sunnuntai 17. elokuuta 2008

Tbilisi

Venäläisjoukot jatkoivat Georgiassa sotilaallisia operaatioitaan, ryöstelyä ja ihmisten terrorisointia "tulitauon" julistamisen jälkeenkin. Koko sodassa näyttää olevan niin, että venäläiset saavat tehdä mitä haluavat mutta jos Georgia puolustautuu, sitä syytetään "aggressiosta", "vakavasta virheestä", "tulella leikkimisestä" ja niin edelleen.

Kuka tämän konfliktin aloitti? Mielestäni se ei ole lainkaan irrelevantti kysymys. Yksiselitteinen vastaus on: Venäjä. Venäjä valmistautui kuukausia ennen sodan "puhkeamista" massoittamalla joukkojaan alueelle. Venäjän kontrollissa olevat vasallit yrittivät murhata georgialaismielisen poliittisen vastustajansa ja siinä epäonnistuttuaan pommittivat georgialaiskyliä sekä tekivät terrori-iskuja georgialaispoliiseja vastaan. Kaksi georgialaiskylää tuhoutui täysin. Kun georgialaiset ampuivat takaisin, Venäjä väitti, että sen "rauhanturvaajia" (miehitysjoukkoja) ammuttiin.

Mistä lähtien Georgian osseetit ovat olleet "Venäjän kansalaisia", joita Venäjän on puolustettava? Venäjä ei ole missään vaiheessa tunnustanut Abhasian eikä Etelä-Ossetian itsenäisyyttä eikä ilmoittanut niiden liittämisestä Venäjän valtioon. Tästä huolimatta Venäjä on näillä alueilla - sekä myös Moldovan Transnistriassa - jakanut jo kymmenisen vuotta omia passejaan venäläismielisille kansalaisille alueilla. Tarkoituksena tuskin on ollut tukea abhaasien tai osseettien itsenäisyystaistelua, vaan luoda viidensiä kolonnia Georgian ja Moldovan suvereniteettien murentamiseksi.

Kun Venäjä hyökkäsi Tshetsheniaan vuonna 1999 heti Putinin tultua pääministeriksi samat läntiset kommentaattorit julistivat, että kyse on "Venäjän sisäisestä asiasta", ja että tshetsheenihallitus oli syyllinen siihen, että heitä vastustaneet islamistit tekivät provokaation Dagestanissa. Mutta kun Georgia vastaa Venäjän provokaatioon omalla alueellaan Etelä-Ossetian etelärajoilla, kyse ei olekaan Georgian sisäisestä asiasta, vaan "Venäjä vain puolustaa omia etujaan".

Jokin aika sitten Venäjä koetteli länsimaiden yhtenäisyyttä lietsomalla katumellakoita, vandalismia ja aloittamalla propaganda- ja verkkosotakampanjan Viroa vastaan. Puolustiko Venäjä sielläkin vain omia ymmärrettäviä etujaan, kun ymmärtämätön Viro oli mennyt ärsyttämään Venäjää siirtämällä neuvostosotilasta esittävän pronssipatsaan säällisempään paikkaan sotilashautausmaalle? Entä jos Venäjä olisikin käyttänyt Virossa Georgian tapaan pommikoneita ja tankkeja? Olisiko se silloinkin ollut vain "Venäjän kansalaisten puolustamista"? Onneksi Viro oli jo liittynyt Natoon, joten tankkeja ei Tallinnaan voitu vyöryttää.

Tietysti voidaan jälkiviisaasti sanoa, että Saakashvilin olisi kannattanut hiipiä Natoon sammutetuin lyhdyin, ettei ärsyttäisi karhua. Se vain on helpommin sanottu kuin tehty tilanteessa, jossa kaksi Georgian aluetta oli Venäjän miehityksen alla ja aseelliset provokaatiot jatkuvia. Venäjän propagandasota Georgiaa vastaan on viime vuosina ollut niin aggressiivista, että hiljaa oleminen olisi vain tuominnut georgialaiset tshetsheenien kohtaloon. Saakashvili teki siis oikein hankkiessaan ja saadessaan maallensa amerikkalaisten tuen, sillä mistä muualta tukea olisi tosi paikan tullen saanut? Edes verbaalista. Saakashvili varmasti muisti itsenäisen Georgian ensimmäisen presidentin Zviad Gamsahurdian kohtalon - verinen vallankaappaus ei herättänyt Lännessä vastalauseita, koska Lännessä ei tiedetty, mitä Georgiassa oikein oli tekeillä. Venäjän propaganda hallitsi helposti konfliktin julkisuuskuvaa.

Nyt se on ollut hieman vaikeampaa, koska ruusuvallankumouksesta lähtien Georgiassa on ollut vapaat sananvapausolot ja georgialaiset ovat saaneet runsaasti länsiyhteyksiä. Turun Sanomien haastattelema georgialaisen demokratia-aivoriihen edustaja totesikin osuvasti - ja empatiaa osseetteja kohtaan osoittaen - toivovansa, että osseetit saisivat monipuolisempia kontakteja ulkomaille, jotteivät olisi täysin venäläisen sotapropagandan manipuloitavissa.

Muistan edelleen tunnelman Tbilisissä ruusuvallankumouksen jälkeen ja edelleen seuraavan alkukevään vaalien aikaan. Georgialaiset heiluttelivat EU:n lippuja (tai Euroopan Neuvoston, jonka jäsen Georgia on, kuten Saakashvili totesi sen jälkeen kun jotkut eurooppalaispoliitikot olivat osoittaneet solidaarisuuttaan protestoimalla EU-lippujen käyttöä vastaan) ja viheltelivät Tbilisin vanhan kaupungin kujilla Beethovenin oodia ilolle, josta on tullut Euroopan tunnussävel. Ja kaikkialla vallitsi usko siihen, että tottahan EU tukisi Georgiaa demokratian tiellä, varsinkin verettömän vallankumouksen ja vapaiden vaalien jälkeen.

Tbilisi on varsin dramaattinen kaupunki, koska se sijaitsee molemmin puolin Mtkvari-joen rotkoa, jonka pohjalla joki virtaa halki kaupungin. Kaupungin profiilia hallitsevat lukemattomat ikivanhat ja vanhaan tyyliin rakennetut uudemmat kirkot, ja vuorella kaupungin laidalla on keskiaikainen linnoitus. Vaikka suuri osa esikaupungeista koostuu rumista neuvostokerrostaloista, vanhasta kaupungista löytyy myös turkkilaistyylistä arkkitehtuuria ja Venäjän keisariajan rakennustyylejä.

Ei kommentteja: