Hongkongista

Kiovan seudulla on viime viikot tuntunut paljon kylmemmältä kuin ne viidestä kahdeksaan pakkasastetta, jotka tavallisesti mittarissa näkyvät. En tiedä miksi. Muutenkin talvi on ollut Euroopassa ankara, mikä on tuonut Dneprin varsille tavallista enemmän pohjoisia talvilintuja, esimerkiksi tilhiä ja urpiaisia. Harvinaisempiakin talvilintuja kuten tunturikiuruja ja lapinsirkkuja on nähty, joskaan niitä en ole itse päässyt vielä näkemään.

Joulun ja uudenvuoden ajan vietin tällä kertaa Uudessa-Seelannissa. Lähdin jouluaattona, käytyäni sitä ennen kotikaukaasini kanssa Šokoladnitsassa joululounaalla ja kaupassa ostamassa hänelle hänen joululahjansa, kauan toivomansa nahkatakin. Koska turhamaisuus menee nuorellamiehellä prioriteettijärjestyksessä aina ohi sellaisista tylsistä asioista kuin ruoka tai hammaslääkäri, halusin varmistaa, ettei hän näe takin takia nälkää poissaollessani. Ja kyllä iloa sitten riittikin. Hän piti ansiokkaasti huolta asunnostani pyhien ajan.

Istanbulin kautta lensin Hongkongiin, jossa olin varannut iltapäivän ja illan Kowlooniin tutustumiselle. Voi sitä aasialaisen kitšin yhdistymistä länsimaiseen joulukrääsään. Tapaninpäivänä lähdin aamukuudelta liikkeelle hongkongilaisen lintubloggarin kanssa tarkoituksenamme käydä päivän aikaan läpi muutama hyvä lintupaikka Uusien territorioiden puolella, ennen kuin menisin päivän päätteeksi lentokentälle ja lentäisin kohti Aucklandia.

Hongkongin kuuluisin lintualue on Maipon lahti ja kosteikkoalue, mutta se sijaitsee lähellä Manner-Kiinan rajaa ja vaatii etukäteen hankittavan luvan. Molemmat käyntini Hongkongissa jäivät tällä kertaa niin lyhyiksi, ettemme sinne lähteneet. Sen sijaan suuntasimme Taipokaun suojelualueelle, jossa on Hongkongin ilmeisesti laajin alue suojeltua sekundäärimetsää ja myös rikas metsälinnusto.

Heti alkuun löysimme kukkivan puun, jossa istuskeli peräti seitsemän kuningasseppää. Laji on minulle Pakistanista ja Nepalista tuttu, mutta harvoin saa yhtä hyviä valokuvaustilaisuuksia. Monia muita kiinnostavia eteläkiinalaisen faunan lajeja parveili puussa ja sen ympäristössä solkenaan - japaninrillit, hopeakorvatimalit, siniminlat ja harmaaposkiminivetit tulivat tutuiksi. Runsaimpia olivat kuitenkin bulbulit, joita Hongkongissa on neljä yleistä lajia ja yksi harvinaisempi. Näistä punakorvabulbuli, kiinanbulbuli ja kastanjabulbuli olivat Taipokaussa runsaimpia ja näkyvimpiä lintulajeja.

Kukkivassa puussa oli myös haarapyrstömedestäjiä ja veriselkäkukastajia, jotka kummatkin osoittautuivat Hongkongissa olevan yleisiä. Vähän harvinaisempi teräskukastaja löytyi syvemmältä Taipokaun metsistä. Naurutimaleja ja valkoposkitimaleja sekä näkyi että kuului, samoin ruostepäätimaleja, kiinanjuhinoita ja mustaotsanakkeleita.

Paikallisen lintuharrastajan kanssa liikkumisessa on paikkatuntemuksen ja seuran ohella se hyvä puoli, että lukuisat piilottelevat lajitkin löytyvät, kun hän tunnisti ne kaikki äänistä, ja sitten vain odoteltiin. Tämä tuotti hyvät näköhavainnot ja valokuviakin lymyävistä aluskasvillisuuden pikkulinnuista kuten töpökerttusesta ja ruskotöpörastaasta. Pikkutöpötimali ja pikkusirppitimali eivät suostuneet näyttäytymään ja jäivät äänihavaintoihin.

Yleisimmät kolme talvehtivaa uunilintulajia tuntuivat olevan taigauunilintu, hippiäisuunilintu ja ruskouunilintu, joista kaksi ensimmäistä erityisen yleisiä Taipokaussa ja kolmas puolestaan avoimemmissa habitaateissa. Taipokaussa onnistuttiin näkemään myös vähän harvinaisempi paikallinen pesimälaji, kantoninuunilintu, yksi niitä kaakkoisen Aasian kirkkaan keltaisia.

Jatkoimme Taipokausta toiseen lintupaikkaan, Long Valleyyn. Jo Taipokaussa minua oli ajoittain hämmästyttänyt se, kuinka paljon paikallisia lintuharrastajia oli liikkeellä kiikareineen ja kameroineen, mutta Long Valleyssä oli suorastaan tungosta poluilla riisipeltojen ja maalaismaiseman keskellä, maalaisten tehdessä töitään meistä piittaamatta. Jatkuvasti törmäsimme toisiin kaltaisiimme ja toverini vaihtoi heidän kanssaan kohteliaisuudet ja kuulumiset siitä, mitä ja missä kukin oli tänään nähnyt.

Toverini kertoi, että lintuharrastuksesta on tullut jonkinlainen buumi Hongkongissa varsinkin sen jälkeen, kun hyvä kameratekniikka tuli kaikille helposti saatavaksi. Nyt ihmiset jakavat lintukuviaan netissä ja on syntynyt varsin iso ja suosittu alakulttuuri. Mikäs sen hienompaa. Toivon sen leviävän pian Aasiassa laajemmallekin, sillä kun ihmiset alkavat kiinnostua luonnosta ympärillään ja siellä lymyävistä ihmeellisistä olennoista (joista linnut ovat helpoiten näkyviä ja tunnistettavia), alkavat he myös arvostaa sitä enemmän.

Kahlaajia oli jonkin verran paikalla, joskaan ei mitään kovin eksoottista: pitkäjalkoja, avosettejä ja muutolla olevia vikloja. Eräästä nukkuvien taivaanvuohien keskittymästä löytyi kuitenkin pari suippopyrstökurppaa, mikä on aina mukavaa. Sorsalinnustoa edusti vain muutama tavi. Sen sijaan alue oli vetänyt puoleensa runsaasti talvehtivia pikkulintuja, kuten kirvisiä ja sirkkuja. Päivän aikana näimme niin kultasirkun, pikkusirkun kuin harmaapääsirkun.

Haukat hilasivat itsensä taivaalle vasta iltapäivällä ja niistä suurin osa oli tavallisia haarahaukkoja, joskin yhden aasianhiirihaukan lopulta näimme ollessamme jo matkalla lentokentälle. Sen sijaan Long Valleyn taivaalla pyyhkivistä pienistä pääsky- ja kiitäjäparvista löytyivät toverini mukaan päivän harvinaisimmat havainnot: useampia räystäspääskyjä sekä yksinäinen himalajansalangaani paljon yleisempien pikkukiitäjien sekä haara- ja ruostepääskyjen joukosta.

Tulin uudelleen Hongkongiin paluumatkallani Uudesta-Seelannista ja sillä kertaa juutuin sinne kahdeksi päiväksi tahtomattani. Tapahtui nimittäin, että Istanbulin lumimyrskyt aiheuttivat lukuisien lentojen peruuntumisen parin päivän ajaksi ja tuhannet Turkish Airlinesin matkustajat jäivät jumiin ympäri maailmaa, varsinkin lomiltapaluuliikenteen trooppisesta Aasiasta ollessa kiireisimmillään.

Ellei minun olisi ollut pakko päästä Kiovaan ja töihin, olisivat tapahtumat olleet loppujen lopuksi vähemmän epämiellyttäviä. Lentoyhtiö maksoi hotellin ja ateriat Hongkongissa ja vaihtotiskillä aamulla ja illalla notkumisen välillä pääsin tutustumaan uusiin paikkoihin Hongkongissa. Kävelin läpi kaikki Victoriavuoren luontopolut ja katselin katuja sekä Hongkongin saarella että Kowloonissa.

Lopulta lentoyhtiö löysi korvaavat lennot minulle Hongkongista Dubaihin ja sieltä Prahaan. Kymmenen tunnin suunnittelematon pysähdys Prahassa olisi ollut hauska yllätys, ellei siellä olisi ollut pureva pakkanen ja minulla ylläni paljon lämpimämpään ilmanalaan sopivat vaatteet. Vietinkin suurimman osan Prahassa olostani kahdessa eri oluttuvassa kirjoittelemassa muistiinpanojani Uudesta-Seelannista. Lopulta pääsin Košicen kautta aamuyöksi kotiin Kiovaan ja lopputulos oli vain yksi menetetty työpäivä.