lauantai 28. maaliskuuta 2020

Rintamaviestiä karanteenista I

Keuhkoni tuntuvat kärsivän edelleen, vaikka muuten elän, puhun ja kävelen. Silloin tällöin jokin outo, kuten rintakipu tai huulten puutuminen herättää huolta, ettei tämä edelleenkään ole menossa ohi. Valkosipuli, inkivääri ja palestiinalainen harmaamaruna terästävät teetäni ja kahviani ja saavat minut älyllisesti kyllin pirteäksi lukemaan Hesseä ja pelaamaan šakkia täällä eristetyn Uudenmaan tulihelvetissä, toivon tuolla puolen.

Lääkitsin itseäni myös saunalla. Saunani lämpiää ketterästi yli 120 asteeseen ja ne verkostossani, joilla on samat oireet, ovat sanoneet kuumien vesihöyryjen hengittämisen auttavan. Mene ja tiedä. Netissä väitetään kaikenlaista. Miljoonat ovat jakaneet esimerkiksi "ohjeita", joissa väitetään viruksen kuolevan 26 asteessa. Sittenhän kellään ei pitäisi olla hätää, kun normaali ruumiinlämpökin on 37.

Ne meistä, jotka ovat sairaina, käyvät kukin omaa erillistaisteluaan henkensä puolesta, mutta samalla taistelevat he myös koko yhteiskunnan puolesta. Tämä on valinta, jonka hallituksemme ovat tehneet, ja vasta tuleva näyttää, miten meni. Paljon riippuu hypoteettisestä laumaimmuniteetista, jonka me sairauden läpikäyvät oletettavasti tuotamme. Me nyt vain satumme olemaan koekaniinien asemassa, koska kukaan ei todellisuudessa vielä pitkään aikaan tiedä, pitääkö hypoteesi paikkansa.

Ymmärrän hyvin, että terveyspalveluja ei haluta kuormittaa eikä terveysalan ammattilaisten haluta saavan tartuntoja. Siksi on ymmärrettävää, että niin monen kuin mahdollista halutaan sairastavan tauti pois kotona, ja kääntyvän ammattilaisten puoleen vasta jos oireet muuttuvat niin pahoiksi, että tarvitaan sairaalahoitoa. Eiväthän ammattilaiset muutenkaan voisi tehdä paljoa, kun virus on uusi eikä siihen ole vielä varmoja lääkkeitä.

Lieneekin kyse myös siitä, että kotona sairastavat kantavat itse riskin ja vastuun. Mikä tahansa hoito, mitä koronavirukseen voidaan antaa, on nimittäin tässä vaiheessa eksperimentaalista. Virheiden riski on erittäin korkea eikä kukaan halua niitä vastuulleen.

Parempi siis, että sairastamme kotona, emmekä vaivaa järjestelmää - ja tartuta samalla lisää ihmisiä käymällä lääkärien vastaanottohuoneissa, mahdollisesti vielä julkisilla liikennevälineillä.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi laajempaa testausta ei ole haluttu tehdä eikä edelleenkään tehdä. Eikö haluta tietää epidemian todellista laajuutta, tai kellä koronavirus on ja kellä ei? Jos kyse olisi testauskaluston puuttumisesta, silloin ei pitäisi samanaikaisesti toistella viestiä siitä, kuinka ollaan täysin varauduttuja kaikkeen.

Näyttää selvältä, että varautuminen petti jo hiihtolomalaisten kotiinpaluun yhteydessä. Siitä lähtien virusta ei enää ole voinut pysäyttää siitä oletuksesta käsin, että se tulee vain ulkomailta. Kun se kerran päästettiin hiihtolomalaisten mukana leviämään Suomeen, on ollut selvää, että se leviää täysin kotimaisesti. Torjuntatoimienkin olisi pitänyt lähteä tästä olettamasta.

Uskottavampi selitys koskee terveysalan henkilökuntaa. Suomessahan on kaikilla aloilla se tilanne, että raha pannaan mieluummin digitalisaatioon ja kehityshankkeisiin, kun taas henkilöstön määrä yritetään supistaa niin pieneksi kuin mahdollista, kuormittaen kohtuuttomasti niitä harvoja, jotka yhä työskentelevät suorittavalla portaalla - eli esimerkiksi sairaanhoitajina ja tavallisina lääkäreinä. Lisäksi näille sälytetään digitalisaation myötä kohtuuton määrä pois potkitun hallinnollisen henkilökunnan töitä.

Kun ammattitaitoinen henkilöstö on muutenkin vähissä, täytyy jäljellä olevia suojella siltä, ettei heistä tulisi koronaviruksen kantajia tai uhreja, kuten esimerkiksi Italiassa on käynyt. Viruksen ollessa niin superleviävä kuin on, mitkään suojavarustukset eivät lopulta takaa, etteikö osa testaamista tai potilaiden vastaanottamista hoitavista ihmisistä saisi tartuntaa. Ja vieläpä itsensä terveeksi luullessaan tartuttaisi eteenpäin.

Samaan aikaan tuntuu kuitenkin olevan myös tavattoman sopivaa, että sairastuneet läpikäyvät tautinsa kotona ilman diagnoosia, koska silloinhan he ovat omalla vastuullaan, eikä kukaan muu joudu vastuuseen. Jos olisi diagnoosi, joku varmaankin joutuisi tekemään jotain asialle - ilman että kuitenkaan pystyy varmuudella tekemään mitään, koska tautihan ei ole hyvin tunnettu.

Asioiden ollessa tällä tolalla, me sairastuneet olemme omillamme. Olemme tämän sodan eturintama. Sairastamme kotona, ja ehkä sitten kohoamme taas siivillemme kuin feenikslinnut mukanamme hypoteettinen laumaimmuniteetti.

Tämän hyväksyn. Mikäpä siinä. Sodin oman sotani, ja tuen siinä sivussa henkisesti muita sairastuneita verkostoissani.

En kuitenkaan ymmärrä, minkä takia meidät yritetään itsepintaisesti saada uskomaan, että sairastamamme tauti on vain "tavallinen flunssa" tai ainakin sellaiseen verrattava. Vaikken voikaan varmuudella tietää, mikä tauti minussa on, sen kuitenkin tiedän, ettei se ole ainakaan tavallinen flunssa. Flunssan oireita ei juurikaan ole - outoja, aiemmin kokemattomia oireita sen sijaan vaikka kuinka paljon.

Ihmisten ja heidän kokemustensa vähätteleminen ei koskaan ole kovin hyvä kriisiviestintämenetelmä. Mikään ei lietso paniikkia niin kuin epävarmuus. Epävarmuutta luo johdonmukaisuuden puute. Kun hallitukset kaikkialla maailmassa sulkevat rajoja, kieltävät kokoontumisia ja säätävät ulkonaliikkumiskieltoja, tuottaen mittaamatonta vahinkoa taloudelle ja arkielämälle, silloin ei kannata samaan aikaan väittää, että ihmisillä on vain tavallinen flunssa.

Jos laumaimmuniteettihypoteesi osoittautuu paikkansa pitäväksi, me taudin läpikäyneet palaudumme ennallemme ja elämä jatkuu. Uusi koronavirus katoaa otsikoista niin kuin lintuinfluenssa ja zikavirus aikoinaan. Mutta jos laumaimmuniteettihypoteesi ei pidäkään paikkansa, silloin laajojen väestömäärien tartuttaminen on ollut kohtalokas virhe, sillä virukselle on muodostunut maailmanlaajuinen ja käytännössä loputon reservi uusille tulemisille. Ja Suomessa, samoin kuin muuallakin maailmassa, tulee kaiken tämän jälkeen olemaan todella paljon vihaisia ihmisiä.

*   *   *

Siinä onkin toinen pelottava asia ajassamme. Jo nyt on nähtävissä, että Suomessa ja lukuisissa muissa maissa äärioikeisto on se, jonka laariin vihaisten ihmisten - varsinkin vanhemman väen - äänet satavat. Vaikka Trumpin hallinto on ryssinyt New Yorkin ja monen muun amerikkalaiskaupungin tilanteen ja niistä on tullut koronaviruksen tällä hetkellä pahimpia pesäkkeitä, on turha kuvitella, että katastrofi sataisi demokraattien laariin. Siitä populismin dynamiikka ja massapropaganda pitävät huolen. Hysteria palvelee aina ääripäitä - ei koskaan maltillisia voimia. Trumpin suosio onkin näissä lopun ajan tunnelmissa kohisten noussut. Lopultahan kaikesta voidaan syyttää mediaa - tai vaikka lääkäreitä.

Italiassa propaganda on lietsonut kansan syvää hylätyksi tulemisen tunnetta ja se on projisoitu EU:hun - aivan kuin EU:lla olisi valtaa tai lääkintäjoukkoja lähetettäviksi epidemian kohdanneisiin jäsenmaihin. Niinpä italialaiset ovat osoittaneet pettymystään hurraamalla neljälletoista kuljetuskoneelliselle Venäjän armeijan ja sotilastiedustelun erikoisjoukkoja, bioasejoukkoja ja vakoilukoneistoa, jotka ovat vyöryneet EU- ja NATO-maan kaupunkeihin. Italian oikeistopopulistien kotimaisten vastustajien kannattaa nyt olla varuillaan niin tautien kuin radioaktiivisten myrkkyjenkin suhteen.

Maailma on todella kummallisella tolalla. Suomessakin armeijaa käytetään sen valvomiseen, etteivät helsinkiläiset saisi eristäytyä taudilta suojaan kesämökeilleen, ainakaan Uudenmaan ulkopuolelle. Vedotaan pikkupaikkakuntien terveydenhuoltokapasiteettiin, vaikka jos ihmiset pystyvät ajamaan autolla mökeilleen, kai he sieltä pystyvät ajamaan Helsinkiin sairaalaan, jos ovat sairastuneet. Tai mihin tahansa, missä heille kerrotaan olevan kapasiteettia. Mökillä olo olisi kuitenkin myös estänyt sairastumisen monien kohdalla, kun taas tiheämmin asutulla pääkaupunkiseudulla nämä samat ihmiset osallistuvat viruksen levitystalkoisiin joutumalla kulkemaan kaupoissa ja liikennevälineissä ainakin ruokaa hakemassa.

No, tehty mikä tehty. Tietysti vasta sitten, kun väki oli jo liikkunut ja vahinko tapahtunut. Mutta sehän on tässä pandemiassa ollut toistuva kuvio Wuhanista alkaen.

*   *   *

Yksityiselämässä näkyy yleinen vilkkaus siinä, kuinka kotonaan ikävystynyt väki yhtäkkiä haluaa yhteyteen kaikkien tuntemiensa kanssa. Lisäksi esiin on kaivautunut tiettyjä inhimillisiä ilmiöitä, jotka alkavat vähitellen hieman väsyttää:

Ensinnäkin, tavattoman monet ihmiset ympäri maailmaa ovat yhtäkkiä omasta mielestään saaneet lääkärin pätevyyden ja latelevat ehdottomia ohjeita siitä, mitä sairastuneiden (ja kaikkien muidenkin) pitäisi tehdä ja mitä ei pitäisi. "Heti nyt tilaat ambulanssin ja menet sairaalaan ja vaadit hoitoa ja tarpeen vaatiessa lahjot, uhkailet, valehtelet, että saat sitä, muuten olet heti kohta kuollut ja ainakin vastuuton typerys, joka haluaa leikkiä marttyyriä." Ei nyt ehkä ihan noin suorasanaista, mutta olen viime viikon aikana väsynyt debatoimaan hyvää tarkoittavien ihmisten kanssa sitä, miksi en ole voinut ottaa testejä tai mennä fyysisesti lääkärin vastaanotolle. (Olen kyllä puhelimessa konsultoinut yhtä virallista lääkäriä ja kahta lääkärinpätevyyden omaavaa kaveria.)

Toiseksi, samanmoinen joukko toista ääripäätä edustavia ihmisiä haluaisi kovasti vakuuttaa minut siitä, ettei minulla mitään ole, ei ainakaan mitään flunssaa kummempaa, tai vaikka olisi koronavirus, niin sehän on vain eräänlainen flunssa sekin. Että olisin nyt vain tosimies, pitäisin turpani kiinni kaikesta ja parantaisin itseni hammasta purren. Mikäs siinä sitten. Mielestäni olen kuitenkin tehnyt juuri noin, eikä minun tarvitse valehdella itselleni sairastavani vain nuhakuumetta ilman nuhaa - onnistun kyllä olemaan mies ja sairastan sairauteni yksin, oli se mikä oli.

Kolmanneksi, kriisin äityessä ehkä kaikkein ärsyttävimmäksi ryhmäksi on muodostunut eräänlainen inkvisitio. Se koostuu niistä ihmisistä, joiden mielestä mikä tahansa kyseenalaistava tai kriittinen asennoituminen viranomaisten ja moninaisten kieltojen ylimaallista viisautta kohtaan on petturuutta. Nämä ihmiset myös aktiivisesti jahtaavat yhä uusia ihmisryhmiä, joiden koetaan jotenkin rikkovan (tai ainakin ehkä haluavan rikkoa) kaikkia näitä uusia ja suorastaan fetisoituja kieltoja, rajoituksia ja kurinpitotoimia.

Ei voi kuin sanoa, että tuollaisessa nostaa päätään peto, jota ei soisi päästettävän valloilleen varsinkaan nyt, kun maailma on täynnä vihaisia ja hysteerisiä ihmisiä. Suuri määrä ihmisistä kaipaa vaikeina aikoina vahvaa johtajaa, joka palkitsisi tottelevaisia ja mielisteleväisiä sekä rankaisisi ankaralla isänkädellä sääntöjen rikkojia ja ylipäätään vastustelijoita. Nämä ihmiset jotenkin aina onnistuvat sokeutumaan sille, että itsekin saattaisivat joutua rangaistavien joukkoon - vaikkapa niinkin vähäpätöisistä asioista kuin mökille menosta tai vessapaperin ostamisesta. Mutta tärkeintähän näille ihmisille ei olekaan se, että itse tulisi hallituksi, vaan se että pitää hallita heidän naapureitaan ja muita kanssaihmisiä. Nämä kun ovat autoritäärisen luonteen mielessä alituinen uhka - kanssaihmiset nimittäin.

4 kommenttia:

Toni S kirjoitti...

Olin itse Vietnamissa helmikuussa ja siellä oli kieltämättä mobilisoitu valtavasti ihmisiä mittaamaan kuumetta ja jakamaan maskeja kaduilla - ja tällä hetkellä Vietnam näyttäisi selviävän varsin hyvin kriisistä. Mielestäni vaikuttavana tekijänä on tosin kulttuurikin, sillä Aasiassa on totuttu siihen, että ylhäältä päin tulee käsky ja sitä noudatetaan (esim. kaikille maskit päähän). Länsimaissa "suositellaan" asioita, mutta jos suoraa kieltoa ei tule, niin ihmiset kyllä keksivät tekosyyn olla tekemättä mitään.

Esim. suomalaisissa päiväkodeissa on edelleen suosituksena, että lapset jäisivät kotiin, mutta vanhemmat tuovat lapsensa silti päiväkotiin, koska suositus ei ole sama asia kuin pakko. Ihmisiä voi myös suositella lukittautumaan koteihinsa, mutta itse en ainakaan tätä tee niin pitkään, kun minulla on oikeus kävellä ulkona. Pää menee aika nopeasti sekaisin parvekkeettomassa yksiössä värjötellessä.

Mielenkiintoisella tavalla ne kaksi eurooppalaista maata, jotka toistaiseksi eivät tee yhtään mitään, ovat Ruotsi ja Valko-Venäjä, jotka edustavat kuitenkin hallintomalliltaan kahta eri todellisuutta. Myös Venäjä yritti pitkään kieltää mitään kriisiä olevan olemassakaan. Näin ollen väittäisin, että hallintomallista riippumatta kriisin hoidossa on nähtävissä yleinen tietämättömyys siitä, miten kriisiytynyttä maata pitäisi johtaa modernissa digitalisoituneessa maailmassa. Iranissa ja Italiassa homma lähti myös ihan samalla tavalla käsistä, vaikka nekin ovat kaksi hyvin erilaista yhteiskuntamallia.

Olen itse säästänyt onneksi pahan päivän varalta rahaa tällaista tilannetta varten (en tosin odottanut joutuvani aktivoimaan säästötilejä näin pikaisesti), mutta pelottaa ajatella, mitä tästä seuraa taloudellisesti miljoonille muille. Sisiliassa nälkäiset väkijoukot ovat jo ryöstelleet kauppoja. Suomessakaan en usko, että Kelan sinänsä anteliaat korvaukset pelastavat hirveän monen ihmisen ja yrityksen yksityistä velkataakkaa. Pelkään pahoin, että tästä tulee maailmanlaajuinen lama, joka vetää vertoja viime 20- ja 30-lukujen vastineilleen.

pasanen kirjoitti...

Kriisiviestintään suhtautumisessa on se ongelma, että ihmiset eivät tunnista omaa reagoimistaan: siinä missä toiset panikoituvat, toiset naureskelevat (suojautumista joskus?).
Sama kuin koululuokassa: jos opettajalla on jotain moitittavaa luokan osalta, tunnollisimmat ottavat siitä ahdistusta, ne joille viesti eniten oli tarkoitettu, eivät korvaansa lotkauta.
Jos “ylireagoijat” tunnistaisivat piirteensä, he ehkä oppisivat suhteuttamaan sen isompaan kuvaan. Vähättelijöiden tyyliin ei useinkaan kuulu “mennä itseensä” ja sen vuoksi joudutaan käyttämään toimia ja kieltä, josta kärsivät enemmän muut kuin he; oppivat jos oppivat vasta kantapään kautta.

Observer kirjoitti...

Vetäen yhteen Tonin ja Pasasen hyviä kommentteja, onhan tämä kriisi ollut hyvä oppitunti siitä, miten postmoderneissa, populistisissa, totuudenjälkeisissä oloissa yhtäältä valtiot, toisaalta ihmiset reagoivat ongelmiin.

Valtioiden joukossa ei tosiaan näy merkittävää eroa siinä, ovatko diktatuurit vai demokratiat selvinneet reagoinneissaan paremmin. Niiden ongelmat reagoimisessa tosin ovat olleet erilaisia. Lopputuloksen kannalta on kuitenkin huolestuttavaa, että diktatuurien on paljon helpompi yhtäältä jättää välittämättä kansalaistensa kuolemista ja suuttumuksesta, ja toisaalta massoittaa maailmalle propagandaa, joka muokkaa hysteeristen ihmisten kokonaiskuvaa, langettaen syyllisyyden syyttömille ja tehden roistoista sankareita. Kiina ja Venäjä ovatkin tähän täyslaidallisin ryhtyneet.

On huomionarvoista, että kriisiä parhaiten hoitaneet valtiot ovat toistaiseksi olleet pääosin demokratioita: Taiwan, Korea, Saksa, Georgia. Singapore, joka ei ole varsinaisesti demokratia, mutta kuitenkin hyvinvointi- ja oikeusvaltio, selviytyi niin ikään aluksi pitkään todella hyvin, mutta myöhemmin tilanne näyttää siellä uudelleen pahentuneen johtuen lähinnä siitä, että ulkomailla olleet singaporelaiset ovat sankoin joukoin palanneet kotimaahansa. Myös vierastyöläisten asuntoloissa tauti on räjähtänyt käsiin.

Monessa tiuhaan asutussa lämpimän ilmanalan maassa koronaa vähäteltiin ensin pitkään. Ladeltiin myyttejä siitä, kuinka virus tykkää kylmästä ja kuolee tropiikissa. Kuolleisuuskin jäi piiloon, koska korona ei niin paljon poikkea monista näissä maissa kiertävistä tavanomaisista epidemioista. Kuolevathan koronankin uhrit varsinaisesti keuhkokuumeeseen, joka on jälkitauti. Näin tauti pääsi todennäköisesti leviämään tarpeettoman paljon Indonesiassa, Filippiineillä, Intiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa ennen kuin nämä maat yksi kerrallaan lähtivät paniikkireaktioin käyntiin torjunnassa. Tulevaisuus tulee näyttämään, kalpenevatko Italian ja Espanjan epäonnistumiset vielä näiden maiden rinnalla.

Anonyymi kirjoitti...

MuokkaaAnonyymi sanoi...
Terveiset Intiasta
Kriisin alussa kiersi paikallisen lääkärin viesti jonka mukaan testeihin ei saa tulla kansallisen edun nimissä. Testejä oli käytössä 150000 kpl mikä kertoo kaiken olennaisen lukujen merkityksestä 1.3 mrd ihmisen valtiossa

Testattuja ovat sinänsä perustellusti lentokentältä tulleet sekä jo testattujen lähipiiri jne, tartuntaketjujen jäljittämiseksi.

Seurauksia on kaksi. Ulkomaalaiset olivat alusta asti epäluulojen kohteena myöhemmin muslimit johtuen tapahtumasarjasta pohjoisessa. Hallinnolle sinänsä kätevästi tietysti.

Toisekseen kolonialisimin peruuttamattomasti haavauttama ja halvaannuttama Intia uhriutuu edelleen ja lukee viralliset tiedot edukseen vrt. EU USA jne.

Syitä löydetään yhä uusia ja mikään ei ole erityisen rationaalinen. Tubirokotukset, hinduien puhtaus vs muslimit jne

Vastaava tietysti käynnissä muullakin, ja pelon lietsonta ja kontrolli ovat paitsi pääasiallinen kriisin hallintakeino Myös katalyytti vahvalle Johtajuudelle. On ymmärrettävä että Orbanit ym vain jäävuoren huippu

Piilevien pelkojen ja jännitteiden esiinnostaminen palvelee Modin kaltaisia kansallisen perinnön nuoleskelijoita Wikipedian aikakautena jolloin keskinkertainen on vallitseva, juurikin totuuden tunnistamisen kyvyttömyyden merkityksessä.

Väärän yhteisöllisyyden vaaraa vastaan voi käydä vain tunnistamalla todellinen vihollinen, ns. Joka on sisäinen. Niin yksilön kuin yhteisön tsolla. Pelkoa seuraa automaattisesti viha jollei sitä tunnisteta ja tunnistaminen on mahdollista vain todellisten elävien arvojen vallitessa yhdistävänä tekijänä

Paljon siemeniä positiiviseen muutokseen. Ihmisten itsekkyys ratkaisee suunnan.