Neuvostoliitto on jättänyt varjonsa Ukrainaan. Niissä arabimaissa, joissa olen asunut, käytännön asiat toimivat huomattavasti paremmin kuin täällä, jossa seurataan venäläistä logiikkaa. Afganistanissa ja Etiopiassakin käytännön asiat sujuivat helpommin kuin täällä, koska kehitysmaissa voi aina laittaa jonkun palkollisen juoksemaan asioilla kohtuullisesta maksusta. Täällä pitää näyttäytyä itse, käydä virastosta toiseen, hankkia leimoja sieltä ja passikuvia tuolta, kaikki kärkkyvät lahjuksia ja ilman niitä asiat hautautuvat loputtomiin paperipinoihin.
Sitä luulisi, että esimerkiksi sähkölasku olisi yksinkertainen asia. Mutta ei. Kun olin lopulta saanut asiasta jotain osviittaa paperilla, jouduin käymään neljässä pankissa ennen kuin viides lopulta hyväksyi maksun suorittamisen. Sitä taas ei voinut tehdä ilman vuokraisäntäni täysiä henkilötietoja. Minun oli lopulta saatava vuokraisäntäni kiinni puhelimitse kysyäkseni häneltä, tarkoittaako patronyyminsä alkukirjain Myhailon vai Mykolan poikaa.
Taksin tilaaminen on toinen hankala asia. Ukrainassa sovelletaan venäläistä tapaa, että jos puhelimitse ei saa selvää toisen puheesta - esimerkiksi koska tämä puhuu venäjää liian hitaasti tai huonosti, saati yrittää selvittää asiaansa englanniksi - lyödään luuri korvaan. Arabiystävälleni tehtiin sama kymmenisen kertaa Ukrainan konsulaatissa Istanbulissa ennen kuin lopulta langan päähän saatiin joku, joka suostui puhumaan turkkia hänen ystävättärensä kanssa. Englantia ei kukaan suostunut puhumaan.
Kun lopulta pääsee taksiin, hinta pitää neuvotella ennen matkan alkua, koska jos kellään ylipäätään on mittaria, ne ovat huijausta. Hinta voi olla naamasta riippuen mitä vain neljänkympin ja satasen välillä samasta matkasta. Matkan lopussa useimmilta kuskeilta ei löydy sen enempää vaihtorahaa kuin kuittejakaan, ja ne, joilla on kuitteja, lykkäävät yleensä ne asiakkaan käteen ja kehottavat itse väärentämään sisällön.
Minulla pitäisi olla kohtuullisen hyvä sopimus luotettavan yhtiön kanssa, kattaen netti- ja puhelinyhteydet ja satelliittikanavat, mutta firma ei suostu lähettämään laskuja, vaan pitää arvailla, milloin on maksujen aika ja käydä syöttämässä summanmutikassa käteistä rahaa kadun varressa olevaan mitä epämääräisimmän näköiseen maksukoneeseen ja sitten toivoa, että ne menevät oikeille tunnuksille ja linjat taas aukeavat. Linjojen katkeileminen ei kuitenkaan estä spämmiä tulemasta läpi puhelimeen tusinan viestin ja robottipuhelun muodossa. Ärsyttävintä on, kun venäjänkielisiä nauhoituksia lukevat robotit soittavat esimerkiksi viideltä aamuyöstä, ja aina eri numerosta, niin ettei numeroiden blokkaaminenkaan auta.
Olen kantabaarissani tätä kirjoittamassa, koska eteisessäni oleva sähkökaappi alkoi lyödä salamia ja asunnossa ei ole enää sähköä. Sähkömies saattaa ehkä päästä paikalle maanantaina, inshallah.
Naapuripöydässäni kolme nuortamiestä väittelee kovaäänisesti Syyriasta. Venäläismielinen syyrialainen baathisti ja venezuelalainen yrittävät parhaansa mukaan aivopestä seurueen kolmatta jäsentä, joka on kohtelias ja hiljainen turkkilainen. Kaikki kolme työskentelevät samassa firmassa ja venezuelalainen odottaa sukulaisilleen Yhdysvaltain papereita lähiviikkoina - osalle työluvilla, toisille pakolaisstatuksella. Tämä kaikki ei estä venezuelalaista ja syyrialaista syyttämästä Yhdysvaltoja kemiallisten aseiden käytöstä, al-Qa'idan kouluttamisesta ja toimimisesta ylipäätään "bandiittina", joka ohjailee koko maailmaa vain saadakseen haltuunsa Syyrian öljyn.
Syyrialaisen ja venezuelalaisen mukaan Syyriassa ei ole koskaan ollutkaan mitään sisällissotaa, vaan kyse on vain Yhdysvaltain kouluttaman al-Qa'idan yksittäisistä iskuista, joita vastaan Assad, Iran ja Venäjä urheasti taistelevat pysäyttääkseen amerikkalaisen banditismin, johon liittyvät myös tšetšeenit ja georgialaiset. Molemmat ylistävät Putinia, joka yksin paljain käsin nöyryytti amerikkalaisia imperialisteja ja sotilaallisella uhallaan pakotti Amerikan perääntymään itäiseltä Välimereltä. Nyt koittavat heidän mukaansa paremmat ajat, Amerikka on lyöty, ja seuraavaksi Venäjä ja Iran tuhoavat muut amerikkalaisuuden pesäkkeet alueella, kuten Georgian.
Turkkilainen ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä kuulemaansa propagandatykitykseen, mutta halusi olla kohtelias. Yritettyään muutaman kerran vaihtaa puheenaihetta urheiluun ja ruokaan, hän lopulta älähti siinä kohdassa, jossa syyrialainen ryhtyi kertomaan, kuinka kaiken pahan taustalla on itse asiassa Israelin kanssa liittoutunut Turkin johtaja Erdoğan, joka onkin kansainvälisen Muslimiveljeskunnan salainen johtaja. Toisin sanoen, Israel, Amerikka ja Muslimiveljeskunta ovat yhtä al-Qa'idan kanssa ja näitä vastaan taistelevat urheat sekularismin sankarit Assad, Putin ja Khamenei. Turkkilainen ei suinkaan ole Erdoğanin ystävä, hän totesi, mutta ilmaisi kuitenkin epäuskonsa työtoveriensa analyysiä kohtaan.
Ja venezuelalainen tuntuu olevan kovin tyytymätön ja järkyttynyt siihen, että Amerikassa ei voi lahjoa noin vain virkamiehiä antamaan hänen sukulaisilleen turvapaikkoja. Mietin tässä, että jos kaveri kerran jakaa kaikki chávezilaisen paranoian pahimmat salaliittoteoriat, miksi hänen sukulaisensa ovat Amerikassa pakolaisina. Hän viittailee välillä Kolumbiaan, joten ehkä hänen sukulaisensa ovatkin FARC:in terroristeja. Hehän ovat saaneet Venäjän mafialta (luultavasti myös Ukrainan kautta) ohjuksia ja mm. sukellusveneen huumeiden salakuljettamiseksi Meksikoon ja Yhdysvaltoihin. Yllättävää kyllä, venezuelalainen näyttää olevan innostunut myös Sealandin libertaristisesta öljynporauslauttayhteisöstä. Maailman kaikki hörhöt tuntuvat nykyään tulevan yksiin rajatilateorioineen.
Sitä luulisi, että esimerkiksi sähkölasku olisi yksinkertainen asia. Mutta ei. Kun olin lopulta saanut asiasta jotain osviittaa paperilla, jouduin käymään neljässä pankissa ennen kuin viides lopulta hyväksyi maksun suorittamisen. Sitä taas ei voinut tehdä ilman vuokraisäntäni täysiä henkilötietoja. Minun oli lopulta saatava vuokraisäntäni kiinni puhelimitse kysyäkseni häneltä, tarkoittaako patronyyminsä alkukirjain Myhailon vai Mykolan poikaa.
Taksin tilaaminen on toinen hankala asia. Ukrainassa sovelletaan venäläistä tapaa, että jos puhelimitse ei saa selvää toisen puheesta - esimerkiksi koska tämä puhuu venäjää liian hitaasti tai huonosti, saati yrittää selvittää asiaansa englanniksi - lyödään luuri korvaan. Arabiystävälleni tehtiin sama kymmenisen kertaa Ukrainan konsulaatissa Istanbulissa ennen kuin lopulta langan päähän saatiin joku, joka suostui puhumaan turkkia hänen ystävättärensä kanssa. Englantia ei kukaan suostunut puhumaan.
Kun lopulta pääsee taksiin, hinta pitää neuvotella ennen matkan alkua, koska jos kellään ylipäätään on mittaria, ne ovat huijausta. Hinta voi olla naamasta riippuen mitä vain neljänkympin ja satasen välillä samasta matkasta. Matkan lopussa useimmilta kuskeilta ei löydy sen enempää vaihtorahaa kuin kuittejakaan, ja ne, joilla on kuitteja, lykkäävät yleensä ne asiakkaan käteen ja kehottavat itse väärentämään sisällön.
Minulla pitäisi olla kohtuullisen hyvä sopimus luotettavan yhtiön kanssa, kattaen netti- ja puhelinyhteydet ja satelliittikanavat, mutta firma ei suostu lähettämään laskuja, vaan pitää arvailla, milloin on maksujen aika ja käydä syöttämässä summanmutikassa käteistä rahaa kadun varressa olevaan mitä epämääräisimmän näköiseen maksukoneeseen ja sitten toivoa, että ne menevät oikeille tunnuksille ja linjat taas aukeavat. Linjojen katkeileminen ei kuitenkaan estä spämmiä tulemasta läpi puhelimeen tusinan viestin ja robottipuhelun muodossa. Ärsyttävintä on, kun venäjänkielisiä nauhoituksia lukevat robotit soittavat esimerkiksi viideltä aamuyöstä, ja aina eri numerosta, niin ettei numeroiden blokkaaminenkaan auta.
Olen kantabaarissani tätä kirjoittamassa, koska eteisessäni oleva sähkökaappi alkoi lyödä salamia ja asunnossa ei ole enää sähköä. Sähkömies saattaa ehkä päästä paikalle maanantaina, inshallah.
Naapuripöydässäni kolme nuortamiestä väittelee kovaäänisesti Syyriasta. Venäläismielinen syyrialainen baathisti ja venezuelalainen yrittävät parhaansa mukaan aivopestä seurueen kolmatta jäsentä, joka on kohtelias ja hiljainen turkkilainen. Kaikki kolme työskentelevät samassa firmassa ja venezuelalainen odottaa sukulaisilleen Yhdysvaltain papereita lähiviikkoina - osalle työluvilla, toisille pakolaisstatuksella. Tämä kaikki ei estä venezuelalaista ja syyrialaista syyttämästä Yhdysvaltoja kemiallisten aseiden käytöstä, al-Qa'idan kouluttamisesta ja toimimisesta ylipäätään "bandiittina", joka ohjailee koko maailmaa vain saadakseen haltuunsa Syyrian öljyn.
Syyrialaisen ja venezuelalaisen mukaan Syyriassa ei ole koskaan ollutkaan mitään sisällissotaa, vaan kyse on vain Yhdysvaltain kouluttaman al-Qa'idan yksittäisistä iskuista, joita vastaan Assad, Iran ja Venäjä urheasti taistelevat pysäyttääkseen amerikkalaisen banditismin, johon liittyvät myös tšetšeenit ja georgialaiset. Molemmat ylistävät Putinia, joka yksin paljain käsin nöyryytti amerikkalaisia imperialisteja ja sotilaallisella uhallaan pakotti Amerikan perääntymään itäiseltä Välimereltä. Nyt koittavat heidän mukaansa paremmat ajat, Amerikka on lyöty, ja seuraavaksi Venäjä ja Iran tuhoavat muut amerikkalaisuuden pesäkkeet alueella, kuten Georgian.
Turkkilainen ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä kuulemaansa propagandatykitykseen, mutta halusi olla kohtelias. Yritettyään muutaman kerran vaihtaa puheenaihetta urheiluun ja ruokaan, hän lopulta älähti siinä kohdassa, jossa syyrialainen ryhtyi kertomaan, kuinka kaiken pahan taustalla on itse asiassa Israelin kanssa liittoutunut Turkin johtaja Erdoğan, joka onkin kansainvälisen Muslimiveljeskunnan salainen johtaja. Toisin sanoen, Israel, Amerikka ja Muslimiveljeskunta ovat yhtä al-Qa'idan kanssa ja näitä vastaan taistelevat urheat sekularismin sankarit Assad, Putin ja Khamenei. Turkkilainen ei suinkaan ole Erdoğanin ystävä, hän totesi, mutta ilmaisi kuitenkin epäuskonsa työtoveriensa analyysiä kohtaan.
Ja venezuelalainen tuntuu olevan kovin tyytymätön ja järkyttynyt siihen, että Amerikassa ei voi lahjoa noin vain virkamiehiä antamaan hänen sukulaisilleen turvapaikkoja. Mietin tässä, että jos kaveri kerran jakaa kaikki chávezilaisen paranoian pahimmat salaliittoteoriat, miksi hänen sukulaisensa ovat Amerikassa pakolaisina. Hän viittailee välillä Kolumbiaan, joten ehkä hänen sukulaisensa ovatkin FARC:in terroristeja. Hehän ovat saaneet Venäjän mafialta (luultavasti myös Ukrainan kautta) ohjuksia ja mm. sukellusveneen huumeiden salakuljettamiseksi Meksikoon ja Yhdysvaltoihin. Yllättävää kyllä, venezuelalainen näyttää olevan innostunut myös Sealandin libertaristisesta öljynporauslauttayhteisöstä. Maailman kaikki hörhöt tuntuvat nykyään tulevan yksiin rajatilateorioineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti