Perjantaina olin kahden kaverin kanssa purjehtimassa, Tervasaaresta Suomenlinnaan ja takaisin. On mielenkiintoista nähdä tuttu kaupunki täysin uudesta näkökulmasta, vedestä käsin. Merimerkit muodostavat teitä ja väyliä Helsingin edustan saaristoon kuten liikennemerkit autoilijoille sisämaassa. Veneilijät tuntevat vierassatamat ja baarit, ja usein toisensakin. Niin kuin monien harrastusryhmien parissa, veneilijöiden keskuudessa vallitsee oma veljeskunta slangeineen ja kirjoittamattomine etikettisääntöineen.
Yksi meistä oli alan asiantuntija ja kapteeni, kun taas me kaksi muuta täysin diletantteja alalla, mutta kumman helposti köysien kiskominen, purjeiden ohjailu ja muu sujuivat, kun siihen sai yksityiskohtaiset ohjeet.
Suomenlinnan kirkko on kuulemma ainoa pohjoisen pallonpuoliskon kirkko, joka toimii samalla majakkana, morsettaen H niin kuin Helsinki. Ylisillä otimme tietysti Suomenlinnan panimon omia tuotteita. Viimeinen jäljellä ollut Ksaran Château 2002 oli tietysti korkattava ja nautittava veneen kannella.
Niin, piti puhumani siitä, kuinka näkökulman muutos antaa aivan uusia elämyksiä tutuistakin paikoista, kuten Katajanokka, Korkeasaari, Suomenlinna ja Klippan. Merellä vallitsee oma yksityisyytensä ja itsenäisyytensä, vapaus, varsinkin jos reiteillä ei ole kovin paljon muita veneitä, tai isoja laivoja, joita pitää väistellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti