Viime viikonloppuna vein koiran mukanani Viikkiin pitkälle kierrokselle peltojen ja rantojen kautta. Pellot olivat täynnä kanadanhanhia, mutta sieltä täältä löytyi alkuperäisiäkin hanhilajeja: jonkin verran merihanhia, yksi parvi valkoposkihanhia, muutamia tundrahanhia. Kaksi hieman erinäköistä kanadan- ja merihanhen risteymää, joita moni oli käynyt kuvaamassa, joten tiesin heti, mitä katsoin, kun outo hanhi osui kiikareihin. Yksinäinen metsähanhi lensi samana päivänä Kurkimäen yli.
Kävin puolisoni kanssa Vuosaaren Aurinkolahdella. Lahti oli pääosin vielä jäässä, mutta isokoskeloita, telkkiä, kanadanhanhia ja kyhmyjoutsenia oli tullut sulakohtiin. Ensi kertaa pitkästä aikaa soimme itsellemme jopa syömisen ravintolassa. Ei olisi kannattanut, koska heti seuraavalla viikolla tuli taas kasa uusia sietämättömiä laskuja. Taloyhtiöt yrittävät raunioittaa kaikki osakkaansa tehtailemalla remonttivelkoja kuin viimeistä päivää. Jos asuntomarkkinat eivät olisi niin pohjamudissa, harkitsisimme molempien asuntojen myymistä ja vuokralle muuttamista. Asunnon omistamisesta Helsingissä on tullut liian kallista tavalliselle keskiluokkaiselle palkansaajalle.
Talvirenkaita ei enää tarvita, joten tänä viikonloppuna otin kesärenkaisen autoni takaisin käyttöön ja kävin suosikkikohteessani Laajalahdella, joka oli kokonaan vapautunut jäästä. Naurulokkeja ja töyhtöhyyppiä oli tullut parvittain. Runsain sorsa oli tavi, pieniä määriä sini- ja harmaasorsia sekä haapanoita oli myös. Kauempana lahdella kellui kymmenittäin isokoskeloita. Ruovikon laitaa seilasi lautta nokikanoja ja viisi uiveloa. Harmaahaikaroita ja kurkia on alkanut näkyä. Vanhankaupunginlahdella merimetsot ovat jo palanneet yhdyskuntaansa.
Vielä samana iltapäivänä kävimme Gumbostrandissa, jossa sielläkin lahti oli vielä suurimmaksi osaksi jäässä, mutta sulakohdissa oli jo runsain määrin koskeloita ja sorsia. Lokkeja jäkitteli jäillä. Kävimme koiran kanssa Lemminkäisen temppelillä ja puolisoni oli sitä mieltä, ettei paikka ollut täysin huijausta, vaan siellä oli ollut jotain henkisesti merkittävää kaukaisen menneisyyden ihmisille. Paikassa oli myös maanalaisia lähteitä ja veden virtausta.
Tänään olimme Sipoonkorven kansallispuistossa, jonka metsäpolut ovat yleensä varsin hiljaisia. Siksi sinne menimmekin, koska emme halunneet yhtenään törmätä toisiin ihmisiin ja koiriin. Sukkar-koiramme ei välttämättä räksytä joka ihmiselle, mutta joka koiralle kyllä. Sipoonkorvessa harvoin näkee kovin monta lintulajia, mutta silloin tällöin joku niistä harvoista on hyvä laji, ja tällä kertaa sellainen oli kallioisella alueella viereistämme puuta kiertänyt pohjantikka. Pohjoisemmassa Suomessahan se on varsin yleinen laji, mutta harvoin sitä pääkaupunkiseudulla näkee.
Itämaisiin mattoihini oli iskenyt täystuho: vaatekoit olivat tuhonneet täysin yhden suosikkimatoistani (sen, jossa oli tumman oliivinvihreää ja viininpunaista) ja vahingoittaneet monta muuta. Matothan piti alun perin ottaa pois lattioilta ja varastoida koiran takia, mutta nyt ne olisi voinut palauttaa, koska koira on oppinut jo täysin olemaan kusematta, paskomatta ja kuopimatta niitä sisätiloissa. Ikävä kyllä koit olivat pesiytyneet mattoihin pahoin seurauksin. Sääli kauniita ja arvokkaita persialais-, afgaani-, kashmirilais- ja pakistanilaismattoja, joilla on myös niin monta tarinaa menneiltä vuosiltani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti