Ehdin olla Suomessa vain kaksi päivää Marokosta palattuani kun jo lensin Riian kautta Dubaihin viettääkseni viikon Yhdistyneiden arabiemiraattien liitossa eli tuttavallisemmin Arabiemiraateissa. AirBaltic tarjosi menopaluun Helsingistä Dubaihin ja takaisin alle kahdensadan euron, joten kiusaus oli liian suuri.
Tarkoitus oli ollut mennä Emiraatteihin jo paljon aiemmin, mutta ensin hanke talvella venyi vastaanottajieni siellä kohtaamien byrokraattisten vaikeuksien vuoksi, ja sitten tuli Marokon tutkimusmatka väliin. Huhtikuussa olivat lämpötilat Emiraateissa kuulemma yhä olleet hyvin miellyttäviä, mutta toukokuussa putosi sikäläinen kesä kuin kuuma ja kostea, tukahduttava esirippu koko Persianlahden alueen ylle. Lämpötilat ulkona olivatkin jatkuvasti yli 40 asteen, samalla kun sisätiloissa ilmastointi sai ajoittain kananlihalle. Habibin sisaren naapurissa, Mall of the Emiratesissa, on jopa ostoskeskuksen sisään rakennettu laskettelukeskus, jossa on aina talvi. Yksi näitä Dubain absurditeetteja.
Ensimmäisenä päivänä Dubaissa kävin Jumeiran Palmussa, joka on kokonaan keinotekoinen meren päälle rakennettu palmunmuotoinen niemi. Paitsi lukemattomia luksusasuntoja, Palmuun on rakennettu tietysti myös ostoskeskus, josta löytyy varsin näyttävä meriakvaario. Valokuvauksen kannalta parempi kuin Dubai Mallin vastaava. Kävin tietysti myös katsomassa maailman korkeinta rakennusta Burj al-Khalifaa, ja erinäisissä baareissa, kahviloissa ja klubeilla. Dubai Mallin kirjamaailma oli valtava, joten taas tuli kärrättyä kotiin kassillinen kirjoja.
Vaikka vierailuni Emiraatteihin olikin motiiveiltaan ensisijaisesti sosiaalinen, ehdin yhtenä Dubain päivistä käydä myös Dubain laguunilla Ras al-Khorissa, jossa on rakennettu vierailijoita varten neljä katettua lintutornia. Tai eivät ne itse asiassa torneja ole vaan piilokojuja. Jokaisessa on intialainen palvelija sekä valmiina kaukoputkia ja kiikareita, jotka järjestetään vierailijoita varten lintujen esittelemiseksi. Lintujen katselua emiraattityyliin siis! Laguunilla oli runsaasti haikaroita ja flamingoja, pitkäjalkoja ja muitakin kahlaajia. Alue on melkein Dubain keskustassa ja olisi muuten helppo ja miellyttävä luontokohde vierailla, mutta sinne pääseminen on todella monimutkaista tiejärjestelyiden vuoksi. Jos missaa yhden liittymän, joutuu ajamaan koko kaupungin ympäri ja takaisin.
Dubain lisäksi toinen kohteeni oli Abu Dhabi, joka on samaan aikaan suurimman emiirikunnan pääkaupunki ja koko Arabiemiraattien poliittinen pääkaupunki. Dubai on kaupunkina suurempi ja ollut pitkään liittovaltion taloudellinen keskus, vaikkakin se kärsi hiljattaisesta lamasta huomattavasti enemmän kuin varovainen ja vähemmän pröystäilevä Abu Dhabi. Abu Dhabi on Dubaita konservatiivisempi kulttuuriltaan. Se on bisneskaupunki ja "perheiden kaupunki", ei niinkään Dubain tapaan sinkkukaupunki.
Arabiemiraatit on monessa suhteessa merkillinen maa. Seitsemän Persianlahden rannikon pientä kaupunkivaltiota - Abu Dhabi, Dubai, Sharqa, Ajman, Ras al-Khaima, Umm al-Quwayn ja Omaninlahden puolella sijaitseva Fujeira - alkoi 1960-luvulta alkaen vaurastua massiivisesti öljyllä ja itsenäistyäkseen brittien alueellisesta hegemoniasta mutta toisaalta välttääkseen ajautumisen isoveljen Saudi-Arabian provinsseiksi emiraatit yhdistyivät liittovaltioon, joka vielä vuosikymmen sitten oli varsin löyhä. Brittien tilalle öljyalaa hallitsemaan ilmaantuivat sittemmin amerikkalaiset ja Emiraatit hyötyivät epäsuorasti vuonna 1975 alkaneesta Libanonin sisällissodasta ja muusta Lähi-idän epävakaudesta, koska niin paljon bisnestä, pankkitoimintaa ja koulutettua väkeä muutti Välimeren rannoilta Persianlahdelle. Kalastajakylistä kasvoi yhtäkkiä ultramoderneja metropoleja pilvenpiirtäjineen ja rahassa rypevine rikkaineen.
Arabiemiraateissa arvioidaan tätä nykyä oleskelevan päälle kahdeksan miljoonaa ihmistä (toiset lähteen mainitsevat asukasluvuksi viisi miljoonaa, joka lienee pysyvämpiä asukkaita), mutta näistä reilusti alle miljoona on oman maan kansalaisia. Reilusti yli puolet Emiraattien asukkaista on eteläaasialaisia - intialaisia, pakistanilaisia, bengalilaisia, filippiiniläisiä, srilankalaisia - ja libanonilaisia, egyptiläisiä ja iranilaisiakin on ilmeisesti enemmän kuin emiraattilaisia.
Emiraateissa näin massiivinen maahanmuutto ja omien kansalaisten jääminen pieneen vähemmistöön ei näytä olleen ongelma, koska kaikki ulkomaalaiset ovat maassa töissä - suomalaisiakin on tuhansia. Ihmiset muuttavat Emiraatteihin töitä tekemään, ja vaikka maassa on olemassa myös varsin hyvä, öljyrahoilla kustannettu sosiaaliturva ja työntekijöiden oikeuksia valvova viranomainen, yhteiskunnan varoilla ei sinne voi tulla elämään. Verot ovat olemattomia ja bisnes on aina tervetullutta rahaa tahkoamaan.
Vaikka Emiraateissa harjoitetaan islamilaisuuden puritaanisinta muotoa, wahhabilaista sunnalaisuutta, maa ei ole mikään Saudi-Arabia, eikä voisikaan olla kun väestä niin suuri osa on muita kuin muslimeja - hinduja, kristittyjä jne. Varsinkin Dubaissa naisten pukeutuminen on vapaata - ainakin itäeurooppalaisten naisten - ja alkoholia tarjoillaan kaikissa niissä ravintoloissa ja baareissa, jotka ovat hotellien yhteydessä. Janossa ei tarvitse elää, kun joka toisessa kompleksissa on hotelli. Ostoskeskuksissa ja kahviloissa pääsee ilmaiseen langattomaan verkkoon ja yhteisöpalvelut kuten Facebook, Twitter ja Youtube ovat auki.
Tätä kaikkea taustaa vasten on merkittävää todeta, että Arabiemiraatit on yksi niistä maista maailmassa, jossa ei ole tapahtunut ainuttakaan terrori-iskua. Kävimme tapaamassa Habibin turvallisuusalalla toimivaa kollegaa, joka kertoi, että maassa on Israelin jälkeen koko Lähi-idän robustein elektroninen tiedustelu. Joten sähköposteja, nettisurffausta ja matkapuhelimia seurataan kyllä, vaikkakaan niitä ei esimerkiksi Syyrian ja Saudi-Arabian tavoin blokata. Miten on mahdollista, että Arabiemiraatit tarjoaa näin paljon vapauksia näin diversille ihmismassalle? Eihän voi olla mahdollista, että kaikkia täällä eläviä maahanmuuttajakansojen puhumia kieliä simultaanitulkataan jatkuvasti kaikkien turvallisuusuhkien estämiseksi? Emiraattien tiedustelupalvelulla ei toki voi olla niin suuria määriä kaikkien Intiassa, Pakistanissa ja Filippiineillä puhuttujen kielten puhujia - puhumattakaan kaikista Euroopan kielistä.
Ajellessa pitkin poikin vuokra-autolla tai Chicagon tapaan korkealla katutason yläpuolella kulkevalla metrolla ei voi välttyä huomaamasta, kuinka valtavan haavoittuvia Dubai tai Abu Dhabi olisivat, jos joku haluaisi siellä räjäytellä pommeja. Silmänkantamattomiin lasitaloja ja pilvenpiirtäjiä täynnä ihmisiä; aamusta iltaan väkeä kuhisevia ostoskeskuksia täynnä kansainvälisiä ketjuja ja ylikansallisia yrityksiä. Yksikin terrori-isku tekisi varsinaista tuhovaikutustaan määrättömästi enemmän tuhoa Emiraattien maineelle bisnes- ja turistimaana, puhumattakaan osakemarkkinoista. Luulisi, että joku haluaisi yrittää. Kontaktimme kertoikin häveliäästi, että yrityksiä on kyllä ollut, mutta ne torjutaan ennen realisoitumista. Ja sitä enempää ei sitten aiheesta voikaan puhua.
Arabikevään mielenosoitukset ovat Emiraateissa jääneet vaatimattomiin ja rauhallisiin mielenilmauksiin, joita ovat järjestäneet - lähinnä virtuaalisesti - jotkin maassa toimivista kansalaisjärjestöistä. Niissä esitetyt demokratiavaatimukset ovat olleet harvinaisen maltillisia. Kuinka demokratia järjestettäisiin maassa, jonka asukkaista suurin osa on ulkomaalaisia ja Emiraateissa vain tahkoamassa rahaa kaukana Intiassa tai Filippiineillä eläville perheilleen? Tällaisilla ihmisillä ei ole turhaa aikaa ja toimettomuutta - eikä intressejäkään - ryhtyä kaikenkarvaisiin salahankkeisiin sitä valtiota vastaan, joka tarjoaa töitä ja bisnestä.
Emiraatit haluaa investoida rahojaan muuhunkin kuin kelluviin golfkenttiin ja keinotekoisiin palmujen ja maailmankartan muotoisiin saariin. Maa on käynnistänyt mittavat investoinnit koulutussektorille, pyrkien nousemaan Lähi-idän yliopistokeskukseksi ja huippuosaamisen mekaksi. Aasialaisista teknologian huippuosaajista ei ole pulaa, eikä eurooppalaisistakaan - tunnen monia Emiraatteihin muuttaneita suomalaisia, jotka vaikka manaavatkin kesäkuukausien ilmastoa, eivät ole aikeissa palata taantuvaan Eurooppaan. Amerikkalaiset ja brittiläiset huippuyliopistot ovat avanneet haaraosastoja ja kampuksia Emiraatteihin.
Dubai on jo pari kertaa elänyt yli varojensa ja joutunut Abu Dhabin pelastettavaksi, mutta mikään ei viittaa ainakaan vielä siihen, että Emiraattien asema maailmantaloudessa olisi kääntymässä laskuun. Päinvastoin, taloudellinen vapaus takaa sen, että aivovuoto vastakin jatkuu tänne niin Lähi-idästä, Euroopasta kuin Aasiastakin.
Kun vielä runsas viisi vuotta sitten puhuttiin arabimaiden taloudellisesta stagnaatiosta, nykyiset luvut kertovat nopeasta suhteellisesta vaurastumisesta. Maailman vaurain maa on nykyisin arabimaa, Qatar, ja Bahrain, Kuwait ja Arabiemiraatit tulevat perässä, kaikki maailman vauraimpien maiden joukossa. Edes Jemen ei enää kuulu maailman köyhimpien maiden joukkoon, jossa nykyisin on lähinnä vain mustan Afrikan maita.
Lähes kaikkien arabimaiden talouskasvu on ollut jo jonkin aikaa varsin nopeaa, samalla kun myös näiden maiden yhteiskunnat ovat nopeasti modernisoituneet ja kehittyneet. Tämä onkin yksi tärkeimmistä makrorakenteellisista syistä arabikevään taustalla, koska se asia, joka arabimaissa on ollut stagnaattinen, jäykkä ja kykenemätön sopeutumaan muutoksiin, on valtio. Arabikeväässä on kyse siitä, että yhteiskunnat murtautuvat esiin loisensa, ylipönäkän valtion, kahleista, kun valtiollisen sääntelyn, autoritäärisen hallinnon ja korruption loistaakka on muodostunut niin raskaaksi, etteivät uudet emansipoituneet sukupolvet enää jaksa ja halua sitä harteillaan kannatella. He eivät halua enempää "vakautta", vaan muutosta.
Tarkoitus oli ollut mennä Emiraatteihin jo paljon aiemmin, mutta ensin hanke talvella venyi vastaanottajieni siellä kohtaamien byrokraattisten vaikeuksien vuoksi, ja sitten tuli Marokon tutkimusmatka väliin. Huhtikuussa olivat lämpötilat Emiraateissa kuulemma yhä olleet hyvin miellyttäviä, mutta toukokuussa putosi sikäläinen kesä kuin kuuma ja kostea, tukahduttava esirippu koko Persianlahden alueen ylle. Lämpötilat ulkona olivatkin jatkuvasti yli 40 asteen, samalla kun sisätiloissa ilmastointi sai ajoittain kananlihalle. Habibin sisaren naapurissa, Mall of the Emiratesissa, on jopa ostoskeskuksen sisään rakennettu laskettelukeskus, jossa on aina talvi. Yksi näitä Dubain absurditeetteja.
Ensimmäisenä päivänä Dubaissa kävin Jumeiran Palmussa, joka on kokonaan keinotekoinen meren päälle rakennettu palmunmuotoinen niemi. Paitsi lukemattomia luksusasuntoja, Palmuun on rakennettu tietysti myös ostoskeskus, josta löytyy varsin näyttävä meriakvaario. Valokuvauksen kannalta parempi kuin Dubai Mallin vastaava. Kävin tietysti myös katsomassa maailman korkeinta rakennusta Burj al-Khalifaa, ja erinäisissä baareissa, kahviloissa ja klubeilla. Dubai Mallin kirjamaailma oli valtava, joten taas tuli kärrättyä kotiin kassillinen kirjoja.
Vaikka vierailuni Emiraatteihin olikin motiiveiltaan ensisijaisesti sosiaalinen, ehdin yhtenä Dubain päivistä käydä myös Dubain laguunilla Ras al-Khorissa, jossa on rakennettu vierailijoita varten neljä katettua lintutornia. Tai eivät ne itse asiassa torneja ole vaan piilokojuja. Jokaisessa on intialainen palvelija sekä valmiina kaukoputkia ja kiikareita, jotka järjestetään vierailijoita varten lintujen esittelemiseksi. Lintujen katselua emiraattityyliin siis! Laguunilla oli runsaasti haikaroita ja flamingoja, pitkäjalkoja ja muitakin kahlaajia. Alue on melkein Dubain keskustassa ja olisi muuten helppo ja miellyttävä luontokohde vierailla, mutta sinne pääseminen on todella monimutkaista tiejärjestelyiden vuoksi. Jos missaa yhden liittymän, joutuu ajamaan koko kaupungin ympäri ja takaisin.
Dubain lisäksi toinen kohteeni oli Abu Dhabi, joka on samaan aikaan suurimman emiirikunnan pääkaupunki ja koko Arabiemiraattien poliittinen pääkaupunki. Dubai on kaupunkina suurempi ja ollut pitkään liittovaltion taloudellinen keskus, vaikkakin se kärsi hiljattaisesta lamasta huomattavasti enemmän kuin varovainen ja vähemmän pröystäilevä Abu Dhabi. Abu Dhabi on Dubaita konservatiivisempi kulttuuriltaan. Se on bisneskaupunki ja "perheiden kaupunki", ei niinkään Dubain tapaan sinkkukaupunki.
Arabiemiraatit on monessa suhteessa merkillinen maa. Seitsemän Persianlahden rannikon pientä kaupunkivaltiota - Abu Dhabi, Dubai, Sharqa, Ajman, Ras al-Khaima, Umm al-Quwayn ja Omaninlahden puolella sijaitseva Fujeira - alkoi 1960-luvulta alkaen vaurastua massiivisesti öljyllä ja itsenäistyäkseen brittien alueellisesta hegemoniasta mutta toisaalta välttääkseen ajautumisen isoveljen Saudi-Arabian provinsseiksi emiraatit yhdistyivät liittovaltioon, joka vielä vuosikymmen sitten oli varsin löyhä. Brittien tilalle öljyalaa hallitsemaan ilmaantuivat sittemmin amerikkalaiset ja Emiraatit hyötyivät epäsuorasti vuonna 1975 alkaneesta Libanonin sisällissodasta ja muusta Lähi-idän epävakaudesta, koska niin paljon bisnestä, pankkitoimintaa ja koulutettua väkeä muutti Välimeren rannoilta Persianlahdelle. Kalastajakylistä kasvoi yhtäkkiä ultramoderneja metropoleja pilvenpiirtäjineen ja rahassa rypevine rikkaineen.
Arabiemiraateissa arvioidaan tätä nykyä oleskelevan päälle kahdeksan miljoonaa ihmistä (toiset lähteen mainitsevat asukasluvuksi viisi miljoonaa, joka lienee pysyvämpiä asukkaita), mutta näistä reilusti alle miljoona on oman maan kansalaisia. Reilusti yli puolet Emiraattien asukkaista on eteläaasialaisia - intialaisia, pakistanilaisia, bengalilaisia, filippiiniläisiä, srilankalaisia - ja libanonilaisia, egyptiläisiä ja iranilaisiakin on ilmeisesti enemmän kuin emiraattilaisia.
Emiraateissa näin massiivinen maahanmuutto ja omien kansalaisten jääminen pieneen vähemmistöön ei näytä olleen ongelma, koska kaikki ulkomaalaiset ovat maassa töissä - suomalaisiakin on tuhansia. Ihmiset muuttavat Emiraatteihin töitä tekemään, ja vaikka maassa on olemassa myös varsin hyvä, öljyrahoilla kustannettu sosiaaliturva ja työntekijöiden oikeuksia valvova viranomainen, yhteiskunnan varoilla ei sinne voi tulla elämään. Verot ovat olemattomia ja bisnes on aina tervetullutta rahaa tahkoamaan.
Vaikka Emiraateissa harjoitetaan islamilaisuuden puritaanisinta muotoa, wahhabilaista sunnalaisuutta, maa ei ole mikään Saudi-Arabia, eikä voisikaan olla kun väestä niin suuri osa on muita kuin muslimeja - hinduja, kristittyjä jne. Varsinkin Dubaissa naisten pukeutuminen on vapaata - ainakin itäeurooppalaisten naisten - ja alkoholia tarjoillaan kaikissa niissä ravintoloissa ja baareissa, jotka ovat hotellien yhteydessä. Janossa ei tarvitse elää, kun joka toisessa kompleksissa on hotelli. Ostoskeskuksissa ja kahviloissa pääsee ilmaiseen langattomaan verkkoon ja yhteisöpalvelut kuten Facebook, Twitter ja Youtube ovat auki.
Tätä kaikkea taustaa vasten on merkittävää todeta, että Arabiemiraatit on yksi niistä maista maailmassa, jossa ei ole tapahtunut ainuttakaan terrori-iskua. Kävimme tapaamassa Habibin turvallisuusalalla toimivaa kollegaa, joka kertoi, että maassa on Israelin jälkeen koko Lähi-idän robustein elektroninen tiedustelu. Joten sähköposteja, nettisurffausta ja matkapuhelimia seurataan kyllä, vaikkakaan niitä ei esimerkiksi Syyrian ja Saudi-Arabian tavoin blokata. Miten on mahdollista, että Arabiemiraatit tarjoaa näin paljon vapauksia näin diversille ihmismassalle? Eihän voi olla mahdollista, että kaikkia täällä eläviä maahanmuuttajakansojen puhumia kieliä simultaanitulkataan jatkuvasti kaikkien turvallisuusuhkien estämiseksi? Emiraattien tiedustelupalvelulla ei toki voi olla niin suuria määriä kaikkien Intiassa, Pakistanissa ja Filippiineillä puhuttujen kielten puhujia - puhumattakaan kaikista Euroopan kielistä.
Ajellessa pitkin poikin vuokra-autolla tai Chicagon tapaan korkealla katutason yläpuolella kulkevalla metrolla ei voi välttyä huomaamasta, kuinka valtavan haavoittuvia Dubai tai Abu Dhabi olisivat, jos joku haluaisi siellä räjäytellä pommeja. Silmänkantamattomiin lasitaloja ja pilvenpiirtäjiä täynnä ihmisiä; aamusta iltaan väkeä kuhisevia ostoskeskuksia täynnä kansainvälisiä ketjuja ja ylikansallisia yrityksiä. Yksikin terrori-isku tekisi varsinaista tuhovaikutustaan määrättömästi enemmän tuhoa Emiraattien maineelle bisnes- ja turistimaana, puhumattakaan osakemarkkinoista. Luulisi, että joku haluaisi yrittää. Kontaktimme kertoikin häveliäästi, että yrityksiä on kyllä ollut, mutta ne torjutaan ennen realisoitumista. Ja sitä enempää ei sitten aiheesta voikaan puhua.
Arabikevään mielenosoitukset ovat Emiraateissa jääneet vaatimattomiin ja rauhallisiin mielenilmauksiin, joita ovat järjestäneet - lähinnä virtuaalisesti - jotkin maassa toimivista kansalaisjärjestöistä. Niissä esitetyt demokratiavaatimukset ovat olleet harvinaisen maltillisia. Kuinka demokratia järjestettäisiin maassa, jonka asukkaista suurin osa on ulkomaalaisia ja Emiraateissa vain tahkoamassa rahaa kaukana Intiassa tai Filippiineillä eläville perheilleen? Tällaisilla ihmisillä ei ole turhaa aikaa ja toimettomuutta - eikä intressejäkään - ryhtyä kaikenkarvaisiin salahankkeisiin sitä valtiota vastaan, joka tarjoaa töitä ja bisnestä.
Emiraatit haluaa investoida rahojaan muuhunkin kuin kelluviin golfkenttiin ja keinotekoisiin palmujen ja maailmankartan muotoisiin saariin. Maa on käynnistänyt mittavat investoinnit koulutussektorille, pyrkien nousemaan Lähi-idän yliopistokeskukseksi ja huippuosaamisen mekaksi. Aasialaisista teknologian huippuosaajista ei ole pulaa, eikä eurooppalaisistakaan - tunnen monia Emiraatteihin muuttaneita suomalaisia, jotka vaikka manaavatkin kesäkuukausien ilmastoa, eivät ole aikeissa palata taantuvaan Eurooppaan. Amerikkalaiset ja brittiläiset huippuyliopistot ovat avanneet haaraosastoja ja kampuksia Emiraatteihin.
Dubai on jo pari kertaa elänyt yli varojensa ja joutunut Abu Dhabin pelastettavaksi, mutta mikään ei viittaa ainakaan vielä siihen, että Emiraattien asema maailmantaloudessa olisi kääntymässä laskuun. Päinvastoin, taloudellinen vapaus takaa sen, että aivovuoto vastakin jatkuu tänne niin Lähi-idästä, Euroopasta kuin Aasiastakin.
Kun vielä runsas viisi vuotta sitten puhuttiin arabimaiden taloudellisesta stagnaatiosta, nykyiset luvut kertovat nopeasta suhteellisesta vaurastumisesta. Maailman vaurain maa on nykyisin arabimaa, Qatar, ja Bahrain, Kuwait ja Arabiemiraatit tulevat perässä, kaikki maailman vauraimpien maiden joukossa. Edes Jemen ei enää kuulu maailman köyhimpien maiden joukkoon, jossa nykyisin on lähinnä vain mustan Afrikan maita.
Lähes kaikkien arabimaiden talouskasvu on ollut jo jonkin aikaa varsin nopeaa, samalla kun myös näiden maiden yhteiskunnat ovat nopeasti modernisoituneet ja kehittyneet. Tämä onkin yksi tärkeimmistä makrorakenteellisista syistä arabikevään taustalla, koska se asia, joka arabimaissa on ollut stagnaattinen, jäykkä ja kykenemätön sopeutumaan muutoksiin, on valtio. Arabikeväässä on kyse siitä, että yhteiskunnat murtautuvat esiin loisensa, ylipönäkän valtion, kahleista, kun valtiollisen sääntelyn, autoritäärisen hallinnon ja korruption loistaakka on muodostunut niin raskaaksi, etteivät uudet emansipoituneet sukupolvet enää jaksa ja halua sitä harteillaan kannatella. He eivät halua enempää "vakautta", vaan muutosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti