sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Satakieli

On tultu yli toukokuun puolivälin ja yhä vain sekä yöt että päivät ovat hyytävän kylmiä. Tästä huolimatta muuttolintujen saapuminen lehdettömään huhtikuiseen maisemaan näyttää jatkuneen. Kirjosieppoja alkoi tulla jo kaksi viikkoa sitten ja tänä yönä satakieli lauloi Vartiokylässä. Yksin, vailla muita ääniä.

Lääkäri ei löytänyt minusta muuta vikaa kuin selittämättömät lämpötilan vaihtelut eivätkä hänen määräämänsä lääkkeet ole auttaneet, vaan kummallinen matalan liekin sairaus jatkuu jo yli kaksi viikkoa, mikä on epätavallista, kun yleensä sairastumiseni menevät aina ohi alle viikossa. Perjantai-iltana terva- ja fisudrinkitkään eivät auttaneet.

Luen paraikaa Jukka Mallisen kirjaa Varastettua ilmaa: vapaita esseitä Venäjästä. Se on paras Venäjä-kirja, jota olen pitkään aikaan lukenut, ja yksi parhaista suomalaisista kirjoista ylipäätään. Kuvaus on rehevää ja tarkkaa, yksityiskohdat erinomaisia ja vaativat lukijalta myös yleissivistystä ja ironian tajua. Toveri lukija: suosittelen ehdottomasti, että menette kirjakauppaan ja ostatte sekä luette tämän turkulaisen pienkustantamon Savukeitaan vuonna 2008 julkaiseman teoksen. Lienee kuitenkin parasta, että arvostelen kirjan vasta, kun olen päässyt sen loppuun.

Luen myös Sofi Oksasen ja Imbi Pajun toimittamaa kirjaa Kaiken takana oli pelko. Olen ollut liian kauan eristyksissä siitä, mitä täällä päin Eurooppaa tapahtuu.

Vappuhavaintoni on saanut jatkoa. On kuin suomalaisten juopottelutavoissa olisi todella tapahtunut muutos. Jo kahtena yönä peräkkäin olen hämmästynyt yöbusseissa ja yön viimeisessä lähiöjunassa matkustavien nykynuorten kohteliaisuutta ja avuliaisuutta, kuten juuri äsken kun tulin poikkeuksellisesta suunnasta ja yritin saada selville oikeaa pysäkkiä. Vai olisiko hämmästykseni syynä vain se, että oletusarvot ovat muuttuneet niin kyynisiksi.

Toisaalta on syytä kertoa anekdootti perjantai-iltapäivänä, siis keskellä päivää, Aleksanterinkatua pitkin kulkeneesta keski-ikäisestä parista. Kumpikin, sekä mies että nainen, näyttivät olevan ympäripäissään, mutta mies kulki hiljaa ja suoraviivaisesti eteenpäin, kun taas nainen horjahteli ja huojui perässä, kaakattaen erittäin suureen ääneen koko kadun tietoon: "Ja aina sua saa hävetä, kun aina olet tossa kunnossa." Suomi on tasa-arvoinen maa.

Ei kommentteja: