lauantai 4. toukokuuta 2013

Delhi

Delhi - pandaemonium, mukaillen Fast Shown vanhan sedän seikkaperäistä lausuntoa Kairosta. Se ainakin tulee ensimmäisenä mieleen tästä megalopolista, josta Intian liittovaltiota hallitaan, ja josta aiemmin hallittiin Delhin sulttaanikuntaa, Mogulivaltakuntaa ja Brittiläistä Intian-imperiumia eli Radžia. Yli kuusitoista miljoonaa asukasta pelkästään Delhissä - ja tähän päälle metropolin satelliiteiksi muuttuneiden ja siihen sulautuneiden ympäryskaupunkien kuten Haryanan puolella sijaitsevan Gurgaonin ja Uttar Pradeshin puolella sijaitsevan Noidan miljoonat asukkaat.

Vaikka Delhi ja sitä edeltäneet samoilla seuduin sijainneet kaupungit toimivat imperiumien keskuksena jo sulttaanikuntaa ja moguleita edeltäneiden hindudynastioiden aikana, nykyisen Delhin arkkitehtuurista suurin osa edustaa joko islaminuskoisten mogulien aikaista (vanhakaupunki eli Shahjahanabad) tai brittivallan aikaista (New Delhi). Delhin laitamilla on kuitenkin esimerkiksi sulttaanikunnan aikainen Tughluqabad, jonka sulttaani Muhammad Tughluq rakennutti, mutta joka myöhemmin veden loputtua hylättiin, kuten kävi sittemmin myös keisari Akbarin rakennuttamalle Fatehpur Sikrille.

Mogulivaltakunnan pompöösiä arkkitehtuuria edustavat keisari Shah Jahanin aikana rakennetut vanhankaupungin ykkösnähtävyydet, kuten Punainen linnoitus ja Jama'a-moskeija. Brittiläisen Intian arkkitehtuuria voi katsella esimerkiksi nykyisin Delhin keskeisenä bisnesalueena toimivalla Connaught Placellä Uuden-Delhin puolella.

Useimmat reppumatkailijat ja budjettituristit päätyvät majoittumaan Uuden-Delhin puolella sijaitsevalle Paharganjin alueelle, josta on tullut suuri edullisten hotellien ja turistifasiliteettien keskittymä. Alue on varsin kätevä, sillä se sijaitsee päärautatieaseman lähellä ja sieltä on lyhyt matka sekä uuden että vanhan kaupungin nähtävyyskeskittymiin.

Matkallani viivyin Delhissä kolmeen otteeseen, ensin palatessamme veljeni kanssa Rajasthanista - aiemmin puheeksi tulleella yöjunalla Bikanerista - sekä myöhemmin palatessani ensin Uttarakhandista ja myöhemmin Nepalista. Näiden paripäiväisten vierailujen aikana kävelin varsin ekstensiivisesti läpi koko vanhankaupungin ja suurimman osan uutta. Basaarikatujen härdelli ja liikenneruuhkat olivat käsittämätöntä mittaluokkaa, joihin verrattuna Kabul ja Katmandu tuntuivat siisteiltä ja hyvin toimivilta.

Ottaen huomioon, kuinka Intia on korkealle kehittynyt monissa asioissa, herättää suuresti ihmetystä, kuinka maailman suurin demokratia pääkaupunkeineen viitsii elää päivästä toiseen niin käsittämättömässä saastassa. Delhin likaisuus ja kärpäsiä sikiävät jätevuoret tekevät Intian pääkaupungista yleisesti ottaen saastaisemman ja kurjemman tuntuisen kuin moni afrikkalainen kaupunki. Esimerkiksi Nairobi on Delhiin verrattuna hyvin siisti. Ilmeisesti hinduilla on kulttuurisia estoja hoitaa jätehuoltoa, koska kastijärjestelmässä ainostaan saastaisimmat kastittomat voivat olla tekemisissä lian ja jätteiden kanssa - ja siten kuka tahansa siisteys- tai jätealalla toimiva leimautuu alimpaan mahdolliseen sosiaaliseen luokkaan.

Parasta Delhissä on sen valtava monimuotoisuus: samoja basaarikatuja tallaavat Bollywoodista vaikutteensa ottavat modernit koulutetut nuoret, hihhuloivat hindulaiset pyhät miehet, salafilaiset konservatiivimuslimit kaavuissaan ja parroissaan, sikhit turbaaneissaan ja tietysti henkistymistä etsivät länsimaiset hippituristit kuka missäkin asussa. Delhissä todennäköisesti puhutaan useimpia Intian sadoista kielistä ja etnisten ryhmien kirjavuus näkyy siellä. Eri uskontokuntien temppelit, moskeijat ja kirkot saarnaavat vieri vieressä, eivät tosin aina silkkaa toleranssia toisiaan kohtaan, mutta käytännössä kuitenkin tottuneina elämään yhdessä. Elintasoerot ovat jyrkkiä: on poššeja yläluokan alueita huviloineen ja viheriöivine puutarhoineen ja sitten on köyhälistön slummeja jätevuorineen ja kärpäsparvineen.

Veljeni lähti toisena Delhin-päivänä takaisin Suomeen, minä puolestani katselin vähän aikaa intialaisten ryhtymistä holi-juhlaansa, mutta meno kävi niin villiksi, että evakuoiduin Himalajan alarinteille Uttarakhandin osavaltioon ja tulin sieltä takaisin Delhiin vasta holin ollessa lopuillaan. Holi on yksi hindujen tärkeimmistä juhlista, ja sitä markkinoidaan nykyään turisteille iloisena värien juhlana. Ihmiset sotkevat maaleilla itsensä ja vastaantulijat. Juhlan makaaberimpi alkuperä paljastuu kuitenkin siinä, että kuolemanjumalten patsaat saavat päälleen ikään kuin veriryöpyn. Ilmeisesti holissa on joskus muinoin ollut kyse ihmisuhreista, mutta veriorgiat on sivistyneempinä aikoina korvattu maaleilla ja väreillä. Tässä suhteessa juhlan evoluutiota voisi verrata kristittyjen pääsiäiseen ja muslimien uhrijuhlaan adhaan.

Toinen piirre holin juhlinnassa oli, että jo juhlan aattona merkittävä osa hindumiehistä hankkiutui perskänniin ja häiriköi pitkin katuja. Humalahakuinen juominen sekä kaikenlaisten huumeiden nauttiminen rehottivatkin juhlapäivien ajan, ja minulle kerrottiin holin olevan myös erityisen vaarallista aikaa yksin liikkuville naisille, jotka taajaan tulivat raiskatuiksi.

Paluumatkallani Nepalista oli käytävä myöskin ostoksilla, joten suuntasin Connaught Placeltä löytyvään Palika-basaariin. Etsiessäni linssinsuojuksia (jotka myös löysin), päädyin vakoilukauppaan, josta juuttui mukaani muutama mielenkiintoinen elektroninen lelu. Samalla tulin saaneeksi pikaluennon aasialaisen bisneksenteon pekuliariteeteista, joihin teollisuusvakoilu ja salakuuntelu olennaisesti kuuluvat. Pienillä apuvälineillä ihmisten harmittoman näköiset kännykät muuttuvat sangen petollisiksi laitteiksi.

Kävin myös mattokaupassa ja ostin kaksi kashmirilaista silkkimattoa. Edellisen kerran kun sain edullisesti iraninazerilaiselta kauppiaalta persialaisia mattoja, ne päätyivät hää- ja ristiäislahjoiksi Suomeen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sinä tiedät varmaan kertoa mitä juhlaa viettivät miehet, joita näin Muscatin ja Istanbulin lentokentillä runsas viikko sitten. He olivat pukeutuneina pelkkiin valkoisiin kylpypyyhkeisiin, siltä ainakin näytti. Heitä oli valtava ryhmä, melkein koko kone, enkä huomannut katsoa minne kone oli menossa. Jos heillä oli perhettä, esim. vaimo mukana, oli vaimolla mielestäni tuollainen musta kaapu, mitä arabimaissa näkee. Ja miehillä ei todellakaan ollut muuta kylpypyyhkeen alla, paljas iho näkyi. Ja joillakin oli selvästi leveä valkoinen vyö, joka piti alaosan "kylpypyyhettä" paikallaan. ja "vaatteen" kangas näytti todellakin valkoiselta froteelta tai vohvelikankaalta.
terkuin Marja

Observer kirjoitti...

Kuvauksesta päätellen kyse oli pyhiinvaellukselle (haj) lähteneistä muslimeista. Islamilaista maailmaa yhdistää velvoite, että jokaisen hurskaan muslimin tulisi ainakin kerran elämässään käydä pyhiinvaelluksella Mekassa. Se onkin nykyään megabisnestä matkatoimistoille ja muulle matkailualalle. Tehtyään pyhiinvaelluksensa heistä tulee hadzheja, pyhiinvaelluksen suorittaneita.