perjantai 29. elokuuta 2008

Helsinki II

Sade jatkuu Helsingissä ja muutenkin elokuun lopun sää muistuttaa enemmän lokakuuta. Ihmiset kulkevat kaduilla alakuloisina ja päät painuksissa. Raitiovaunuissa kuulee taas suomalaisten työpaikkojen ja virastojen viimeisimmät juorut eikä voi olla hämmästelemättä sitä, kuinka kateellista kansaa ja millaisia selkäänpuukottajia ja tyhjänpäiväisiä juoruilijoita tässä maassa elää. Heillä ei kai ole elämässään parempaakaan tekemistä. Päivät kuluvat töissä ja vapaa-aika on liian kallista, paitsi jos lojuu television ääressä (lupamaksua maksamatta), ja sieltäkin tulee lähinnä roskaa. Kaikilta kanavilta.

Puolitoista vuorokautta Helsingissä on saanut ihmettelemään joitain suomalaisten ominaispiirteitä. Miksi suomalaiset ovat niin alistuvia? Tältä vaikutelmalta ei nimittäin voi välttyä katsellessa tätä kansaa päivittäisissä askareissaan, ilmeissään ja eleissään. Suomalaisia katsellessa voisi kuvitella, että heitä on koko ikänsä kuritettu ruumiillisesti, ja että jokin suuri kasvoton diktatuuri painaa ikeensä kaikkien päälle. Suomessa on kuulemma yksi maailman parhaimmista sananvapaustilanteista, mutta suomalaisia kuunnellessa voisi kuvitella olevansa Valko-Venäjällä tai Syyriassa, jossa täytyy koko ajan miettiä, että seinillä on korvat. Mitä suomalaiset pelkäävät niin paljon? Kuka heitä alistaa?

Libanonilaiset ja georgialaiset ovat paljon köyhempiä kuin suomalaiset, heidän maissaan ovat asiat paljon huonommin kuin Suomessa kaikilla kehityksen mittareilla, ja heidän suuremmat naapurimaansa jatkuvasti ja aggressiivisesti pelottelevat heitä ja murhaavat mielipidevaikuttajia ja toimittajia. Siitä huolimatta georgialaiset ja libanonilaiset kulkevat kaduilla pystypäin, eivät pelkää puhua niin kovalla äänellä, että muutaman metrin päässäkin kuullaan - suomalaiset puhuvat siten vain humalassa tai kännykkäänsä. Ihmiset puhuvat politiikasta eivätkä kaihda kertoa mielipiteitään, vaikka tuntemattomillekin. Kaikki libanonilaisten ja georgialaisten kehonkielessä ja pukeutumisessa viestittää vilpitöntä uskoa omaan erinomaisuuteen, silloinkin kun kate on kyseenalainen. Jos Suomessa joku hetken ajan sattuisi kuvittelemaan olevansa jotain ja hymyilisi vaikka itsetyytyväisenä, sosiaalinen tuomio olisi niin tyrmäävä, että sellaista ei tohdi ajatellakaan. Pahinta on jos hyvälle itsetunnolle on vielä katettakin. Sellaista suomalainen voi sulattaa vain ulkomaalaiselta.

Onko niin, että masentava ilmasto ja kalliit hinnat ovat piiskanneet Suomen kansan alistuvaksi vai onko tämä kaikki suomettumisen ansiota? Vanhemmat sukupolvet lukevat kyllä sotakirjoja ja puhuvat baarissa ja saunassa vieläkin Karjalasta, mutta nuoremmat miespolvet vakuuttavat tarkkailijan lähinnä siitä, että jos Venäjän tankit vyöryisivät huomenna puolustamaan "legitiimejä intressejä" tänne, suomalaismiehet keskittyisivät selittelemään, ettei tässä nyt kannata karhua ärsyttää.

Elämäni varrella olen tavannut kymmeniä suomalaisnaisia, jotka ovat muuttaneet ulkomaille ja naineet ulkomaalaisia varsinkin Välimeren ilmastovyöhykkeeltä. Todella monet heistä ovat valittaneet sitä, että suomalaismiehet ovat niin nössöjä, alistuvia, puhumattomia eivätkä huolehdi ulkonäöstäänkään. Toisaalta suomalaismies näemmä kyllä kelpaa psykiatriksi narsistien kanssa eläville. Onko tasa-arvo Suomessa johtanut kulttuuriseen muutokseen, jonka myötä naiset ovat alkaneet käyttäytyä siten kuin nuoret miehet muualla maailmassa, kun taas suomalaismiehelle ei ole enää paikkaa eikä muuta roolia, joka olisi hyväksyttävä - paitsi humalassa, armeijassa ja urheilutilaisuuksissa.

Huomiseksi on luvattu sateiden loppumista. Toisaalta Venäjän vetäytymistä Georgiasta on sitäkin luvattu joka päivä, mutta venäläisjoukot miehittävät yhä georgialaiskaupunkeja, katkovat teitä ja Venäjälle epäedulliset öljyreitit räjähtelevät salaperäisesti pitkin aluetta. Syyrian presidentti on asekauppojen yhteydessä julistanut tukevansa täysin Venäjää ja verrannut Georgiaa Libanoniin, jossa Syyrialla on oikeus erikoiskäytökseen samoin kuin Venäjällä Georgiassa. Venäjän valtionjohto on antanut ymmärtää, että Ranskan ulkoministeri on mieleltään sairas ja Yhdysvaltain ulkoministeri on mustaihoinen, jonka pitäisi pitää suunsa kiinni. Krimillä on jaettu Venäjän passeja. Mitä kaikkea Hitler saikaan sanoa ja tehdä 30-luvun lopulla ennen kuin länsieurooppalaiset alkoivat tunnustaa, että Saksa oli uhka?

Ei kommentteja: