Viikko sitten ukrainalaiset nauttivat ensimmäistä kertaa pitkään aikaan rauhasta, vakaudesta ja vapaudesta, jotka olivat tulleet Kiovaan ja muuallekin maahan vallankumouksen myötä. Vallan vaihtuminen oli ajanut kansaansa terrorisoineen hallinnon pakosalle ja samalla katosivat kaduilta myös kaikki kyseisen hallinnon palveluksessa olleet ääriryhmät, provokaattorit ja tituškit.
Kuluneen viikon aikana Ukraina sai uuden laillisen hallituksen ja tilanne rauhoittui nopeasti myös niissä idän ja etelän kaupungeissa, joissa oli monia syrjäytetyn presidentin valtapuolueen kannattajia. Rauhoittumista edesauttoi luonnollisesti se, että Janukovitšin oma puolue käänsi hänelle selkänsä ja kasasi kaikki hallinnon synnit hänen ja paenneiden ministeriensä ja turvallisuuspäälliköidensä niskaan. Sovinto levisi uhkaavasti uskollisimpiinkin kapinapesäkkeisiin, lopulta myös Krimille. (Voitte lukea matkastani Krimille täältä.)
Krimin venäläismielinen hallinto edusti Janukovitšin puoluetta, mutta kun puolue hylkäsi Venäjälle paenneen johtajansa, tästä seurasi, että Alueiden puoluetta edustavat kuvernöörit ja myös Krimin autonomisen tasavallan johto ilmoittivat uskollisuutensa uudelle hallitukselle ja Krimin pitämiselle osana Ukrainaa.
Tämä ei sopinut Venäjälle. Venäjällä oli valmiiksi runsaasti joukkoja Krimillä, sillä se oli kasannut valtavan määrän sotilasvoimaa laivastotukikohtaansa Sevastopolin erityishallintoalueella, joka on hallinnollisesti erillään Krimin autonomisesta tasavallasta. Yli puolet Krimin nykyisistä asukkaista on venäjänkielisiä - etnisesti venäläisiä sekä venäläistyneitä ukrainalaisia ja muita eri puolilta entistä Venäjän imperiumia ja Neuvostoliittoa Krimille asutettuja ryhmiä.
Toiseksi suurimpana ryhmänä ovat vajaat 300 000 krimintataaria, jotka edustavat Krimin alkuperäisväestöä ja joutuivat useaan otteeseen Venäjän masinoiman kansanmurhan kohteeksi: ensin Katariina Suuren hävitettyä Krimin kaanikunnan ja sittemmin myöhemmillä venäläistämiskausilla sekä jälleen Stalinin päättäessä karkottaa koko jäljellä olleen tataariväestön Keski-Aasiaan.
Kolmantena ryhmänä Krimillä ovat ukrainalaiset, joita on erityisesti niemimaan maatalousvaltaisissa pohjoisosissa. Sevastopolin kaupunki on ollut ainoa paikka Ukrainassa, jossa on selvä venäläismielinen enemmistö. Enemmistö Krimin tasavallan asukkaista kannattaa kuulumista Ukrainaan - tämä näkyi myös viime vuonna tehdyissä mielipidemittauksissa. Erityisen innokkaasti Ukrainaan kuulumista kannattavat ukrainalaisten lisäksi krimintataarit, jotka tietävät edessä todennäköisesti olevan jälleen vainon ja etnisen puhdistuksen aika, mikäli Venäjä valtaa Krimin. On merkittävää huomata, että kriminvenäläisistäkin nuoremmat polvet, jotka ovat kasvaneet itsenäisessä Ukrainassa, kannattavat mieluummin Ukrainaan kuulumista tai itsenäisyyttä kuin liittymistä Venäjään.
Venäjä aloitti hyökkäyksensä Krimille samaan tapaan kuin se yleensäkin toimii hyökätessään. Ensin provosoitiin järjestettyjä mielenosoituksia, joissa huudettiin Venäjää, vaihdettiin Ukrainan lippuja Venäjän lippuihin ja hyökättiin krimintataarien rauhanomaisen, Euro-Maidania tukeneen mielenosoituksen kimppuun. Sitten "tunnistamattomat" erikoisjoukot, jotka olivat etnisesti venäläisiä, puhuivat venäjää, käyttivät Venäjän armeijan kalustoa ja aseita sekä kantoivat Venäjän lippuja ja tunnuksia, valtasivat Krimin parlamentin ja hallintorakennuksen.
Krimin venäläismielinen pääministeri Mogiljov, joka oli ollut Janukovitšin liittolainen, mutta hylännyt tämän vallankumouksen jälkeen ja julistanut Krimin pysyvän osana Ukrainaa, pakotettiin eroamaan, samoin kuin koko hallituksensa. Venäläissotilaat päästivät tämän jälkeen vähemmistön krimiläisistä kansanedustajista parlamenttiin nimittämään käskytysasiana venäläisen Sergei Aksjonovin uudeksi Krimin pääministeriksi. Nimitysprosessi oli laiton, sillä parlamentti ei ollut päätösvaltaisena koolla, kun alle puolet kansanedustajista oli paikalla. (Tämä on merkittävä ero verrattuna Ukrainan parlamentin päätöksiin, joilla vanha valta kaadettiin - ne tapahtuivat päätösvaltaisella ja vieläpä suurella enemmistöllä, kun presidentin valtapuolueesta oli loikannut riittävästi väkivallasta suuttuneita kansanedustajia opposition puolelle.) Aksjonovilla on rikollistausta - hänen mafianimensä oli Goblin - ja hän johti venäläismielistä ääripuoluetta, jolla oli n. 4 % kannatus Krimin venäläisistä.
Venäjä siis toteutti laittoman vallankaappauksen Krimillä. Vallankaappaus tehtiin sotilaallisen invaasion turvin: Venäjä miehitti vallankaappauksen ajaksi Krimin lentokentät, liikenneyhteydet, strategiset yritykset ja sulki molemmat Krimiltä mantereelle johtavat kannakset. Ukrainan Krimillä olevat sotilas-, laivasto- ja poliisitukikohdat piiritettiin Venäjän armeijan joukoilla. Venäläiset sotilashelikopterit toivat tuhansia venäläissotilaita Krimille. Venäläiset sotalaivat sulkivat Krimin merialueet. Perjantai-iltapäivään mennessä koko Krim oli sotilaallisesti miehittäjän hallinnassa.
Venäjä jakoi rahaa ja passeja niille berkuteille, jotka olivat Kiovassa osallistuneet väkivaltaan kansannousua vastaan ja näistä joukoista tuli niin ollen Venäjän joukkoja. Muut Ukrainan viranomaiset suljettiin kasarmeihinsa ja Venäjän sotilaat tunkeutuivat niihin vaatien ukrainalaisten aseista riisumista. Venäjä lähetti Krimille myös järjestäytyneen rikollisuuden edustajia: Prätkäjengi Sevastopolin sudet pystytti tiesulkuja Sevastopolin erityishallintoalueen ympärille ja Moskovasta tuotiin lentokoneella Yön sudet johtajineen Krimille. Nämä ovat jo ilmoittaneet siirtyvänsä seuraavaksi Itä-Ukrainaa terrorisoimaan.
Kaiken tämän tapahtuessa merkittävä osa suomalaista mediaa johti yleisöä harhaan väittämällä, etteivät Krimin miehittäjät ole venäläisiä, sekä jatkaen venäläisen propagandan levittämistä niin Krimin kuin muunkin Ukrainan tapahtumista. Suomessa esiintyi asiantuntijoina ilmeisiä vaikuttaja-agentteja - elleivät he sitten ole yksinkertaisesti niin kutsuttuja hyödyllisiä hölmöjä, joilla ei ole minkäänlaista käsitystä todellisuudesta.
Venäjän miehittäessä Krimin länsivaltain hallitukset painostivat Ukrainan hallitusta olemaan puolustautumatta. Tämä lienee yksi syy siihen, miksi Ukrainan Krimillä olevat joukot eivät voineet puolustautua ja palauttaa järjestystä silloin kun se vielä olisi ollut mahdollista. Ukrainan uusi hallinto tietää, että mikäli se käynnistäisi lailliset maanpuolustustoimet valtioalueelleen hyökännyttä vihollista vastaan, länsimaat syyttäisivät Ukrainaa "provosoitumisesta" ja pahimmat valehtelijat jopa "hyökkäämisestä", kuten Georgian kohdalla tapahtui. Toisaalta jos Ukraina viivyttelee maanpuolustustoimien aloittamisessa liian kauan, Venäjä ehtii saada laajoja alueita muuallakin Ukrainassa epävakautettua ja miehitettyä ja edetä noista asemista käsin valtaamaan koko Ukrainan.
Putin on tehnyt selväksi, että Venäjä ei tunnusta Ukrainan uutta laillista hallintoa, vaan tukee syrjäytettyä presidenttiä. Tämä viittaa siihen, että Venäjän tarkoitus on Ukrainan hallituksen kumoaminen ja koko Ukrainan liittäminen väkisin Venäjän vallan alle.
Ukrainalaiset ovat nyt aiheellisesti kauhuissaan, kun Krim on vihollisen miehittämä ja tänään ovat alkaneet tunnistamattomien asejoukkojen hyökkäykset hallintorakennuksiin Harkovassa ja Donetskissa. Pyhän Mikaelin luostari soitti tänään jälleen mongoli-invaasiosta varoittavia kellojaan, kun tuli tieto Venäjän duuman ylähuoneen Putinille antamasta oikeutuksesta käyttää Venäjän armeijaa koko Ukrainan alueella. Ukrainalaisille käy huonosti, puolustautuivat he tai eivät.
Georgia sentään onnistui säilyttämään suurimman osan alueestaan vapaana, koska Saakašvili aloitti maanpuolustustoimet riittävän ajoissa. Georgia menetti vain ne alueet, jotka jo 1990-luvun alusta alkaen olivat olleet Venäjän miehittämiä sekä muutamia näihin alueisiin rajautuvia laaksoja, jotka Georgia oli 2000-luvun mittaan onnistunut paikallisten asukkaiden avulla saamaan takaisin laillisen järjestyksen piiriin.
Jos Ukraina ei puolustaudu, se menettää todennäköisesti koko valtiollisen itsenäisyytensä. Miljoonat ukrainalaiset tulevat silloin lähtemään EU-alueelle pakoon ja Venäjän nukkehallinto Ukrainassa tulee olemaan vähintään yhtä julma kuin Valko-Venäjän diktatuuri - todennäköisesti julmempi, sillä vastarintaa esiintynee Ukrainassa enemmän.
Tuhlattuaan aikaa päiväkausia kieltäymyksen vallassa elämiseen länsimaalaiset tuntuvat nyt viimein saavuttavan jonkinlaista šokkitilaa. He hokevat itselleen ja toisilleen, että meidänhän piti saada rauha omaksi ajaksemme, ja eihän sotaa tahtoa voisi venäläinen milloinkaan. He hokevat toisilleen, että tämähän on Eurooppaa, ei täällä voi vuonna 2014 tapahtua tällaista. Venäjä on eri mieltä. Mordorilla on unelma, ja kaikki sen käsikirjoitukset palvelevat tuota unelmaa.
Venäjä viis veisaa siitä, mitä mieltä ukrainalaiset tai krimiläiset ovat - tai mitä Lännen pääkaupungeissa nyt ajatellaan Venäjästä. Ei sellaisilla asioilla ole väliä. Väliä on sillä, kenellä on tarpeeksi sotavoimaa, häikäilemättömyyttä ja kykyä valehdella vaikka koko maailmalle. Tällaisia kykyjä Venäjän nykyjohto ihailee.
Putin kunnioittaa ainoastaan itseään vahvempia - mutta ei heitäkään, elleivät he siirry sanoista ja eleistä konkreettisiin peliliikkeisiin. Se taas vaatii kalliita ja epäsuosittuja asioita, joihin länsimaat eivät ole kieltäymyksen tilassa eläessään valmistautuneet. Kun ne lopulta ovat valmistautuneet, on todennäköisesti jo liian myöhäistä. Toki Ukraina voisi maanpuolustustoimiensa mobilisaatiolla voittaa aikaa; ei kylläkään ilmaiseksi, sillä maailmanlaajuinen propagandakoneisto on heitä vastaan.
Tästä saattaa tulla viimeinen blogipäivitykseni, jos tapahtumat ensin Itä-Ukrainassa ja sitten Keski-Ukrainassa etenevät samalla tahdilla kuin Krimillä. Toivon, että eivät, mutta Syyrian, Georgian ja Ukrainan tapahtumista keskimääräistä ihmistä enemmän tietävänä en elättele samanlaisia harhakuvitelmia kuin suomalaismedian puhuvat päät.
Täällä Kiovassa on rauhallista. Ihmiset kantavat Maidanille kukkia toissaviikon joukkomurhassa surmatuille sankareilleen. Missään ei näy merkkejä niistä "terroristeista ja fasisteista", jotka kuulemma hallitsevat Ukrainaa ja terrorisoivat ihmisiä. Ainoa epämääräinen sakki on venäläisinä provokaattoreina pidetyn Bratstvo-äärijärjestön staabi, joka ilmestyi Oikeusministeriön katutason huoneistoon maanantaina. Koko järjestö olikin ollut kateissa aina edellisestä provokaatiostaan alkaen - Bankovan puskutraktoriepisodista. Ukrainan uusi hallinto tai Maidanin suojeluskunnat eivät toistaiseksi ole tehneet mitään tuolle bandiittijoukon näköiselle pikkujoukolle, todennäköisesti haluten välttää provosoitumista.
Kiovassa ja muualla uuden hallinnon valvomassa Ukrainassa ei ole vainottu juutalaisia tai muitakaan vähemmistöjä. Sen sijaan heti kun Venäjä oli miehittänyt Krimin, ilmaantui provokaatioita: Simferopolin synagogien oviin ja seiniin oli sprayattu "kuolema juutalaisille" ja hakaristejä. Todennäköisesti sillä yritetään esittää venäläispropagandassa, että Venäjän miehitys Krimillä oli oikeutettu, koska jossain piileksii vaarallisia fasisteja.
Huolestusta herättää myös krimintataarien parissa liikkuva huhu, että Venäjä olisi tuonut armeijansa ja moottoripyöräjengien lisäksi Krimille Moskovan palveluksessa olevia tšetšeenejä, niin kutsuttuja kadyrovtseja. Missä ikinä Venäjä haluaakaan sotia, se alkaa levittää tšetšeeneistä kertovaa disinformaatiota tiedotusvälineisiin ja vaikuttaja-agenttien puheisiin. Krimillä tämä voi enteillä sitä, että Venäjän on tarkoitus propagandassaan lavastaa krimintataarit "islamilaisiksi radikaaleiksi", millä tullaan oikeuttamaan "terrorisminvastainen operaatio" eli etninen puhdistus tai pogromisarja, joka ajaa krimintataarit pakolaisiksi muuhun Ukrainaan.
Mutta täällä Kiovassa - täällä "banderalaisten fasistien ja ekstremistien" pesässä - on kaikki vielä toistaiseksi rauhallista ja hyvin. Niin kauan kunnes Mordor jälleen tuo örkki- ja peikkolaumansa riehumaan kaduillemme ja terrorisoimaan kunnon ihmisiä.
Mordorin edessä kolme joukkoa - haltiat, kääpiöt ja ihmiset - vaikuttavat heikoilta, mutta yhdessä he ovat voima. Olivat jo oranssivallankumouksessa ja olivat jälleen viikon takaisessa vallankumouksessa. Ikävä kyllä tuo yhtenäisyys on jo tällä viikolla hieman rakoillut kolmen oppositiopuolueen kähistessä keskenään pikkuasioista hallitusta muodostettaessa. Vanhasta kielilaista tuli yhtäkkiä politisoitu kysymys. Entisten ja nykyisten regionäärien kanssa on riidelty lustraation tarpeesta, ja Maidanin aktivistit ovat tyytymättömiä kaikkiin poliitikkoihin. Toivottavasti nämä kaikki taas nopeasti saavat rivinsä kokoon ja asettavat kansakunnan yhtenäisyyden etusijalle. Kuten yksi oppositiopoliitikoista hiljattain sanoi: "Te olette nähneet, että kun pidämme yhtä, voimme voittaa vastoin kaikkia odotuksia. Mutta jos alamme riidellä keskenämme, silloin tappiot alkavat." Tällä kertaa vastassa ei ole vain epäsuosittu Mordorin kätyri vaan koko Mordorin mahti.
Pahoittelen Tolkien-allegorioiden määrää, mutta en voi välttyä mielikuvilta, kun tuolla Maidanillakin roolipelaajat ja keskiaikaharrastajat olivat mielenosoitusten aikana niin näkyvästi esillä. Tilanne väistämättä muistuttaa Mordorin ja vapaiden kansojen vastakkainasettelua. Nyt tarvittaisiin kiireesti sormuksen ritarikuntaa ja sille kaikkea mahdollista saatavissa olevaa apua vapaasta maailmasta.
Kuluneen viikon aikana Ukraina sai uuden laillisen hallituksen ja tilanne rauhoittui nopeasti myös niissä idän ja etelän kaupungeissa, joissa oli monia syrjäytetyn presidentin valtapuolueen kannattajia. Rauhoittumista edesauttoi luonnollisesti se, että Janukovitšin oma puolue käänsi hänelle selkänsä ja kasasi kaikki hallinnon synnit hänen ja paenneiden ministeriensä ja turvallisuuspäälliköidensä niskaan. Sovinto levisi uhkaavasti uskollisimpiinkin kapinapesäkkeisiin, lopulta myös Krimille. (Voitte lukea matkastani Krimille täältä.)
Krimin venäläismielinen hallinto edusti Janukovitšin puoluetta, mutta kun puolue hylkäsi Venäjälle paenneen johtajansa, tästä seurasi, että Alueiden puoluetta edustavat kuvernöörit ja myös Krimin autonomisen tasavallan johto ilmoittivat uskollisuutensa uudelle hallitukselle ja Krimin pitämiselle osana Ukrainaa.
Tämä ei sopinut Venäjälle. Venäjällä oli valmiiksi runsaasti joukkoja Krimillä, sillä se oli kasannut valtavan määrän sotilasvoimaa laivastotukikohtaansa Sevastopolin erityishallintoalueella, joka on hallinnollisesti erillään Krimin autonomisesta tasavallasta. Yli puolet Krimin nykyisistä asukkaista on venäjänkielisiä - etnisesti venäläisiä sekä venäläistyneitä ukrainalaisia ja muita eri puolilta entistä Venäjän imperiumia ja Neuvostoliittoa Krimille asutettuja ryhmiä.
Toiseksi suurimpana ryhmänä ovat vajaat 300 000 krimintataaria, jotka edustavat Krimin alkuperäisväestöä ja joutuivat useaan otteeseen Venäjän masinoiman kansanmurhan kohteeksi: ensin Katariina Suuren hävitettyä Krimin kaanikunnan ja sittemmin myöhemmillä venäläistämiskausilla sekä jälleen Stalinin päättäessä karkottaa koko jäljellä olleen tataariväestön Keski-Aasiaan.
Kolmantena ryhmänä Krimillä ovat ukrainalaiset, joita on erityisesti niemimaan maatalousvaltaisissa pohjoisosissa. Sevastopolin kaupunki on ollut ainoa paikka Ukrainassa, jossa on selvä venäläismielinen enemmistö. Enemmistö Krimin tasavallan asukkaista kannattaa kuulumista Ukrainaan - tämä näkyi myös viime vuonna tehdyissä mielipidemittauksissa. Erityisen innokkaasti Ukrainaan kuulumista kannattavat ukrainalaisten lisäksi krimintataarit, jotka tietävät edessä todennäköisesti olevan jälleen vainon ja etnisen puhdistuksen aika, mikäli Venäjä valtaa Krimin. On merkittävää huomata, että kriminvenäläisistäkin nuoremmat polvet, jotka ovat kasvaneet itsenäisessä Ukrainassa, kannattavat mieluummin Ukrainaan kuulumista tai itsenäisyyttä kuin liittymistä Venäjään.
Venäjä aloitti hyökkäyksensä Krimille samaan tapaan kuin se yleensäkin toimii hyökätessään. Ensin provosoitiin järjestettyjä mielenosoituksia, joissa huudettiin Venäjää, vaihdettiin Ukrainan lippuja Venäjän lippuihin ja hyökättiin krimintataarien rauhanomaisen, Euro-Maidania tukeneen mielenosoituksen kimppuun. Sitten "tunnistamattomat" erikoisjoukot, jotka olivat etnisesti venäläisiä, puhuivat venäjää, käyttivät Venäjän armeijan kalustoa ja aseita sekä kantoivat Venäjän lippuja ja tunnuksia, valtasivat Krimin parlamentin ja hallintorakennuksen.
Krimin venäläismielinen pääministeri Mogiljov, joka oli ollut Janukovitšin liittolainen, mutta hylännyt tämän vallankumouksen jälkeen ja julistanut Krimin pysyvän osana Ukrainaa, pakotettiin eroamaan, samoin kuin koko hallituksensa. Venäläissotilaat päästivät tämän jälkeen vähemmistön krimiläisistä kansanedustajista parlamenttiin nimittämään käskytysasiana venäläisen Sergei Aksjonovin uudeksi Krimin pääministeriksi. Nimitysprosessi oli laiton, sillä parlamentti ei ollut päätösvaltaisena koolla, kun alle puolet kansanedustajista oli paikalla. (Tämä on merkittävä ero verrattuna Ukrainan parlamentin päätöksiin, joilla vanha valta kaadettiin - ne tapahtuivat päätösvaltaisella ja vieläpä suurella enemmistöllä, kun presidentin valtapuolueesta oli loikannut riittävästi väkivallasta suuttuneita kansanedustajia opposition puolelle.) Aksjonovilla on rikollistausta - hänen mafianimensä oli Goblin - ja hän johti venäläismielistä ääripuoluetta, jolla oli n. 4 % kannatus Krimin venäläisistä.
Venäjä siis toteutti laittoman vallankaappauksen Krimillä. Vallankaappaus tehtiin sotilaallisen invaasion turvin: Venäjä miehitti vallankaappauksen ajaksi Krimin lentokentät, liikenneyhteydet, strategiset yritykset ja sulki molemmat Krimiltä mantereelle johtavat kannakset. Ukrainan Krimillä olevat sotilas-, laivasto- ja poliisitukikohdat piiritettiin Venäjän armeijan joukoilla. Venäläiset sotilashelikopterit toivat tuhansia venäläissotilaita Krimille. Venäläiset sotalaivat sulkivat Krimin merialueet. Perjantai-iltapäivään mennessä koko Krim oli sotilaallisesti miehittäjän hallinnassa.
Venäjä jakoi rahaa ja passeja niille berkuteille, jotka olivat Kiovassa osallistuneet väkivaltaan kansannousua vastaan ja näistä joukoista tuli niin ollen Venäjän joukkoja. Muut Ukrainan viranomaiset suljettiin kasarmeihinsa ja Venäjän sotilaat tunkeutuivat niihin vaatien ukrainalaisten aseista riisumista. Venäjä lähetti Krimille myös järjestäytyneen rikollisuuden edustajia: Prätkäjengi Sevastopolin sudet pystytti tiesulkuja Sevastopolin erityishallintoalueen ympärille ja Moskovasta tuotiin lentokoneella Yön sudet johtajineen Krimille. Nämä ovat jo ilmoittaneet siirtyvänsä seuraavaksi Itä-Ukrainaa terrorisoimaan.
Kaiken tämän tapahtuessa merkittävä osa suomalaista mediaa johti yleisöä harhaan väittämällä, etteivät Krimin miehittäjät ole venäläisiä, sekä jatkaen venäläisen propagandan levittämistä niin Krimin kuin muunkin Ukrainan tapahtumista. Suomessa esiintyi asiantuntijoina ilmeisiä vaikuttaja-agentteja - elleivät he sitten ole yksinkertaisesti niin kutsuttuja hyödyllisiä hölmöjä, joilla ei ole minkäänlaista käsitystä todellisuudesta.
Venäjän miehittäessä Krimin länsivaltain hallitukset painostivat Ukrainan hallitusta olemaan puolustautumatta. Tämä lienee yksi syy siihen, miksi Ukrainan Krimillä olevat joukot eivät voineet puolustautua ja palauttaa järjestystä silloin kun se vielä olisi ollut mahdollista. Ukrainan uusi hallinto tietää, että mikäli se käynnistäisi lailliset maanpuolustustoimet valtioalueelleen hyökännyttä vihollista vastaan, länsimaat syyttäisivät Ukrainaa "provosoitumisesta" ja pahimmat valehtelijat jopa "hyökkäämisestä", kuten Georgian kohdalla tapahtui. Toisaalta jos Ukraina viivyttelee maanpuolustustoimien aloittamisessa liian kauan, Venäjä ehtii saada laajoja alueita muuallakin Ukrainassa epävakautettua ja miehitettyä ja edetä noista asemista käsin valtaamaan koko Ukrainan.
Putin on tehnyt selväksi, että Venäjä ei tunnusta Ukrainan uutta laillista hallintoa, vaan tukee syrjäytettyä presidenttiä. Tämä viittaa siihen, että Venäjän tarkoitus on Ukrainan hallituksen kumoaminen ja koko Ukrainan liittäminen väkisin Venäjän vallan alle.
Ukrainalaiset ovat nyt aiheellisesti kauhuissaan, kun Krim on vihollisen miehittämä ja tänään ovat alkaneet tunnistamattomien asejoukkojen hyökkäykset hallintorakennuksiin Harkovassa ja Donetskissa. Pyhän Mikaelin luostari soitti tänään jälleen mongoli-invaasiosta varoittavia kellojaan, kun tuli tieto Venäjän duuman ylähuoneen Putinille antamasta oikeutuksesta käyttää Venäjän armeijaa koko Ukrainan alueella. Ukrainalaisille käy huonosti, puolustautuivat he tai eivät.
Georgia sentään onnistui säilyttämään suurimman osan alueestaan vapaana, koska Saakašvili aloitti maanpuolustustoimet riittävän ajoissa. Georgia menetti vain ne alueet, jotka jo 1990-luvun alusta alkaen olivat olleet Venäjän miehittämiä sekä muutamia näihin alueisiin rajautuvia laaksoja, jotka Georgia oli 2000-luvun mittaan onnistunut paikallisten asukkaiden avulla saamaan takaisin laillisen järjestyksen piiriin.
Jos Ukraina ei puolustaudu, se menettää todennäköisesti koko valtiollisen itsenäisyytensä. Miljoonat ukrainalaiset tulevat silloin lähtemään EU-alueelle pakoon ja Venäjän nukkehallinto Ukrainassa tulee olemaan vähintään yhtä julma kuin Valko-Venäjän diktatuuri - todennäköisesti julmempi, sillä vastarintaa esiintynee Ukrainassa enemmän.
Tuhlattuaan aikaa päiväkausia kieltäymyksen vallassa elämiseen länsimaalaiset tuntuvat nyt viimein saavuttavan jonkinlaista šokkitilaa. He hokevat itselleen ja toisilleen, että meidänhän piti saada rauha omaksi ajaksemme, ja eihän sotaa tahtoa voisi venäläinen milloinkaan. He hokevat toisilleen, että tämähän on Eurooppaa, ei täällä voi vuonna 2014 tapahtua tällaista. Venäjä on eri mieltä. Mordorilla on unelma, ja kaikki sen käsikirjoitukset palvelevat tuota unelmaa.
Venäjä viis veisaa siitä, mitä mieltä ukrainalaiset tai krimiläiset ovat - tai mitä Lännen pääkaupungeissa nyt ajatellaan Venäjästä. Ei sellaisilla asioilla ole väliä. Väliä on sillä, kenellä on tarpeeksi sotavoimaa, häikäilemättömyyttä ja kykyä valehdella vaikka koko maailmalle. Tällaisia kykyjä Venäjän nykyjohto ihailee.
Putin kunnioittaa ainoastaan itseään vahvempia - mutta ei heitäkään, elleivät he siirry sanoista ja eleistä konkreettisiin peliliikkeisiin. Se taas vaatii kalliita ja epäsuosittuja asioita, joihin länsimaat eivät ole kieltäymyksen tilassa eläessään valmistautuneet. Kun ne lopulta ovat valmistautuneet, on todennäköisesti jo liian myöhäistä. Toki Ukraina voisi maanpuolustustoimiensa mobilisaatiolla voittaa aikaa; ei kylläkään ilmaiseksi, sillä maailmanlaajuinen propagandakoneisto on heitä vastaan.
Tästä saattaa tulla viimeinen blogipäivitykseni, jos tapahtumat ensin Itä-Ukrainassa ja sitten Keski-Ukrainassa etenevät samalla tahdilla kuin Krimillä. Toivon, että eivät, mutta Syyrian, Georgian ja Ukrainan tapahtumista keskimääräistä ihmistä enemmän tietävänä en elättele samanlaisia harhakuvitelmia kuin suomalaismedian puhuvat päät.
Täällä Kiovassa on rauhallista. Ihmiset kantavat Maidanille kukkia toissaviikon joukkomurhassa surmatuille sankareilleen. Missään ei näy merkkejä niistä "terroristeista ja fasisteista", jotka kuulemma hallitsevat Ukrainaa ja terrorisoivat ihmisiä. Ainoa epämääräinen sakki on venäläisinä provokaattoreina pidetyn Bratstvo-äärijärjestön staabi, joka ilmestyi Oikeusministeriön katutason huoneistoon maanantaina. Koko järjestö olikin ollut kateissa aina edellisestä provokaatiostaan alkaen - Bankovan puskutraktoriepisodista. Ukrainan uusi hallinto tai Maidanin suojeluskunnat eivät toistaiseksi ole tehneet mitään tuolle bandiittijoukon näköiselle pikkujoukolle, todennäköisesti haluten välttää provosoitumista.
Kiovassa ja muualla uuden hallinnon valvomassa Ukrainassa ei ole vainottu juutalaisia tai muitakaan vähemmistöjä. Sen sijaan heti kun Venäjä oli miehittänyt Krimin, ilmaantui provokaatioita: Simferopolin synagogien oviin ja seiniin oli sprayattu "kuolema juutalaisille" ja hakaristejä. Todennäköisesti sillä yritetään esittää venäläispropagandassa, että Venäjän miehitys Krimillä oli oikeutettu, koska jossain piileksii vaarallisia fasisteja.
Huolestusta herättää myös krimintataarien parissa liikkuva huhu, että Venäjä olisi tuonut armeijansa ja moottoripyöräjengien lisäksi Krimille Moskovan palveluksessa olevia tšetšeenejä, niin kutsuttuja kadyrovtseja. Missä ikinä Venäjä haluaakaan sotia, se alkaa levittää tšetšeeneistä kertovaa disinformaatiota tiedotusvälineisiin ja vaikuttaja-agenttien puheisiin. Krimillä tämä voi enteillä sitä, että Venäjän on tarkoitus propagandassaan lavastaa krimintataarit "islamilaisiksi radikaaleiksi", millä tullaan oikeuttamaan "terrorisminvastainen operaatio" eli etninen puhdistus tai pogromisarja, joka ajaa krimintataarit pakolaisiksi muuhun Ukrainaan.
Mutta täällä Kiovassa - täällä "banderalaisten fasistien ja ekstremistien" pesässä - on kaikki vielä toistaiseksi rauhallista ja hyvin. Niin kauan kunnes Mordor jälleen tuo örkki- ja peikkolaumansa riehumaan kaduillemme ja terrorisoimaan kunnon ihmisiä.
Mordorin edessä kolme joukkoa - haltiat, kääpiöt ja ihmiset - vaikuttavat heikoilta, mutta yhdessä he ovat voima. Olivat jo oranssivallankumouksessa ja olivat jälleen viikon takaisessa vallankumouksessa. Ikävä kyllä tuo yhtenäisyys on jo tällä viikolla hieman rakoillut kolmen oppositiopuolueen kähistessä keskenään pikkuasioista hallitusta muodostettaessa. Vanhasta kielilaista tuli yhtäkkiä politisoitu kysymys. Entisten ja nykyisten regionäärien kanssa on riidelty lustraation tarpeesta, ja Maidanin aktivistit ovat tyytymättömiä kaikkiin poliitikkoihin. Toivottavasti nämä kaikki taas nopeasti saavat rivinsä kokoon ja asettavat kansakunnan yhtenäisyyden etusijalle. Kuten yksi oppositiopoliitikoista hiljattain sanoi: "Te olette nähneet, että kun pidämme yhtä, voimme voittaa vastoin kaikkia odotuksia. Mutta jos alamme riidellä keskenämme, silloin tappiot alkavat." Tällä kertaa vastassa ei ole vain epäsuosittu Mordorin kätyri vaan koko Mordorin mahti.
Pahoittelen Tolkien-allegorioiden määrää, mutta en voi välttyä mielikuvilta, kun tuolla Maidanillakin roolipelaajat ja keskiaikaharrastajat olivat mielenosoitusten aikana niin näkyvästi esillä. Tilanne väistämättä muistuttaa Mordorin ja vapaiden kansojen vastakkainasettelua. Nyt tarvittaisiin kiireesti sormuksen ritarikuntaa ja sille kaikkea mahdollista saatavissa olevaa apua vapaasta maailmasta.
28 kommenttia:
Lupaathan pysyä hengissä, sillä bloggailuasi tulisi ikävä. Tämä on yksi harvoista laadukkaiksi luettavista Ukrainan tilanetta käsittelevistä suomenkielisistä blogeista, joita on kiva lukea että saisi muutakiin näkökulmaa kuin valtamedian. Mikäli suinkin ehdit niin kirjoita jatkossakin raportteja siitä mitä sinne kuuluu.
Ehkäpä Tolkien vertauskuvat ovat nyt ihan paikallaan, mikäli kauhuskenaario realisoituu. Vaikka tavallisesti suhtaudunkin niihin kriittisesti.
Ei hengissä pysymistä kannata mennä lupailemaan, kun kuolleisuus on joka tapauksessa 100 %.
Täytynee ensi kerralla käyttää Tähtien sota -allegorioita. Imperiumin vastaisku ei sitten viivytellyt yhtään Sotshin olympialaisten päättymistä kauempaa.
Kiitokset erinomaisesta tilannekuvan kokoamisesta! Asiantuntijat Suomessa ovat viime päivät pujotelleet lausunnoissaan niin, että yksinkertaisimman johtopäätöksen sijasta on oltu vain "ymmällään". Mikä näyttäö invaasiolta, on invaasio.
Tolkien-vertaukset ovat osuvia - semminkin, kun Venäjän ylivoima on musertva. Mitä mahdollisuuksia Ukrainalla on vastustaa Venäjän joukkoja? Kun sitä sormustakaan ei tosimaailmassa ole...
Mielenkiintoista ja hurjaa luettavaa tähän hetkeen. Tsemppiä arkeen!!
Hieno yhteenveto viime päivien tapahtumista. Lisäisin vielä mahdollisiin komplikaatioihin tataarikysymyksen siirtymisen Venäjän sisäiseksi liikehdinnäksi Tatarstanissa sekä lukuisten entisten IDF-sotilaiden osallistumisen maidanintapahtumiin ja näiden tuoman uskottavuuden antisemitismin puuttumiseen maidanilta. Näillä ukrainanjuutalaisilla voi olla IDF-taustansa takia myös osa Ukrainan lähitulevaisuuden itsepuolustuksessa.
Kiitos uusista hyvistä kommenteista!
Kysymykseen mitä mahdollisuuksia Ukrainalla on vastustaa Venäjän joukkoja: Ukrainalla on 45 miljoonaa asukasta. Armeija on tietysti paljon heikompi kuin Venäjän - erityisesti koska Janukovitsh keskitti resurssit oppositiota vastaan taisteleville sisäisen turvallisuuden joukoille ja laiminlöi armeijaa koko valtakautensa. Suurin osa Ukrainasta on laakeaa, mikä on huono, koska Venäjän tankit jyräävät maaston helposti. Länsi-Ukrainassa, jossa vastarintahenki on suurin, on kuitenkin paljon mahdollisuuksia pitkälle vastarinnalle. Muistettakoon, että neuvostoaikanakin KGB:n onnistui murskata metsäveljien vastarintaryhmät vasta 50-luvulla. Pakolaishallintoa johtaneen entisen partisaanijohtajan Stepan Banderan KGB murhasi Münchenissä vuonna 1959.
Venäjä voi toki vallata Ukrainan ja nostaa valtaan uuden epäsuositun nukkehallituksen. Koska vastarintaa takuulla tulee, tästä valtiosta tulee vähintään Valko-Venäjän kaltainen diktatuuri ja miljoonat ukrainalaiset tulevat pyrkimään pakolaisiksi länteen. Uuden rautaesiripun lankeaminen Eurooppaa jakamaan näyttää silloin väistämättömältä ja Keski-Euroopasta tulee jälleen kireä kylmän sodan vyöhyke. On vaikea kuvitella, että johtavat länsivallat flegmaattisuuden tilassakaan haluaisivat tällaista paluuta menneeseen. Niinpä ukrainalaiset saattavat parhaimmillaan onnistua viivyttämään Venäjän aggressiota riittävästi, että länsivallat löytävät selkärankansa ja käynnistävät omat koneistonsa. Venäjä ei milloinkaan hyökkää vahvempiaan vastaan - heikompiaan vastaan se hyökkää työn tuosta, aina kun laskelmoi voivansa tehdä sen rangaistuksetta.
Viimeiselle kommentoijalle kiitos tämän vähän tunnetun mutta tärkeän puolen esiintuomisesta. Ei tosiaan ole sattumaa, että Maidan onnistui torjumaan sisäministeriön joukkojen hyökkäykset useaan kertaan. Afgaaniveteraanien lisäksi muutkin ex-sotilaat ja ex-rauhanturvaajat riensivät kansan tueksi. Länsimaiset toimittajat ikävä kyllä usein pelästyivät näiden ihmisten sotilaallista käyttäytymistä ja varusteita.
Juutalaisten osuudesta on kirjoittanut myös Timothy Snyder jo useassa erinomaisessa Ukraina-artikkelissaan, jotka jokaisen Ukrainan tilanteesta kiinnostuneen tulisi lukea New York Review of Booksista.
http://www.nybooks.com/blogs/nyrblog/2014/mar/01/ukraine-haze-propaganda/
Juutalaisten lisäksi muutkin vähemmistöt ovat tukeneet Maidania, krimintataarit (muslimeja) yhtenä esimerkkinä, samoin kaikki eri kristilliset kirkkokunnat.
Venäläismielinen puoli sen sijaan harjoittaa avoimesti kiihkonationalistista vihapropagandaa ja salaliittoteorioita, esimerkiksi juuri juutalaisia vastaan.
Katsotaan mitä tuleman pitää, kuka valtaa ja mitä, mikä tulee olemaan Krimin ja Ukrainan tulevaisuus.
Ei voi välttyä vaikutelmalta, että kirjoittaja katselee maailmaa Maidan-näkökulmasta. Kunnioitan ihmisiä, jotka jaksavat ja uskaltavat osoittaa mieltään kuukausikaupalla, mutta en kyllä purematta niele kirjoittajan tekstiä sellaisenaan.
Pekka Nieminen purematta ei kannata koskaan niellä mitään. Asioista kannattaa lukea monista paikoista ja silloinkin yrittää miettiä, mistä kenenkin tiedot tulevat. (Esim. vaikka vertailisi 10 eri artikkelin tietoja, niillä kaikilla saattaa olla samat alkulähteet.)
Ukrajinska Pravda (www.pravda.com.ua) ja Kyiv Post (www.kyivpost.com) ovat hyviä ukrainalaisia lehtiä, jotka löytyvät verkosta, ja ainakin vielä toimivat useimpina päivinä normaalisti. Ukrajinska Pravdassa on lyhyitä otsikoita englanniksi (nappi oikealla alhaalla) ja Kyiv Post on kokonaan englanniksi.
Razumkov-keskus on Ukrainan suurin politiikan tutkimuslaitos. Englanniksi tutkimuksiaan löytyy täältä: http://www.razumkov.org.ua/eng/
Tiedoksi: olen saanut tähän kirjoitukseen kommentteja, jotka voidaan tulkita uhkailuksi. Vaikka poistankin kyseisenlaiset, yleensä anonyymeinä esiintyvien lähettämät viestit, säilytän ne toimitettaviksi tarpeen vaatiessa viranomaisille.
Normaaleille ihmisille toivotan iloisia lukuhetkiä.
Tästäkin kirjoituksesta on jäänyt puuttumaan perimmäinen syy miksi Venäjä on niin "innokkaasti" mukana. Kaiken taustallahan on sama syy kuin USA:n mukanaolossa Lähi-idässä, ÖLJY. Tarkemmin Mustanmeren kaasu ja öljykentät, varsinkin viimeisimpänä löydetty Skifskan kaasukenttä, jossa n.300 miljardia kuutiota taitaa kiinnostaa Venäjää enemmän kuin asiat joista lehtien mukaan taistellaan
Mitä mieltä olet vuodetusta puhelinkeskustelusta Victoria Nulandin, Yhdysvaltain Euroopan-asioiden apulaisulkoministerin sekä Geoffrey Pryattin, Yhdysvaltojen Ukrainan suurlähettilään välillä, jossa he avoimesti keskustelevat siitä, ketkä Ukrainan uuteen johtoon siirtyvät? Onko sillä vaikutusta omaan narratiiviisi tapahtumien kuluista?
Et juurikaan avaa kirjoituksessasi Yhdysvaltojen ja Euroopan roolia kriisin synnyssä, kuten painostusta valita idän ja lännen välillä (johon Putin ehdotti kompromissiksi kolmikantasopimusta) ja tuki äärinationalismille (Svoboda) sekä NGO:n rahoittaminen. Kun puhut hyväuskoisista hölmöistä, niin oletko ajatellut, että itse mahdollisesti kuulut heihin? Kyseessä ei ole retorinen kysymys, sillä kirjoituksestasi saa naivin vaikutelman, että kyseessä on jonkinlainen hyvän ja pahan välinen taistelu lännen ja venäjän välillä.
Kahteen viimeiseen kommenttiin:
1) Ukrainalla on jonkin verran öljyvaroja, mutta Venäjän kannalta paljon ratkaisevampaa on Ukrainan toimiminen energiaraaka-aineiden kauttakulkureittinä. Sitä luulisi, että Venäjää kiinnostaisi vakaa ja vauras Ukraina enemmän kuin kaaokseen syösty, mutta koska Venäjä toimii jälkimmäisellä tavalla, tästä on pääteltävä, että imperialistiset pyrkimykset painavat sen vaakakupissa taloudellisia vaikutuksia enemmän.
2) Vuodetuissa puheluissa en nähnyt mitään ihmeellistä. Nuland käytti rumaa sanaa ja esittivät omia mielipiteitään kolmesta oppositiojohtajasta (mm. mainitsemasi Svobodan johtajasta). Vastaavia hallitusspekulaatioita käydään varmasti kaikissa tärkeiden maiden pääkaupungeissa aina kun toisessa valtiossa on käynnissä hallituksen muodostus. Puhelun nauhoittamisen aikoihin Janukovitsh oli tarjonnut pääministeripaikkaa Jatsenjukille, joskaan tarjous tuskin oli vilpitön.
Yhdysvaltain ja Euroopan rooli kriisin synnyssä oli lähinnä se, että ne ovat olemassa. Ukrainalaiset halusivat asosiaatiosopimusta EU:n kanssa. Myös Janukovitshin puolue halusi sitä. Janukovitsh perui asian vasta Putinin painostettua häntä viime hetkellä. Tämä sai opiskelijat perustamaan Euro-Maidan-liikkeen. Kun Janukovitsh yritti murskata sen voimatoimilla, tuloksena oli paljon laajempi kansannousu.
Taustalla on se, että ukrainalaiset osaavat verrata toisiinsa Puolaa, Slovakiaa ja Baltian maita yhtäällä ja Valko-Venäjää ja Venäjää toisaalla. He haluavat ensin mainitun kaltaista tulevaisuutta, eivät jälkimmäistä. Vaikka he heiluttavat EU:n lippuja, kysymys on kuitenkin heille Ukrainan tulevaisuudesta paljon enemmän kuin EU:sta.
Minusta kansalaisyhteiskunta ansaitsee aina tukea. Ukrainan kansalaisjärjestöt ovat olleet avainroolissa demokraattisen yhteiskunnan muodostamisessa maahan. Ilman demokraattista yhteiskuntaa valtiokaan ei oikein voi toimia kuten kunnon demokratia.
Kuka äärinationalismia on tukenut? Minusta on selvää, ettei Euroopasta löydy ainuttakaan yhtä äärinationalistista valtiota kuin Venäjä, ja se tukee ihmisiä hakkaavia ja terrorisoivia äärinationalistisia rosvojoukkoja myös Ukrainassa ja Krimillä.
USA ja EU eivät ole murhanneet ihmisiä Kiovan kaduilla. Eikä minulla ole mitään ongelmaa kertoa, mitä puolta sympatisoin. Tämä blogi ei suinkaan teeskentele olevansa ilman mielipiteitä. Jos kaipaat toiseenlaisia näkemyksiä kuin minun näkemykseni, lue vaikka Pravdaa.
Muista kuitenkin, että jos yksi sanoo 1+1=2 ja toinen että 1+1=4, se ei tarkoita, että totuus välttämättä löytyisi jostain 3:n paikkeilta.
Jumalan siunausta, pysy turvassa ja toivottavasti pääset kotiin pian!
Edellisille kommentoijille: Täällä Kiovassahan on nyt edelleen täysin turvallista, ollut siitä lähtien kun syrjäytetyn hallinnon titushkit ja provokaattorit katosivat yli viikko sitten. Eri asia on tietysti sitten jos niitä alkaa tulla takaisin venäläisten tankkien avulla.
En ajatellut kuitenkaan paeta täältä mihinkään. Koti tällä hetkellä täällä. Kannattaa olla mieluummin huolissaan ukrainalaisista ja maansa kohtalosta. Moni on lähtenyt sukulaisten luo Puolaan, jossa on kymmeniätuhansia ukrainalaisia, mutta toisaalta Maidanin väki seisoo stoalaisina arolta nousevaa Iivanan haamua vastassa ja puolustaa maansa vapautta, jos tarve vaatii.
Parhaat uutiset tulevat sieltä, mistä vähiten odottaisi: Venäjältä. Venäläiset eivät tue Putinin uutta imperialistista sotaretkeä, mikä tarkoittaa ettei tämä naurettava propaganda ja vihanlietsonta enää uppoa heihin. Ikävä kyllä Venäjällä taitaa hallinto viis veisata siitä, mitä venäläiset asioista ajattelevat. Jonkun pitäisi mennä puolustamaan venäläisten oikeuksia Venäjällä.
Ehkä on niin, että yhteiskunnallisissa asioissa ei olekaan suurta totuutta, vaan joukko pieniä ja runsaasti mielipiteitä. Ja kuten itsekin kuvaat, myös paljon disinformaatiota. Löydän tekstistäsi paljon kiinnostavia näkökulmia. Koska niin voimakkaasti ilmoitat, että Venäjä aikoo syödä koko Ukrainan suuhunsa, myös monien asiaseikkojesi uskottavuus joutuu koetukselle. Venäjän toimet Krimillä ovat kansainvälisen lain vastaisia ja duumalta saatu lupa voimankäyttöön on typerryttävä, mutta en silti usko että Venäjä ryhtyisi täysimittaiseen sotaan Ukrainan valtaamiseksi. Vaikka vain siksi että hinta olisi liian kova.
Olisi mielenkiintoista tietää keitä tarkoitat suomalaisilla vaikuttaja-agenteilla.
Olen ihmetellyt, mitä todella tapahtui EU:n avulla neuvotellun sopuratkaisun ja parlamentin tekemien hallitusnimitysten välillä. Kerrot, että Janykovitsin puoluetoverit kääntyivät häntä vastaan ja että parlamentti oli päätösvaltainen. Oliko parlamentti täysilukuinen? Mitä mieltä olet Helsingin Sanomien 25.2. kirjoituksesta otsikolla "Kuria pitävät nyt pampuin varustautuneet kaartit".
En ole havainnut, että maailma olisi Ukrainaa vastaan. Venäjän toimet sen sijaan on tuomittu sekä poliitikkojen että median toimesta.
Kiitos blogistasi. Olen lukenut vasta kaksi viimeistä ja nämä ovat olleet vaikuttavia kirjoituksia. Tarinasi vastaa täysin sitä mitä ukranalaisten twiiteistä ja blogeista on muodostunut. Suomenkielistä silminnäkijämateriaalia on vain helpompi levittää eteenpäin täällä pohjoisessa, Venäjän propaganda on täällä niin paksua, että viestisi on tärkeä. Toivotan sinulle ja kaikille ukrainalaisille voimia ja henkistä tukea. Vielä kerran kiitos.
Kiitos taas kommenteista. Blogini ei ole tarkoitettu alun perin näin julkiseksi, mutta nyt on ilmeisesti jaettu somessa paljon, kun tulee ennätysmäärät kommentteja.
Pekka, Venäjä on toistaiseksi miehittänyt Krimin ja tuo sinne jatkuvasti lisää sotakalustoa. Mutta se on myös organisoinut epävakautta ja ääriryhmiä Harkovaan, Luhanskiin ja Donetskiin, jonkin verran myös Mykolajiviin ja muihin paikkoihin, sekä lietsonut separatismia ja kapinaa. Medvedjev on uhannut, että nykyhallitus kaatuu pian. Lisäksi propagandamyllystä päätellen Venäjä ei aio pysähtyä Krimille, ja tämän vuoksi kaikki täällä tietysti ovat syvästi peloissaan.
Ukrainalaiset ovat toki kiitollisia kaikista niistä sanoista ja sympatian osoituksista, joita maailmalta on tullut, mutta se ei oikein riitä, kun ei Venäjä tunnu kunnioittavan mitään muuta kuin voimaa. Ukraina voi taistella vastaan, mutta lopulta sen armeija ei voi yksin voittaa Venäjän armeijaa. Muutenkin tämä on koko Euroopan asia.
Ukraina on 45 miljoonan asukkaan maa ja ulottuu lännessä Keski-Eurooppaan. Jos Ukrainasta tulee diktatuuri, heikko Moldova on silloin viimeinen maa Suomen lisäksi, joka on Venäjän ja lännen välissä eikä kuulu Natoon. Sen pitäisi olla huolestuttavaa Suomessakin. Tällaisenko Euroopan haluamme? Uuden rautaesiripun?
Vaikuttaja-agenteilla tarkoitan sellaisia henkilöitä, jotka pyrkivät edistämään vieraan vallan etuja ja propagandaa esimerkiksi vaikuttamalla tiedotusvälineisiin tai poliitikkoihin tai kertomalla yleisölle väärää ja harhaanjohtavaa tietoa. Lobbari on yleensä avoin, vaikuttaja-agentti taas esiintyy kuin ei ajaisi kenenkään agendaa.
Pampuin varustetuilla kaarteilla tarkoitetaan Samooboronaa eli suojeluskuntia. Ne perustettiin joulu-tammikuista alkaen, kun hallitus lähetti palkattuja rosvoja, ns. titushkeja, ja provokaattoreita ihmisten kimppuun, kun heitä kidnapattiin, kidutettiin ja murhattiin metsiin. Monet suojeluskuntalaiset olivat aluksi entisiä sotilaita, entisiä rauhanturvaajia jne. mutta myös esim. jalkapalloseurojen jäseniä ja lopulta tavallisia nuoria miehiä ja vanhempiakin. Nuorimmat ovat teinejä, vanhimmat voisivat jo olla eläkkeellä. Myös kansalaiskaarteiksi heitä voisi kutsua.
Heillä ei ole tuliaseita vaan pamput tai kepit. Nämä ihmiset myös vastasivat siitä, ettei mielenosoittajien leireissä häiriköitä tai juopoteltu, pitivät järjestystä. Luovuttivat häiriköt Kiovan poliisille, joka suhtautui alusta asti mielenosoittajiin neutraalisti. Hallitus käytti muualta tuotuja, lähinnä krimiläisiä ja muuten etnisesti venäläisiä, ihmisten hakkaamiseen.
Vallankumouksen jälkeen suojeluskunnat alkoivat partioida yhdessä poliisien kanssa.
Joillakin porukoilla, erityisesti Pravyi Sektorilla, on ollut omia suojeluskuntia, mutta heidät haluttaisiin saada osiksi normaalia järjestystä, esimerkiksi monessa läänissä naamioituminen ja aseiden kanniskelu kiellettiin jo.
Joukossa on myös radikaaleja pienryhmiä, mutta sitä ei oikein voinut välttää, sen verran kirjava joukko kaikenlaisia ryhmiä ja liikkeitä osallistui kansannousuun. Jos tämä nyt loppuisi ja Venäjä antaisi maan olla rauhassa, nuo ihmiset saataisiin vielä hyvin palautettua normaaliin elämään. Toisin kuin sellaisissa maissa, joissa konflikti on jatkunut esim. kymmenen vuotta, jolloin monet ovat jo kasvaneet militanttiin elämään ja heidän on vaikea palata tavalliseen arkielämään, töihin, kouluihin tai jalkapallostadioneille, joista tulivat.
Olen satunnaisesti seuraillut tätäkin lokia viimeisen parin kuukauden ajan kun nämä Ukrainan tapahtumat kiinnostavat. Vaikka en jaa aivan samaa näkemystä ihan kaikesta mitä kirjoitatte, tekstinne on ihailtavan suoraselkäistä ja erityisesti siinä miellyttää Suomessa harvinainen kosmopoliitti vire - itse kun olen tällainen takametsien tallaaja.
Suomalaisia blogeja ja foorumeita seuratessa on näinä päivinä saanut kyllä ihmetellä suorastaan raivoisia purkauksia näistä viimeisistä käänteistä ja, kummalista kyllä, vika löydetään hyvin usein jostain aivan muualta kuin Mordorista. Tulee mieleen ajatus, että tapahtunut jotenkin kiskaisi ihmiset heräämään uuteen todellisuuteen. Mutta tämä todellisuus on niin kivulias, ettei sitä haluta hyväksyä ja raivo puretaan foorumeilla.
Kiitos hyvästä blogista, parasta jatkoa ja toivottavasti päivitykset jatkuvat.
Kiitoksia kommenteista. Tosiaan, kieltäymys on yksi suomalaisimmista defensseistä ja sen on viime viikkoina huomannut erityisen hyvin. Tähän blogiinikin lähetetty vihan ja herjan määrä viimeisten parin päivän ajan on ollut käsittämätön, enkä siksi viitsi enää julkaista kaikkia kommentteja, saati vastata niihin.
Tämä blogi ei ole tarkoitettu Kremlin propagandistien, maksettujen trollien, äärioikeiston, äärivasemmiston ja avohoitopotilaiden viemäriksi. Menkää muualle, netti on täynnä sopivampia paikkoja riitelijöille ja riidanhaastajille. Tämä on yksityisen ihmisen yksityinen blogi.
Kiitän asiallisia lukijoita ja hauskaa, että jotkut teistä tuntemattomistakin olette pitäneet kirjoituksistani. Ne, jotka eivät pidä lukemastaan - etsikää parempaa luettavaa muualta.
Totuus, on niin suuri asia ihmisten tajuntaan, että he eivät kestä sitä. Muistakaa ihmiset maailman yksinkertaisuus, rakkaudella sen tajuaa jos ensin rakastaa oivaltaa. Maailma voi Albertin mukaan olla ihmisille kahdenlainen, voit päätellä kaiken tapahtuneen/tapahtuvan tai voit nähdä kaiken ihmeenä. Tässä asiassa on kyse uskosta, koska jos et usko ihmeisiin et niitä näe. Skeptikot pysyy skeptikkoina omalla uskollaan eli epäilyllä ja luo näin oman todellisuutensa ilman ihmeitä ja ihmeellistä. Ihmiset elää kuin sieluttomat tänä päivänä, mutta uudet sukupolvet ovat herkempiä ja heränneitä, uusi aika koittaa ja rakkaus lopulta voittaa! Ruokkikaa sielujanne, niiden ruokaa on unelmat. Näette kyllä mitä se ruokkiminen teettää ; ) Muistakaa! Kauniita unelmia ♥
Eihän tässä koko touhussa ole mitään uutta. Tämän Venäjän Ukrainan valloituksenhan ennusti vuonna 2008 USA:n varapresidenttiehdokas Sarah Palin, video Youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=6PMmY20nJ8E
Toinen juttu on se että Venäjällä on jo vuosia ollut laki joka sallii Venäjän tunkeutua mihin tahansa maahan puolustamaan Venäläisten oikeuksia. Eikä tähän järjettömään lakiin ole kukaan puuttunut tai reagoinut, joten se on käytännössä hyväksytty.
Toiseksi viimeiseen kommenttiin: En tiedä mitä sanoa, enkä ole varma, kenestä Albertista puhutaan, mutta ilmeisesti kommentoija haluaa viitata uskoon samanlaisessa hengessä kuin Kierkegaard?
Viimeiseen kommenttiin: No heh, Sarah Palin ei varmaan ole uskottavin mahdollinen hahmo tuota sanomaan, mutta ihan samaa ovat tietysti paljon asiantuntevammatkin pelänneet.
Tuo Venäjän laki venäläisten puolustamisesta on sitäkin ongelmallisempi, että Venäjä tarvittaessa tuottaa haluamansa "venäläiset" sinne, missä sellaisia ei ollutkaan - Ossetiassa, Abhasiassa, Transnistriassa ja viimeksi Krimillä jakelemalla siellä passeja ihmisille.
Tällä perusteella Meksiko voisi koska vain hyökätä Yhdysvaltoihin (tai päinvastoin), Romania voisi vapaasti liittää Moldovan itseensä (onhan suurin osa koulutetuista jo hankkinut naapurimaan passin) ja kuka tahansa naapurimaista voisi tietysti hyökätä Venäjälle, koska siellä sorretaan heidän kansalaisiaan.
Venäläisiä ei sen sijaan sorreta muualla kuin Venäjällä. Krimillä he ovat koko ajan olleet hallitsevassa asemassa autonomisen niemimaan politiikassa ja sortaneet krimintataareja.
Jouduin sulkemaan blogini yksityiseksi joksikin aikaa, koska Venäjän propagandakoneistoon kuuluvat maksetut trollit tukkivat postiani häirikköviesteillä.
Annetaan hullujen hajaantua ja palataan sitten asiaan.
Ongelma on lähtökohtaisesti siinä että Sauron poistaa kaikki jotka vastustavat hänen valtaansa, vääristää kansainvälistä oikeuskäsitystä ja viis veisaa, tai enemmänkin, siitä mitä hänestä ajatellaan... Vaarallinen...
Suomessa joutuu elämään paljon median tietojen varassa - ja kuten tunnettua - media kirjoittaa yleensä aika puolueellista tekstiä. Asenteellisuus on nähtävissä helposti tiettyjen toimittajien kirjoituksissa. Siksi on kiva lukea blogia jossa asiasta annetaan hieman toisenlaista kuvaa. Tosin käsittääkseni Ukrainalaiset itsekin ovat valtaosin median tietojen varassa - paikallisen median.
Täältä Suomesta katsottuna näyttää että Venäjä ottaa Krimin haltuunsa. Armeijan tukikohtien miehitys oli oikea liike siinä mielessä että jos aseet olisivat joutuneet kansallismielisten Ukrainalaisten käsiin, olisi voinut konflikti väkivaltaistua hyvinkin nopeasti. Yksi laukaus ja vähän propagandaa ja se olisi siinä.
Ukraina voisi vielä menettää Krimin, mutta miten kävisi Ukrainan itäosan Venäläismielisille kaupungeille? He olisivat takuulla vaatimassa samaa. Jos maa jaetaan kahtia keskeltä, kenelle jää luonnonvarat, teollisuus jne... jääkö länsiosalle mitään millä elää? Maan jakaminen kahteen lähes yhtä suureen osaan ei toimi joten siksi hallitus yrittää pitää myös Krimin osana Ukrainaa.
En usko sotaan vaan siihen että Venäjä runnoo läpi lain jolla Venäjän kansalaisuuden saa helposti. Sen jälkeen värvätään Ukrainan venäjää puhuvat Venäjän kansalaisiksi ja tämän jälkeen loppu on selvää. Joko a) Ukraina pysyy hyvin venäläisenä valtiona tai b) Ukraina jaetaan kahtia. Vaihtoehdossa a on vaarana että maassa säilyy jännite Venäläisten ja Ukrainalaisten välillä ja kohta on edessä uusi konflikti.
Krimin miehitys on puhtaasti ulkovallan suorittama sotilaallinen invaasio. Venäläisiin ei kohdistunut eikä kohdistu minkäänlaista uhkaa ukrainalaisten "kansallismielisten" taholta. Ainoa, joka muodostaa uhan ja on jo käynnistänyt vainot vähemmistöryhmiä vastaan, on venäläinen miehittäjä ja sen tukemat venäläiskansallismieliset ekstremistijärjestöt, jotka ovat luonteeltaan fasistisia.
Ukrainan venäjänkieliset eivät halua liittyä Venäjään. Jos he haluaisivat olla venäläisiä, he voisivat muuttaa vapaasti Venäjälle. Sitä eivät ihmiset ole halunneet tehdä. Krimillä Venäjään liittymistä kannatti pieni vähemmistö; viimeisimmässä mielipidemittauksessa enemmistö krimiläisistä kannatti Ukrainaan kuulumista, jäljelle jäänyt alle puolet väestöstä jakautui itsenäisyyden ja Venäjään kuulumisen kannattajiin.
Itä-Ukrainassa Venäjän kannatus on vielä alhaisempaa. Venäjänkieliset ukrainalaiset ovat ukrainalaisia. Venäläismieliset mellakat ja väkivaltaiset provokaatiot Itä-Ukrainassa ovatkin olleet Venäjän Venäjältä tuotujen "tuntemattomien joukkojen" ja "turistien" aiheuttamia.
Venäjällä vähän ovelampi valloitustaktiikka verrattuna vaikkapa USA:n sotaretkiin. "Kallisarvoisia" ihmiahenkiäkin menetetty vähemmän.
Lähetä kommentti