Kävimme myös pitkällä kävelylenkillä vuorilla, kävelykeppien kera jotka Libanonissa syystä tai toisesta kuuluvat asiaan vuorilla käveltäessä. Alueella elää varsin paljon piikkisikoja ja šakaaleja. Tällä kertaa näkyi kuitenkin lähinnä lintuja, jotka onnekseen ovat välttäneet joutumisen libanonilaisten kansanhuvin, pikkulintujen massamurhaamisen, uhreiksi.
Tässä blogissa ollaan ikuisesti matkalla, milloin fyysisesti, milloin henkisesti. Ilman sen kummempia sitoumuksia kirjoitan tänne havaintojani ja ajatuksiani mielenkiintoisista paikoista. Pysyttelen mieluiten anonyymina, vaikka ne, jotka minut tuntevat, tietävät kyllä kuka olen. Kommentoida saavat toki ventovieraatkin.
maanantai 25. elokuuta 2008
Douma
Douman ortodoksikylässä Libanonin vuorilla asuu professori - oikeusoppinut, teologi ja renessanssi-ihminen - joka on tavannut kutsua minua ja monia muita mielenkiintoisia ihmisiä huvilalleen Doumaan keskustelemaan filosofiasta ja yhteiskunnasta, syömään ja juomaan hyvin. Tällä kertaa vuorille ajoimme minä, ystäväni ja tähän kuuhun asti assistenttini, joka on ollut kyseisen professorin oppilas ja meidät aikanaan esitteli, sekä amerikanlibanonilainen ystävämme, josta onkin tullut vakiovieras Doumassa sen jälkeen, kun ensi kertaa tuli sinne mukanani. Professorin osmaniaikainen huvila on jyrkän laakson yläreunalla ja näkymät sieltä ovat henkeäsalpaavan kauniita mihin vuodenaikaan tahansa. Huvilan terassilla kasvaa omaa viiniä ja kylässä paljon hedelmäpuita, mulperia, viikunaa jne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti