Tripoli

Libanonin toiseksi suurimmassa kaupungissa Tripolissa on kiehunut jo kuukausia. Hizbullahin toukokuun alun offensiivin aikana Tripolin väkivaltaisuudet äityivät erityisen rumiksi. Hizbullahilla ei ole omaa sotilaallista voimaa Tripolin alueella, koska Tripoli ja Akkar ovat vahvasti sunnalaista aluetta. Lähimmillään Hizbullah on läsnä Pohjois-Bekaassa Hermelin alueella, mutta tätä aluetta erottavat pohjoisesta rannikosta vuoret, välissä kiihkeästi Hizbullahia vastustavat kristityn johtajan Samir Geagean joukot. Myöskään Beirutista käsin Hizbullahin olisi ollut vaikea vyöryä Tripoliin, koska välissä olevat alueet ovat pääosin kristittyjä ja pohjoisimmat merkittävät šiialaiset asutukset käsittävät vain muutamia kyliä Bybloksen alueella. 

Niinpä Tripolin alueella Hizbullahin liittolaisina toimivat Syyrian tiedustelupalvelun raskaasti aseistamat mutta lukumääriltään marginaaliset Libanonin alawiitit sekä kansallissosialistinen SSNP, molemmat Libanonin syyrialaismielisimpiä pienpuolueita, joiden puuttuvaa kansalaiskannatusta kompensoivat hampaisiin asti aseistetut ja Syyriassa koulutetut militiat. 

Dohan sopimuksen jälkeenkin alawiitit, joiden tukikohta Tripolissa on Jebel Mohsinin kukkula, provosoivat jatkuvasti aseellisesti sunnalaisväestöä, erityisesti Bab at-Tibbiniin keskittyvää köyhää sunniväestöä, jonka parissa islamismin radikaalien salafilaisten suuntausten kannatus on voimakasta. Tripolin väkivaltaisuudet vaativat kesän aikana kymmeniä ihmishenkiä. Libanonin armeija ilmoitti toistuvasti saaneensa tilanteen hallintaansa vain havaitakseen taistelujen puhjenneen uudelleen heti seuraavana päivänä. 

Viime keskiviikkona Tripolissa räjähti pommi, joka surmasi yhdeksän Libanonin armeijan sotilasta ja saman verran siviilejä. Beirutilaisblogi Lebanese Political Journal kertoo terrori-iskussa kuolleen kengänkiillottajapojan tarinan ja analysoi muutenkin Tripolin tilannetta. Toinen mielenkiintoinen, Hanin Ghaddarin kirjoittama, artikkeli aiheesta löytyy Now Lebanon -verkkolehdestä. Kun soppaan lisää vielä uutiset Fatah al-Islamin toiminnan aktivoitumisesta alueen palestiinalaisleireillä, ei voi kuin odottaa vakavampaa räjähdystä Tripolin alueella. 

Tänään Hizbullah on solminut liittosuhteen yhteen Tripolin alueen monista toisiinsa vihamielisesti suhtautuvista sunnalaisista ääriryhmistä, ja provosoinut siten kiivaan vastalauseen korkeimpana pidetyltä salafilaiselta uskonoppineelta. Strategia on ilmeinen: Hizbullah liittolaisineen on jo vuosien ajan pyrkinyt Libanonin sunnien hajottamiseen ja hallitsemiseen. On tyypillistä, että šiialaisislamistinen Hizbullah liittoutuu nimenomaan jyrkkien ja lännenvastaisten sunnalaisislamistien kanssa yrittäessään marginalisoida ja nöyryyttää Libanonin sunnimuslimien maltillista ja sekulaaria valtavirtapuoluetta Mustaqbalia, jota Haririn perhe ja pääministeri Siniora edustavat. 

Libanonin sunni-islamistit ovat perinteisesti olleet jakautuneita. Tämä johtuu osaltaan seuraavasta: Šiialaisella puolella radikaali Hizbullah on monopolisoinut šiialaisen radikalismin ja alistanut toisen šiialaisen suurpuolueen Amalin käytännössä vasallikseen. Mikä tahansa poikkeama Hizbullahista vielä radikaalimpaan suuntaan eliminoitaisiin nopeasti Hizbullahin toimesta. Sunnalaisella puolella valtavirtapuolueena on sen sijaan maltillinen, sekulaari ja länsimielinen Mustaqbal, jolla on hajanainen joukko itseään vastustavia pieniä sunnalaisia puolueita varsinkin Tripolin alueella. Niinpä sunnalainen skene on rakentunut siten, että Mustaqbalin vastainen sunnalainen oppositio on suuntautunut nimenomaan islamisteihin. Tästä syystä sunnalaisia islamistiryhmittymiä on Libanonissa kymmeniä, kaikki pieniä, osa harmittomia mutta osa hyvinkin radikaaleja. 

Libanonin sunni-islamistien perinteinen pääpuolue Muslimiveljeskunta, Libanonissa nimeltään Jama'at al-Islamiyya, on jakautunut jyrkästi kahtia, kun Mustaqbal-puolue on saanut tuekseen Muslimiveljeskunnan syyrialaisvastaisen ja maltillisen siiven, kun taas syyrialaismielinen ja poliittisesti radikaali siipi on liittynyt osaksi Hizbullahin johtamaa syyrialaismielistä liittoumaa. Jälkimmäistä johtaa kuulun egyptiläisislamistin Sayid Qutbin oppilas Fathi Yakan. 

Todennäköisesti jo lähitulevaisuudessa tullaan Tripolin alueella näkemään salaperäisten tuntemattomien "sunniryhmien" toteuttamia väkivaltaisia provokaatioita, jotka kohdistuvat Libanonin armeijaa ja kenties muita sunnipuolueita vastaan. Samaan aikaan länsimaihin levitetään voimallisesti disinformaatiota yleisestä sunniuhasta, joka yhdistetään maltilliseen Mustaqbal-puolueeseen ja Saudi-Arabian rahoitustoimintaan - Saudi-Arabia kun sattuu nykyisin olemaan Syyrian vastustaja Libanonissa. 

Pyrkimyksenä on antagonisoida Libanonin armeijaa ja sunniväestöä toisiaan vastaan. Tätä yritettiin jo Fatah al-Islam -kapinan yhteydessä Nahr al-Baridin palestiinalaisleirillä vuonna 2007, mutta strategia epäonnistui, koska huolimatta Hizbullahin uhkauksista armeija tunkeutui Nahr al-Baridiin ja kukisti Fatah al-Islamin verisesti, kärsien kuitenkin suuret tappiot. Suurin osa kuolleista libanonilaissotilaista oli sunnimuslimeja Tripolin ja Akkarin alueilta, mikä sai paikalliset sunnimuslimit yhtenäisinä armeijan tueksi ja tuomitsemaan Fatah al-Islamin. Paikallisväestö piti Fatah al-Islamin kapinaa joka tapauksessa Syyrian tiedustelupalvelun provokaationa, erityisesti koska Fatah al-Islamin johtajat ja infrastruktuuri tulivat Syyrian tiedustelupalvelun tukemista palestiinalaisista ääriryhmistä Fatah al-Intifadasta ja PFLP-GC:stä. Näiden lisäksi leiriin oli haalittu rivimiehiksi kiihkoilevia jihadisteja ympäri arabimaailmaa. 

Tänä päivänä Tripoli on kireä paikka, jossa näkee yhä enemmän aseita ja kuulee yhä enemmän levottomuutta herättäviä juttuja ja salaliittoteorioita molemmilla puolilla. Mustaqbalista ei täällä pidetä, koska islamistit pitävät sitä heikkona ja länsimielisenä. Toisaalta sitäkään ei unohdeta, että Syyria on murhannut ja Hizbullah nöyryyttänyt sunneja eikä armeija ole tehnyt mitään tämän estämiseksi. Tripolin teehuoneissa istuu vain miehiä - polttamassa vesipiippua, pelaamassa korttia tai tawilaa. Politiikasta ei väitellä suuna päänä kuten Beirutissa, vaan puhutaan kyräillen ja kuiskaten. Sisällissota ei ole kaukana mielistä.