Ennen kuin suomalainen synkkyys taittaisi minut, minun oli taitettava se ja lähdettävä tropiikkiin. Lähdin marraskuun lopulla ja palasin eilen iltapäivällä. Matka oli muuten hyvä, mutta alusta loppuun saakka legendaarisen epäonnen riivaama. Vuosi 2017 ei todellakaan ole ollut onnenvuoteni, mutta silti se tuntuu vain pahenevan loppua kohti, ikään kuin sielunvihollinen pikku apulaisineen olisi erityisen vihastunut minuun.
Onneksi en ole koskaan rakentanut elämääni sellaisen illuusion kuin 'onnen' varaan. Epäonni on oletusasetus kaikessa siinä, mikä on jäänyt vähänkään sattuman varaan.
Kaakkois-Aasiassa on paljon saaria ja saarelta toiselle pääsisi toki myös vesiteitse jos olisi aikaa. Kun sitä ei ole, on lennettävä. Yksikään matkalleni tehty etukäteisvaraus ei kuitenkaan onnistunut, joten käytännössä jouduin maksamaan jok'ikisen lennon kahdesti ja ilman minkäänlaisia kompensaatioita. Osa etukäteen tekemistäni majoitusvarauksista menetettiin niin ikään korvauksitta. Jos tästä on otettavissa yksi opetus, niin se on se, että ei kannata suunnitella kaikkea eikä varsinkaan varata juuri mitään etukäteen, ellei ole aivan varma siitä, että kykenee olemaan tietyissä paikoissa tiettyyn aikaan.
Toinen opetus liittyy palvelujen yleiseen huonontumiseen. Useimmat kohtaamistamme ongelmista olisivat olleet ratkaistavissa yhdellä puhelinsoitolla tai käynnillä matkatoimistossa, jos yhä elettäisiin vanhaa aikaa. Ei kuitenkaan eletä. Nettimatkatoimistoilla ja lentoyhtiöillä ei enää ole palveluja. Puhelimiin vastaa vain robotteja ja nettisivuilla asiakas itsepalvelee itseään - ja törmätessään siihen, ettei jotain asiaa voi tehdä, sitä ei voi tehdä, koska vaihtoehtoja ei ole.
Ihmiset ovat alistuneet käyttämään appeja kaikkeen, ja ne olisivatkin hyödyllisiä, ellei asia olisi niin, että kaikki käyttämämme appit ovat todellisuudessa keskeneräisiä ja siis bugeja täynnä olevia versioita, joiden koekaniineina käyttäjät toimivat. Ne eivät koskaan valmistu. Siinä vaiheessa, kun ne olisivat riittävän toimivia ollakseen luotettavia, appit ovat jo vaihtuneet.
Ensimmäisen lentoni menetin siksi, että kännykkäherätyskelloni ei herättänyt minua. Ei vaikka olin asentanut siihen tuplaherätyksen. Myöhemmin huomasin, että herätykset pätivät oletusasetuksena vain viikkopäiviin, eivät lauantaihin. Pitäisi palata käyttämään vanhanaikaista mekaanista herätyskelloa. Ensimmäisen lennon menetyksestä seurasi kaikkien pitkänmatkanlentojen sekä yhden paikallislennon menetys, kaikki tietysti korvauksitta, koska sen enempää matkatoimisto kuin lentoyhtiökään eivät palvelleet. Puhelinnumeroissa robotti ohjasi ottamaan yhteyttä toiseen osapuoleen, ja molemmat sysäsivät vastuun sille toiselle, joten asiakkaan ainoaksi vaihtoehdoksi jäi turvautua kokonaan toiseen yhtiöön.
Toinen esimerkki oli AirAsian lentojen kohdalla: yksinkertaiseen vaihtoon saman lentoyhtiön sisällä oli varattu kaksi tuntia, jonka olisi pitänyt olla aivan riittävä. Lentoyhtiö kuitenkin pakotti ottamaan laukut ulos ja kiertämään kaiken kanssa takaisin sisääntsekkaukseen. Joka vaiheessa oli pitkät jonot, ja seurauksena se, että tämäkin lento menetettiin. Korvauksitta, tietysti, koska jossakin lukee pienellä printillä, että lentojen vaihtoihin on asiakkaan itse varattava vähintään kolme tuntia. Näin siis tavallisten paikallisten lentojen kohdalla.
Autonvuokraaja oli niin ikään piilottanut ikävän yllätyksen jonnekin siihen pieneen printtiin, jota kukaan ei lue. Vaikka itse autonvuokra oli edullinen, piilokulut tulivat erittäin korkeasta maksusta, joka oli säädetty sille, että otin auton käyttöön eri paikasta kuin mihin palautin sen. Kun reissun ideana kuitenkin oli ajaa Borneon halki, olisi ollut ikävää enää tämän selvitessä vaihtaa suunnitelmaa siihen, että olisin palauttanut auton takaisin samalle kentälle, josta sen poimin.
Lentomatkailun tullessa yhä vaikeammaksi ja epämukavammaksi matkustajille, yksi lentoyhtiöistä sentään ansaitsee poikkeusmaininnan: Qatar Airwaysiä ei ole turhaan nimitetty maailman parhaaksi lentoyhtiöksi. Paluumatkalla heidän kanssaan kaikki sujui erinomaisesti, piilokuluja ei löydetty ja heitetty asiakkaan silmille puiden takaa, kahvista ei veloitettu erikseen, ja lentoemännillä oli yhä palveluasenne.
Lentoemännän avatessa teetermosta roiskuivat tiivistyneen veden pisarat ohimolleni. Pisarat eivät olleet erityisen kuumia, mutta häiritsivät minua, kun yritin katsoa Rickiä ja Mortya, joten näytin todennäköisesti ärtyneeltä asiakkaalta. Siitä, toisin kuin joustavuudesta ja ystävällisyydestä, seuraa aina yrityksiä miellyttää. Koko loppumatkan ajan lentoemännät yrittivät kompensoida virhettään pyytelemällä anteeksi ja tarjoamalla minulle erityispalveluja. Ilmeisesti asiakaspalaute otettaisiin niin vakavasti, ettei sitä haluttu, ei ainakaan negatiivista.
Muuan vika täytyy mainita Qatar Airwaysin kohdalla. Vaikka heillä on säännölliset lennot Suomesta Dohan kautta moneen paikkaan Aasiassa, heillä ei ole minkäänlaista toimistoa Helsinki-Vantaalla, ja puhelinnumerokin, joka piti netistä etsiä, on vain Qatariin. Siellä kyllä vastattiin (toisin kuin Travellinkin numerossa), mutta Qatarista käsin ei kuulemma pystynyt puuttumaan tiketöinteihini. Siihen vaadittiin palveludeski, ja ne puolestaan olivat avoinna vain ennen kutakin lentoa.
Epäonneni ei rajoittunut lentomatkailuun. Kinabalulla satoi vettä. Trooppiset myrskyt huitoivat palmuja ja taivas salamoi. Kuka olisi tiennyt, että Borneolla kaikki huoltoasemat sulkevat yön ajaksi, eli yöllä ei voi ajaa kuin tankillisen verran. Navigaattori kuoli heti alkumatkasta eikä koskaan palautunut toimimaan kunnolla - onneksi matkanteko onnistuu perinteisemmilläkin suunnistuskeinoilla.
Matkakumppanini sai pari kertaa nalkutuskohtauksen, jossa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta toleranssini moiselle on nykyisin niin matala, että mieluummin vain kävelen pois ja vatvomisen sijaan jatkan asioimista vasta savun hälvettyä.
Kaiken kukkuraksi onnistuin saamaan tropiikissa harjoitettavasta ilmastointivimmasta flunssan, viettämään viimeisen päivän ja pitkän paluumatkan jonkinlaisessa puolihorteessa, niin että hyttyset olivat huomaamattani pistäneet minut täyteen reikiä Angkejoensuun mangroverämeillä. Nyt poden kotona ankaraa miesflunssaa, taistellen taudinaiheuttajien kuolemanvoimia vastaan ja odottaen resurrektiotani yhteiskuntakykyiseksi yksilöksi.
Onneksi en ole koskaan rakentanut elämääni sellaisen illuusion kuin 'onnen' varaan. Epäonni on oletusasetus kaikessa siinä, mikä on jäänyt vähänkään sattuman varaan.
Kaakkois-Aasiassa on paljon saaria ja saarelta toiselle pääsisi toki myös vesiteitse jos olisi aikaa. Kun sitä ei ole, on lennettävä. Yksikään matkalleni tehty etukäteisvaraus ei kuitenkaan onnistunut, joten käytännössä jouduin maksamaan jok'ikisen lennon kahdesti ja ilman minkäänlaisia kompensaatioita. Osa etukäteen tekemistäni majoitusvarauksista menetettiin niin ikään korvauksitta. Jos tästä on otettavissa yksi opetus, niin se on se, että ei kannata suunnitella kaikkea eikä varsinkaan varata juuri mitään etukäteen, ellei ole aivan varma siitä, että kykenee olemaan tietyissä paikoissa tiettyyn aikaan.
Toinen opetus liittyy palvelujen yleiseen huonontumiseen. Useimmat kohtaamistamme ongelmista olisivat olleet ratkaistavissa yhdellä puhelinsoitolla tai käynnillä matkatoimistossa, jos yhä elettäisiin vanhaa aikaa. Ei kuitenkaan eletä. Nettimatkatoimistoilla ja lentoyhtiöillä ei enää ole palveluja. Puhelimiin vastaa vain robotteja ja nettisivuilla asiakas itsepalvelee itseään - ja törmätessään siihen, ettei jotain asiaa voi tehdä, sitä ei voi tehdä, koska vaihtoehtoja ei ole.
Ihmiset ovat alistuneet käyttämään appeja kaikkeen, ja ne olisivatkin hyödyllisiä, ellei asia olisi niin, että kaikki käyttämämme appit ovat todellisuudessa keskeneräisiä ja siis bugeja täynnä olevia versioita, joiden koekaniineina käyttäjät toimivat. Ne eivät koskaan valmistu. Siinä vaiheessa, kun ne olisivat riittävän toimivia ollakseen luotettavia, appit ovat jo vaihtuneet.
Ensimmäisen lentoni menetin siksi, että kännykkäherätyskelloni ei herättänyt minua. Ei vaikka olin asentanut siihen tuplaherätyksen. Myöhemmin huomasin, että herätykset pätivät oletusasetuksena vain viikkopäiviin, eivät lauantaihin. Pitäisi palata käyttämään vanhanaikaista mekaanista herätyskelloa. Ensimmäisen lennon menetyksestä seurasi kaikkien pitkänmatkanlentojen sekä yhden paikallislennon menetys, kaikki tietysti korvauksitta, koska sen enempää matkatoimisto kuin lentoyhtiökään eivät palvelleet. Puhelinnumeroissa robotti ohjasi ottamaan yhteyttä toiseen osapuoleen, ja molemmat sysäsivät vastuun sille toiselle, joten asiakkaan ainoaksi vaihtoehdoksi jäi turvautua kokonaan toiseen yhtiöön.
Toinen esimerkki oli AirAsian lentojen kohdalla: yksinkertaiseen vaihtoon saman lentoyhtiön sisällä oli varattu kaksi tuntia, jonka olisi pitänyt olla aivan riittävä. Lentoyhtiö kuitenkin pakotti ottamaan laukut ulos ja kiertämään kaiken kanssa takaisin sisääntsekkaukseen. Joka vaiheessa oli pitkät jonot, ja seurauksena se, että tämäkin lento menetettiin. Korvauksitta, tietysti, koska jossakin lukee pienellä printillä, että lentojen vaihtoihin on asiakkaan itse varattava vähintään kolme tuntia. Näin siis tavallisten paikallisten lentojen kohdalla.
Autonvuokraaja oli niin ikään piilottanut ikävän yllätyksen jonnekin siihen pieneen printtiin, jota kukaan ei lue. Vaikka itse autonvuokra oli edullinen, piilokulut tulivat erittäin korkeasta maksusta, joka oli säädetty sille, että otin auton käyttöön eri paikasta kuin mihin palautin sen. Kun reissun ideana kuitenkin oli ajaa Borneon halki, olisi ollut ikävää enää tämän selvitessä vaihtaa suunnitelmaa siihen, että olisin palauttanut auton takaisin samalle kentälle, josta sen poimin.
Lentomatkailun tullessa yhä vaikeammaksi ja epämukavammaksi matkustajille, yksi lentoyhtiöistä sentään ansaitsee poikkeusmaininnan: Qatar Airwaysiä ei ole turhaan nimitetty maailman parhaaksi lentoyhtiöksi. Paluumatkalla heidän kanssaan kaikki sujui erinomaisesti, piilokuluja ei löydetty ja heitetty asiakkaan silmille puiden takaa, kahvista ei veloitettu erikseen, ja lentoemännillä oli yhä palveluasenne.
Lentoemännän avatessa teetermosta roiskuivat tiivistyneen veden pisarat ohimolleni. Pisarat eivät olleet erityisen kuumia, mutta häiritsivät minua, kun yritin katsoa Rickiä ja Mortya, joten näytin todennäköisesti ärtyneeltä asiakkaalta. Siitä, toisin kuin joustavuudesta ja ystävällisyydestä, seuraa aina yrityksiä miellyttää. Koko loppumatkan ajan lentoemännät yrittivät kompensoida virhettään pyytelemällä anteeksi ja tarjoamalla minulle erityispalveluja. Ilmeisesti asiakaspalaute otettaisiin niin vakavasti, ettei sitä haluttu, ei ainakaan negatiivista.
Muuan vika täytyy mainita Qatar Airwaysin kohdalla. Vaikka heillä on säännölliset lennot Suomesta Dohan kautta moneen paikkaan Aasiassa, heillä ei ole minkäänlaista toimistoa Helsinki-Vantaalla, ja puhelinnumerokin, joka piti netistä etsiä, on vain Qatariin. Siellä kyllä vastattiin (toisin kuin Travellinkin numerossa), mutta Qatarista käsin ei kuulemma pystynyt puuttumaan tiketöinteihini. Siihen vaadittiin palveludeski, ja ne puolestaan olivat avoinna vain ennen kutakin lentoa.
Epäonneni ei rajoittunut lentomatkailuun. Kinabalulla satoi vettä. Trooppiset myrskyt huitoivat palmuja ja taivas salamoi. Kuka olisi tiennyt, että Borneolla kaikki huoltoasemat sulkevat yön ajaksi, eli yöllä ei voi ajaa kuin tankillisen verran. Navigaattori kuoli heti alkumatkasta eikä koskaan palautunut toimimaan kunnolla - onneksi matkanteko onnistuu perinteisemmilläkin suunnistuskeinoilla.
Matkakumppanini sai pari kertaa nalkutuskohtauksen, jossa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta toleranssini moiselle on nykyisin niin matala, että mieluummin vain kävelen pois ja vatvomisen sijaan jatkan asioimista vasta savun hälvettyä.
Kaiken kukkuraksi onnistuin saamaan tropiikissa harjoitettavasta ilmastointivimmasta flunssan, viettämään viimeisen päivän ja pitkän paluumatkan jonkinlaisessa puolihorteessa, niin että hyttyset olivat huomaamattani pistäneet minut täyteen reikiä Angkejoensuun mangroverämeillä. Nyt poden kotona ankaraa miesflunssaa, taistellen taudinaiheuttajien kuolemanvoimia vastaan ja odottaen resurrektiotani yhteiskuntakykyiseksi yksilöksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti