muun Euroopassa erilaisista rikoksista etsintäkuulutetuksi joutuneen äärioikeistolaisen militantin tavoin piileskelee Venäjällä. (Virallisesti kai Ukrainan viranomaiset eivät tiedä Kortšynskin olinpaikkaa.)
Vaikka kymmeniä aktivisteja on kateissa ja monet näistä epäilemättä kuolleita, jo ne kolme tapettua aktivistia, joiden henkilöllisyydet ovat olleet kaikissa tiedotusvälineissä, paljastavat paljon Hruševskohon tapahtumista. Siellähän oikeistolaiset ja vasemmistolaiset aktivistit kamppailivat rinta rinnan poliisin terroria ja venäläismielisen puolen provokaattoreita vastaan. Tarkk'ampujat - joista ei edelleenkään tiedetä, olivatko he hallituksen järjestämiä vai venäläisiä - surmasivat kaksi näistä nimillään julkaistuista uhreista, armenialaistaustaisen Serhi Nigojanin ja valkovenäläisen Myhailo Žyznevskin.
Nigojanin vanhemmat olivat tulleet Ukrainaan pakoon Karabahin sotaa ja Serhi kasvanut Bereznuvativkan kylässä Dnipropetrovskin läänissä Ala-Dneprillä. Dnipropetrovskin lääni on perinteisesti ollut valtapuolueen tukialueita. Kuollessaan vain kaksikymmenvuotias Nigojan oli ilmeisesti uskonnollinen nuorimies, sillä eräissä mielenosoituksista ennen hänen kuolemaansa otetuissa kuvissa hän kantaa kylttiä, jossa lukee "Kansan äänessä puhuu Jumala" (Holosom narodu hovorit Boh). Armenialaisuudestaan ja venäjänkielisestä asuinpaikastaan huolimatta Nigojan osasi sujuvaa ukrainaa ja harrasti runoutta. Pari viikkoa ennen kuolemaansa hän siteerasi somessa armenialaista runoilijaa Paruir Sevakia:
"Kuten ei koskaan ennen ja kuten ei missään muualla, oli aika surullisen valituksen. Oi Vardapet, surullisin huulin rukoilivat vaarassa olevat ihmiset, joiden sielut oli poltettu, ja itkivät tummin murhein: Jumala, anna meille pelastus."Tarkk'ampuja ampui Nigojanin päähän neljä luotia ollakseen varma asiastaan, joka ei takuulla ollut itsepuolustusta. Lääkärit totesivat surmanluotien olleen 7,62-millisiä Degtjarjov-pikakivääristä.
Kuollessaan 25-vuotias Loki Žyznevski puolestaan ammuttiin ilmeisesti Makarov-pistoolilla. Loki oli valkovenäläinen ja toisin kuin Nigojan, hän todella kuului paljon parjattuun nationalistiseen oikeistoon. Eräissä ennen kuolemaansa otetuissa mielenosoituskuvissa hän poseeraa UNA-UNSO:n teltan edessä. Tuo paljon ex-sotilaita ja ex-rauhanturvaajia kerännyt militantin oloinen ryhmä teki näyttävän esiinmarssin Lokin hautajaisissa.
Jouduttuaan monien muiden valkovenäläisten oppositioaktivistien tavoin pakenemaan kotimaastaan, joka oli muuttunut Lukašenkon diktatuuriksi, Žyznevski adoptoi ukrainalaisen nationalismin itselleen. Häntä muistelevat toverit luonnehtivat häntä syntyperästään huolimatta määrätietoiseksi ja särmäksi ukrainalaiseksi patriootiksi, joka aina piti sinikeltaista lippua taskussaan mukana, keräsi siihen eri puolilta saapuneiden mielenosoittajien nimmareita muistoksi. Hän oli myös ekstreemiurheilun harrastaja.
Juri Verbytski, jonka hallituksen miehet sieppasivat sairaalasta yhdessä aktivistitoverin kanssa, ei ollut Serhin ja Lokin tavoin nuorukainen, vaan 51-vuotias lviviläinen fysiikan ja matematiikan tohtori, vuorikiipeilyn harrastaja, Karpaattien seismologian laitoksen yli-insinööri sekä Kansallisen tiedeakatemian fysiikan instituutin tutkija. Hänet kidutettiin julmasti kuoliaaksi ja jätettiin Boryspilin metsään.
Aktivisti ja toimittaja Ihor Lutsenko, joka siepattiin yhdessä Verbytskin kanssa, löydettiin myöhemmin metsästä henkihieveriin hakattuna mutta elossa. Hän, samoin kuin elossa mutta kidutettuna löydetty Avto-Maidanin johtaja Dmytro Bulatov, ovat todistaneet sieppaajiensa puhuneen venäjää venäläisittäin ja pyrkineen kiduttamalla saamaan heistä tietoja Euro-Maidanin organisaattoreista, tukijoista sekä vääriä tunnustuksia, joilla voitaisiin syyttää aktivisteja amerikkalaisiksi agenteiksi.
Länsimaat tuntuvat lähinnä hukkaavan aikaansa ja pieksevän suutaan kuten kävi Syyriassakin. Sillä välin Mordorin propagandamylly jauhaa uskotellen maailmalle, että tulevaisuutensa ja vapautensa puolesta kamppaileva kansa koostuu terroristeista. Mikä estäisi Putinia kätyreineen käyttämästä täälläkin hermokaasuiskua? Toimihan se Dubrovkan teatterillakin ja Damaskoksen esikaupungeissa.
Venäjä voi aina luottaa rankaisemattomuuteensa ja länsimediakin keskittyy kritisoimaan "sotaisia" Yhdysvaltoja ja EU:ta. Itse asiassa Maidanin hajottaminen hermokaasulla voisi jopa tuoda uusia diplomaattisia voittoja - myönnytyksiä länsimailta, jotka toisin kuin Venäjä haluaisivat hinnalla millä hyvänsä pysäyttää Ukrainan kriisin eskaloitumisen sodaksi. Mitään punaisia viivoja ei ole tällä kertaa edes lipsautettu. Venäjä voi aina - kuten Syyriassakin - väittää vain auttavansa kansainvälisesti tunnustettua hallitusta taistelussa "terroristeja ja ekstremistejä" vastaan.
Lokakuussa 2011 kirjoitin otsikolla Kaksi tornia seuraavaa:
"Venäjällä on viime vuosien aikana kirjoitettu Sormusten herrasta piraattiversio, jossa koko Tolkienin saaga on käännetty ylösalaisin, Mordorin ylistykseksi ja marttyyritarinaksi, jossa Mordor yrittää uudistaa ja pelastaa maailman, mutta Lännen tukemat mitättömät hobitit, haltiat, kääpiöt ja muut monikulttuuriset kiusanhenget riivaavat suurta ja mahtavaa. Koska venäläisversio tuskin yllättävästi sai vastustuksen Tolkienin perikunnalta, mordorilaisversio leviää nyt internetissä, jossa se epäilemättä inspiroi venäläisiä ja serbialaisia äärioikeistolaisia, Sarumanin kannattajia Persian vallananastaja-suurkuninkaan valtakunnassa, ja niitä kymmeniä vääräin temppeliherrain taistelusoluja, joiden joukkomurhaaja Anders Breivik on väittänyt lymyilevän pitkin Eurooppaa valmiina palvelemaan Mordorin asiaa."Toivon, ettei Eurooppa nyt niin hulluksi ole vielä tullut, että tässä joutuisi muistelemaan vuotta 1914 (parahiksi Sarajevossakin ovat taas kadut olleet liekeissä) ja 1930-luvun tapahtumia. En kuitenkaan usko, että tässä ollaan saamassa rauhaa meidän eliniäksemme, ellei jokin muuta Venäjän kehityksen suuntaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti