tiistai 19. toukokuuta 2026

Porkkalassa ja Tallinnassa

Viime viikolla vietettiin eräitä merkkipäiviä ja olihan sitä ennen sunnuntaina äitienpäiväkin. Kurkimäkeen saapuivat herne- ja pensaskertut, kultarinta, eilen ensimmäiset tervapääsky, lehtokerttu ja kivitasku. Kivitaskua saikin tänä vuonna odotella, ja kun hernekerttu yleensä tulee sylviakertuista ensimmäisenä, nyt se jäi kauas jälkeen mustapääkertuista, joita olivat metsät pullollaan jo kuun alusta.

Kivikon lätäkköön näkyy asettuneen pysyvästi tavi. Mahtaneeko olla sama, joka löytyi sieltä talvellakin?

Helatorstaina ajoimme jälleen Porkkalanniemelle ja kävimme ennen sitä Eestinkylän Firefishissä, jossa ovat seutukunnan parhaat purilaiset. Varpuset sirkuttivat, leivot liversivät korkealla taivaalla ja yli meni auroissa satoja haukahtelevia valkoposkihanhia.

Mutkittelevaa tietä niemenkärkien mestoille. Vetokankaan rannassa oli leireileviä nuoria telttoineen tungokseksi asti. Silti lahdella kellui suurina lauttoina vesilintuja: haahkoja, alleja ja mustalintuja. Tiirat kirahtelivat, koiramme kastautui Suomenlahden murtovetisissä aalloissa, vaikkakin tarkoittamattaan.

Mäntykankaan halki kulkevalla polulla Telegrafbergetiltä vanhalle luotsiasemalle oli äänessä metsäkirvisiä ja vihervarpusia. Luotsikärjen edustalla näkyi jostain syystä vähemmän vesilintuja kuin Dragetin edustalla, mutta samoja lajeja. Ehkä tuuli oli painanut vesiäislauttoja syvemmälle lahteen.

Oli tarkoitus mennä Pampskatanille, josta on viime aikoina nähty kyhmy- ja allihaahkoja, mutta sinne ei vienyt tietä ja viimeiseltä parkkipaikalta päädyimmekin epähuomiossa kävelemään syvälle Tullandetille, kunnes vastaan tuli joka polun päässä yksityisalueita. Parkkipaikan edustan salmella oli kuitenkin molemmin puolin siltaa kaikenlaisia lintuja: silkkiuikut ja kyhmyjoutsenet rakensivat pesiä, pari mustakurkku-uikkua uivat salmella. Harmaasorsia ja isokoskeloita kisaili polskien ja käristen. Vastaan lensi etelästä matalalla komea mehiläishaukka.

Tuli mieleen, että Porkkalanniemelläkin voisi asua. Kirkkonummen päässä valtatien varressa oli parkkipaikka, josta pääsisi bussilla Helsinkiin töihin ja takaisin. Kun vain ei tarvitsisi kantaa huolta siitä, että neuvostomiehitys vielä jonain päivänä palaa. Onneksi on Nato, vaikka sen suurin jäsenmaa sitä aktiivisesti yrittääkin hajottaa.

Perjantai oli välissä työpäivä, mutta töiden jälkeen soimme toisillemme viikonloppuretken Tallinnaan. Kaukaisempiin matkoihin ei nyt ole varaa, omistusasumisen vastikkeiden ja Helsingin hinnannousujen syödessä kaikki tulot. 

Menomatkalla Suomenlahden yli, illansuun matalassa auringossa, oli merellä uskomattoman hienoa arktikaa, arktisten vesilintujen ja kahlaajien massamuuttoa, jota nähdään Suomen rannikon niemenkärjiltäkin, mutta josta merkittävä osa menee merellä rantastaijaajien ulottumattomissa. Onneksi olin ottanut kannelle laitteet mukaan. Tuhansia alleja ja mustalintuja, niin ikään tuhansia valkoposki- ja sepelhanhia, satoja kuikkia, runsaasti myös haahkoja, koskeloita, ruokkeja ja riskilöitä. Siellä täällä lehahti merikihu ja ulapalla lepatteli iso parvi pikkulokkeja.

Tallinnaan oli jo ennen Suomea saapunut tervapääskyjä, ja puistoissa lauloivat kultarinta, sylviakertut ja sirittäjä. Toompealla oli tuulihaukkapariskunta ja hemppoja. Näin vanhassakaupungissa kolmesti mustaleppälinnun ja sellainen raksutti Raatihuoneentorillakin. Vasta edellisellä viikolla olin nähnyt yhden myös Helsingissä, tosi pitkästä aikaa.

Teimme ostoksia Rottermannissa ja etsin kirjakaupoista Meelis Friedenthalin Mesilasi, mutta se oli kaikilta loppuunmyyty. Keinoälyni suositteli tuota tarttolaista professoria "Viron Kännönä". Mesilased näyttää olevan hyvin hankala saada jopa netistä, mutta ainakin yhdessä tarttolaisessa divarissa näyttäisi olevan toinen lupaavalta kuulostava kirja häneltä, Inglite keel. 

Puolisoni puhui puistossa pitkään Jean Cocteausta ja toivoi, että luen jotain häneltä, joten teen sen, mutten viroksi. Illallistimme Munga Keldrissä, koska Dominic oli täyteen buukattu, ja seurasimme euroviisuja Hell Huntissa. Olimme hetkittäin onnellisia, ainakin milloin emme muistaneet murehtia Suomen ankeaa työmarkkina- ja ostovoimatilannetta.

Ei kommentteja: