Vapunpäivä Istanbulissa kehkeytyi logistisesti varsin haasteelliseksi, kun poliisi eristi kokonaan Taksimin ja Istiklalin monine sivukatuineen eivätkä kaupungin Euroopan-puoleisen osan keskeisimmät metroasemat ja muu julkinen liikenne toimineet normaalisti.
Majoituspaikkani oli Feridiyellä lähellä Taksimia ja minun oli siten mahdotonta mennä kävellen niille ostoskaduille, joille olin aikonut. Päivä oli myös niin sateinen ja kolea, ettei silloin huvittanut mennä luontoon kaupungin ulkopuolelle. Lähdin kävelemään alaspäin toivoen, että jossain kohdin pääsisin sivukaduille ja Galatan tornille, mutta turha toivo. Poliisin sulut jatkuivat alas Kultaisen sarven rantaan saakka. Niinpä päädyin keskeisyydestään huolimatta tuntemattomaksi jääneeseen Kasımpaşan kaupunginosaan, joka on saanut nimensä Kasımpaşan moskeijan mukaan. Aluetta pidetään työväenluokkaisena ja konservatiivisena, mutta yhtä kaikki se ei ollut hullumpi paikka viettää aikaa tiesulkujen haitatessa elämää muualla. Kahvi, tee, kebab ja juustopiiraat eivät ainakaan lopu, hinnat olivat edullisia ja vaatebasaarista löytyi sellaisia helmiä kuin länsimaisten roadmanien suosimia feikkimerkkivaatteita myyvä Getto Clothing.
Aikani tuossa ympäristössä sadetta pideltyäni ja aluetta katseltuani lähdin sovellustaksilla täysin toisenlaiseen maailmaan, Istanbulin vauraimpiin osiin kuuluvaan Nişantaşıin, joka oli puolestaan täynnä aitoja merkkivaatteita myyviä eksklusiivisia liikkeitä ja näyttäytymiskahviloita, joissa myös hinnat olivat länsimaista tasoa. No, tulipa sekin alue nähtyä, vaikken löytänytkään sitä burgundinpunaista pikkutakkia, jota olin lähtenyt sinne etsimään.
Auringonlaskua kohti katsastin vielä koko pituudeltaan muuttolintuja keräävän Maçka-puiston, josta löytyivät mm. kevään ensimmäinen pajulintu ja pikkusieppo. Paluu Taksimille vaati kilometrien kävelyn valtateiden laitoja, koska taksit sen enempää kuin muutkaan liikennevälineet eivät päässeet läpi poliisisuluista, jalankulkijat sen sijaan pääsivät. Tunnelma oli vähän kuin Beirutissa kesän 2006 pommitusten aikaan, kun siltoja ja teitä oli niin paljon poikki ja autoruuhkat tukkivat muita teitä, että ihmiset joutuivat lakkuineen ja muineen kulkemaan pitkiä matkoja päästäkseen lyhyen matkan. Niihin aikoihin verrattuna nyt oli keinoälystä paljon apua sulkujen ja reittien selvittämisessä reaaliaikaisesti.
Lauantaina kaikki sulut oli raivattu pois ja kaupunki palautunut täysin normaalitilaan. Niinpä söin rauhassa aamiaiseni syyrialaisen pyörittämässä paikassa, jossa remusi myös runsaalla viinillä ja ehkä väkevämmilläkin aineilla aamunsa aloittanut seurue georgialaisia. Sitten otin Taksimilta metron Gayrettepeen ja sieltä toisen lentokentälle. Ehdin kopata kentältä mukaan kaksi pulloa turkkilaisia punaviinejä - aiemminkin hyväksi havaitun Corvuksen ja uuden tuttavuuden Mon Rêven - ja lensin aurinkoiseen, heleän vihreäksi muuttuvaan Helsinkiin. Sunnuntaina grillasimme naudanlihaa noiden, parin duerolaisen ja yhden sardinialaisen viinin kera.
Sunnuntaina olivat ensimmäiset kirjosiepot jo saapuneet Kurkimäen nimikkomäen metsään. Maanantaina niille tekivät seuraa ensimmäiset pajulinnut, ensimmäinen leppälintu, mustapääkerttu ja satakieli. Kivikon lätäköllä juoksenteli ensimmäinen rantasipi. Koiranulkoilutusreitin lintulista on näin ollen kasvanut jo 83 lajiin.
Lentokoneessa katsoin Sisu II:n, jossa oli herkällä silmällä käsitelty suomalaista kansanluontoa. Aatami Korpi palaa miehitettyyn Karjalaan noutamaan ryssän vallan alle jääneen mökkinsä hirsiä ja joutuu tuhoamaan merkittävän osan Neuvostoliiton puna-armeijan, erikoisjoukkojen ja KGB:n kalustosta ja kapasiteetistä saadakseen hirret vietyä Suomen puolelle. Vuorosanoja hänelle ei ollut turhaan kirjoitettu.
Grilli-iltana katsoimme Gladiaattori II:n, jossa keisariveljekset Geta ja Caracalla sekä pretoriaanikaartin komentaja Macrinus perustuivat löyhästi todellisuuteen, mutta muu oli sitten köykäistä Hollywood-rymistelyä, jossain määrin samalla juonenkuljetuksella kuin Sisu, mutta ilman suomalaiskansallisia erityispiirteitä. Puolisoni tunnisti monta kuvauspaikkaa Tunisiaksi, joka sai elokuvassa esittää antiikin Roomaa - mm. El Djemin amfiteatteri oli päässyt elokuvaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti