Somen keinoälymuisti poimi esiin tekstin, jonka olen näemmä kirjoittanut neljä vuotta sitten, heinäkuun viimeisenä vuonna 2018. Se on yhä yhtä ajankohtainen:
Ihmiset, jotka vihaavat liberalismia ja flirttailevat autoritarismin kanssa, vihaavat yhtä tai useampaa seuraavista kolmesta asiasta: vapautta, vastuuta tai kilpailua.
Vapauden vihaaminen on oikeastaan ihmisen vihaamista. Kun ihmiskuva perustuu ajatukselle, että ihminen on raakalainen, käy järkeen olettaa, että ihmisen voi kesyttää vain kahleilla. Jos ihmisiä ei ole vangittu ja alistettu jatkuvalla pelolla, he eivät ilmeisesti tee muuta kuin tuhoavat, tappavat, raiskaavat ja kylvävät kaaosta.
Vastuun vihaaminen on eräänlainen kieroutunut muoto vapauden vihaamisesta. Koska vastuu kulkee käsi kädessä vapauden kanssa, on oireellista, että itsenäisyyteen ja kypsyyteen kykenemättömät ihmiset välttelevät vastuuta alistumalla vapaaehtoisesti jonkun muun valtaan. Heidän on silloin helpompi ajatella, että vaikka pahoja asioita tuntuu koko ajan tapahtuvan, ne ovat jonkun muun vastuulla.
Jos pakkomielle lyödä ihmisiä kahleisiin ja ruoskia heitä on eräänlaista kulttuurista sadismia, pakkomielteinen vastuunvälttely on puolestaan eräänlaista kulttuurista masokismia. Nämä tuppaavat esiintymään yhdessä kaikissa autoritarismin muodoissa. Mutta ymmärtääksemme autoritarismin suosiota meidän on lisättävä näiden kahden lisäksi vielä kolmas kieroutuma:
Kilpailun vihaaminen perustuu heikkoon itsetuntoon ja heikkoon itseluottamukseen – vaikka se usein naamioituisikin ylimielisyydeksi. Ihmiset vihaavat kilpailua, koska pelkäävät, että reilussa pelissä he häviäisivät kilpailijoilleen. Jos yhteiskunta on vapaa, joku muu veisi heiltä työpaikat, naiset ja arvonimet. He suosivat autoritäärisiä ratkaisuja, joissa ihmisten menestys ei ole yhteydessä heidän taitoihinsa tai omiin ponnistuksiinsa, vaan johonkin kategoriseen ominaisuuteen, joka heillä on: ihonväriin, kansallisuuten, sukupuoleen, luokkaan. He haluavat menestyksen olevan oikeus, joka kuuluu heille, ei asia, josta pitäisi kilpailla, varsinkaan alempiarvoisten kuten nuorempien, naisten, vierasrotuisten, väärään yhteiskuntaluokkaan kuuluvien tai väärästä koulusta tulevien kanssa.
Kaikki kolme ryhmää – vapaudenvihaajat, vastuunvihaajat ja kilpailunvihaajat – ovat kuitenkin erittäin väärässä olettaessaan, että autoritarismi ratkaisisi heidän ongelmansa.
Ensinnäkin autoritarismi asettaa säännöllisesti valtaan pahimpia ja häikäilemättömimpiä yksilöitä, jotka tietävät vallan hyvin, kuinka järjestää oman vapautensa toisten kustannuksella. ”Valistunut itsevaltias” on todennäköisesti poliittisen filosofian pitkäkestoisin ja haitallisin myytti. Lisäksi itsevaltiaat myös säännöllisesti turvautuvat tappamiseen, raiskaamiseen ja hävittämiseen, joten ajatus ihmisten sivistämisestä pakkovallalla ei toimi.
Toiseksi, vastuun välttely periaatteesta ei suinkaan estä hallitsijoita pitämästä vastuunvälttelijää vastuullisena. Erona on vain se, että autoritarismissa pieni ihminen ei enää voi tehdä asialle muuta kuin nuolla hallitsijoiden takapuolia. Autoritarismissa hallitsijat eivät milloinkaan joudu vastuuseen. Vastuuseen joutuu aina alamainen – sinä siis. Ruikuttaminen määräysten noudattamisesta ei auta, koska määräykset muuttuvat hallitsijoiden oikuista.
Kolmanneksi, kilpailu ei suinkaan katoa mihinkään autoritarismissa, se vain kanavoituu toisin. Vapaassa yhteiskunnassa kilpailu tarkoittaa enemmän tai vähemmän sitä, että paras voittaa. Tämä kannustaa erilaistumiseen ja erikoistumiseen, niin että jokainen löytäisi itselleen sopivan lokeron, jossa on hyvä. Autoritarismissa sen sijaan ihmisten on kaikilla tasoilla kilpailtava hallitsijoiden suosiosta. Yleneminen ei onnistu olemalla taitavampi tai pätevämpi, vaan miellyttämällä ylempiään. Tämä vaatii jatkuvia lojaalisuuden osoituksia samalla kun yksilön pitää myös osoittaa olevansa harmiton, jotta ylemmät eivät huolestu tämän tavoittelevan heidän paikkaansa.
Ottakaa tästä vaarin nyt, kun maailma menee kohti vähempää vapautta ja enempää autoritarismia. Tämä nimittäin on se, mitä haluatte kun inisette vapaata yhteiskuntaa vastaan.
Mitä demokratiaan tulee, olennainen asia demokratiassa ei ole se, että ”kansan tahto” toteutuu – sellaista asiaa kuin kansan tahto kun ei ole olemassa. Olennaista demokratiassa ovat vallan pidäkkeet, jotka asettavat rajat vallassaolijoiden vallankäytölle. Ne ovat syy siihen, miksi demokratia korreloi niin voimakkaasti liberalismin ja yhteiskunnallisen vapauden kanssa.
Samana päivänä neljä vuotta sitten olen näemmä kirjoittanut toisenkin kuolemattoman viisauden:
Moukkia on kolmenlaisia. Niitä, jotka ovat liian tyhmiä osatakseen uskottavasti teeskennellä sivistystä, niitä, jotka eivät käsitä, mitä arvostettavaa sivistyksessä on, ja niitä, jotka ovat sivistyneitä, mutteivät ymmärrä, että heidän tietoonsa tulleet asiat eivät määritä sivistyksen rajoja.
35 kommenttia:
For the sake of argument, väitetään vastaan
vapauden ja vastuun välttely eivöt ole autoritaarisen järjestelmän ominaisuuskia vaan yleisinhimillisä taipumuksia joiden määrä on vakio järjestelmästä riippumatta
vapauden välttäminen on helppoo piilotta 'liberalismin' vallitessa koska liberalismia per se ei edes ole olemassa vaan innoittuneena ajatusvirtäuksena ja ihanteena se on jo kauan sitten tukahdutettu organisaatioiden, sopimusten insituutioiden jne taakana alle. Liberalismi itsessään on autoritaarinen järjstelmä jaideologia koska se ei saali vastaväitteitä nimenomaan asettuessaan 'vapauden' ja 'demokratian' ehdoksi ja mitaksi
liberalismi tässä muodossa on fasistinen ideologia ja suoraa ajtkumoa alistaville pakkodemokratisoiville ajatusvirtauksille joiden kyky itsereflektioon on suoraan sidottu vapauden vaatimukseen, joka siis häviytetty taustaoletukseksi
Liberalismi ei ole moraalisesti autoritaarista mallia ylemäpänä tai edistyneempi, tuossa muodossaan vaan päinvastoin on vaarallisempi koska se mahdollistaa erilaiset arvovääritymät 'vapauden' nimissä
Tähän liittyen, kilpailu ei ole mikään i nhimillisen yhteisön ja yksilön välisen suhteen järjestymisen olennainenmittari vaan on valikoitunut sellaiseksi vallitsevassa järjestlmässä
ajatus parhaan voitosta on idioottimainen koska se tupttaa juurikin korostettuja arvo- ja moraalivääirstymisen kulminaatioita kuten kilpailun luvatussa maassa on voitu hiljattain todistaa
Samassa yhteiskunnassa jossa 'kilpailu' on demokratian ja vapauden ja 'liberalismin' ilmentymä juuri vähemmistöt kansoittavat vankilaa, suurin mahdollinen arvovääristymä istuttaa ylintä valtaa, ja moraali on korstetusti massojen moraalia, ei yksilön tuottamaa poikkeuksellista henkistä tai muuta lisäarvoa
edelleen ajankohtaisessa ja huvittavassa kohtaukseszsa eräästän amerikkalisesta tv-sarjasta intiaanivanki pakenee mustaihoiselta ja valkoihoisleta poliisilta ja toteaa kahleita irrottaessaan että ' siitä kun te valkoiset saavuitte teillä on ollut pakkomielle vangita ja kahlita ihmisiä. mistäköhän se kertoo' , osoittaen sanansa valkoihoiselle poliisille. heittäessään kahöleet mustaihoiselle poliisille lausuu 'nämä taitavat kuulua sinulle'.
kyynistä mutta tarkkanäköistä joskaan ei erityisen omaperäistä. kipailun sijaan kilvoittelu on ikristillinen konteksi yksilön ja yhteisön ideaalille suhteelle.
vapaus todentuu tässä kontekstissa kuten myös vastuu
kaikki muu on ideologista ja taipuu vääjäämättä 'fasismiksi'
maailmassa jossa autoritaarisyys on jatkuvasti voimistuva vaihtoehto yhteisön sisäisen järjestyksen muodostamiseksi ja joka hakee yhä uusi muotoja, luulisi viimeistään nyt olevan ajankhtaista perusteettoman ideologisen ylemmyden todistelun lopettaminen
@Anonyymi
En yleensä viitsi kommentoida jos toinen osapuoli ei selvästikään pyri asioiden selkeyttämiseen ja 'totuuden' etsimiseen vaan päin vastoin haistattaa pitkät totuudelle ja yrittää hämmentää, sekoittaa ja hämärtää sanojen merkityksiä. Tässä tapauksessa teen poikkeuksen koska löysin kommentistasi yhden asian josta voin olla ainakin osittain samaa mieltä.
Sanoit: "vapauden ja vastuun välttely eivöt ole autoritaarisen järjestelmän ominaisuuskia vaan yleisinhimillisä taipumuksia joiden määrä on vakio järjestelmästä riippumatta"
Olen samaa mieltä siitä, että vapauden ja vastuun välttely ovat yleisinhimillisiä taipumuksia. Niiden määrä ei kuitenkaan ole vakio. Taipumusten voimakkuus ja realisoituminen riippuu geeneistä, kasvuympäristöstä ja vallitsevasta järjestelmästä.
Tämä on itsestään selvää jos oletamme järjestelmän, jossa yhteisö ja/tai yhteiskunta ei puutu millään tavalla yksilön elämään. Tällöin yksilölle ei jää muita vaihtoehtoja kuin ottaa vastuu elämästään tai kuolla.
Voit esittää vastaväitteen sanomalla, että yksilö voi jatkaa vastuun välttelyä käyttämällä hyväksi perhettään, sukuaan ja ystäviään. Tiettyyn rajaan saakka tämä voi olla totta. Mutta esittämäni yksilön lähes omilleen jättävä järjestelmä ei ole pelkkää teoriaa tai oletusta.
Esim. monissa metsästäjä-keräilijä yhteisöissä yhteisön tuki on ehdollista ja vapaamatkustajille tuppaa tutkimusten mukaan käymään huonosti. Joissain yhteisöissä ei ole sääntöjä tällaisten tapausten varalle. Tällöin vapaamatkustajilla, öykkäreillä, hyväksikäyttäjillä jne. on taipumus jäädä palaamatta metsästysretkiltä takaisin. Toisissa yhteisöissä vapaamatkustajat häädetään yhteisöstä. Toisinsanoen, vapaamatkustus on aina pidemmän päälle huono strategia yhteisöissä joissa ei ole instituutioita huolehtimassa 'huono-osaisista'.
Muuten kommenttisi on surutonta sanojen tavanomaisten merkitysten raiskaamista. Onneksi tämän blogin lukijat ovat luultavasti hankkineet sen verran sivistystä, että osaavat sivuuttaa vuodatuksesi hymähdyksellä.
"vapauden ja vastuun välttely eivät ole autoritaarisen järjestelmän ominaisuuksia vaan yleisinhimillisiä taipumuksia joiden määrä on vakio järjestelmästä riippumatta"
Alkuosa on totta eikä kirjoitukseni muuta väittänyt. Määrän vakioisuudella tarkoittanet kuitenkin taipumusta vapauden ja vastuun välttelyyn, et toteumaa, sillä välttelyn kannattavuus toki riippuu suuresti järjestelmästä.
Ja vaikka ajateltaisiin, että ihmispopulaatiossa on jokseenkin vakiomäärä aktiivisesti vapautta haluavia ihmisiä, aktiivisesti sado-masokistisia autoritariaa haluavia ihmisiä sekä näiden väliin jäävä enemmistö ihmisiä, jotka voivat olla kumpaa vain tai ei kunnolla kumpaakaan, paljolti riippuen hetkellisestä omasta edusta, tästäkin huolimatta olisi suuri ero sillä, keiden ihmisten ehdoilla järjestelmä toimii ja säännöt laaditaan.
"Liberalismi itsessään on autoritaarinen järjestelmä ja ideologia koska se ei salli vastaväitteitä"
Tässä olet väärässä. Vastahan itse esitit, ettei liberalismia ole olemassa, koska se on ajatusvirtaus ja ihanne eikä siis järjestelmä. Moderni liberaalidemokratia on sen sijaan järjestelmä, johon sekä liberalismi aatteena että demokratia tekniikkana ovat vaikuttaneet ratkaisevasti. Ilman liberalismin sivistävää ja demokratian kesyttävää (vallanpitäjien vallankäyttöä rajoittavaa) vaikutusta muut aatteet, kuten nationalismi tai sosialismi tuottaisivat tyranniaa. Liberalismi onkin siksi eräänlainen kuningasaate, että vaikka se aniharvoin pääsee niskan päälle ja valtaan (johtuen suuresta sallivuudestaan ja siitä, että se nimenomaan sallii vastaväitteitä), se on kuitenkin osoittautunut erittäin tehokkaaksi kiihkomielisten ideologioiden kesyttäjäksi, yhdessä demokraattisen monipuoluejärjestelmän kanssa.
Niinpä demokratioille on ominaista, että nationalistisina, umpikonservatiivisina (monarkistisina) tai radikaalin sosialistisina aloittaneet puolueet ovat muuttuneet keskenään demokraattisten instituutioiden puitteissa ja pelisäännöillä kilpaileviksi identiteetti- ja eturyhmiksi. Tämä on kansalaisen ja hänen vapautensa kannalta tietysti erittäin hyvä asia - verrattuna siihen tilanteeseen, että puolueilla on omat aseelliset joukot ja ne taistelevat maakuntien, kaupunkien ja katujen hallinnasta, luoden kukin omille alueilleen yksipuoluejärjestelmän ja siten tyrannian.
"liberalismi tässä muodossa on fasistinen ideologia"
Heh, olisi hauska kuulla, miten määrittelet fasismin. Liberalismihan on fasismin ja muiden autoritarismien antiteesi.
"Liberalismi ei ole moraalisesti autoritaarista mallia ylemäpänä tai edistyneempi, tuossa muodossaan, vaan päinvastoin on vaarallisempi, koska se mahdollistaa erilaiset arvovääristymät 'vapauden' nimissä"
Tästä päätellen olet klassinen autoritääri, joka uskoo, että mikäli ihmiset ovat vapaita, heidän arvonsa välittömästi "vääristyvät", ja siksi heidät pitää pakottaa yksiin ja samoihin, "oikeisiin" arvoihin, jotka ilmeisesti hallitsija määrittelee. Tai ehkä ne määrittelee se, jolla on valta tulkita, mitä mieltä Jumala asiasta on?
Autoritäärien pahin pelko on nimenomaan se, että vapaus mahdollistaa "erilaiset", toisin sanoen kaoottiset ja hallitsemattomat, arvot ja identiteetit. Siksi ihmiset pitää pakottaa yhteen muottiin. Tätä kuvasi alkuperäisessä tekstissäni seuraava kohta: "Vapauden vihaaminen on oikeastaan ihmisen vihaamista. Kun ihmiskuva perustuu ajatukselle, että ihminen on raakalainen, käy järkeen olettaa, että ihmisen voi kesyttää vain kahleilla."
"ajatus parhaan voitosta on idioottimainen koska se tupttaa juurikin korostettuja arvo- ja moraalivääristymisen kulminaatioita kuten kilpailun luvatussa maassa on voitu hiljattain todistaa"
Ajatus parhaan voitosta liberalismissa on kausaalisesti päinvastainen kuin menestyksen teologiassa. Jälkimmäisessä oletetaan, että se, joka on voittanut, on väistämättä Jumalan suosiossa, koska Jumala on antanut hänen voittaa. Niinpä rikkaus on osoitus hyveellisyydestä predestinoidussa maailmassa. Tämä muistuttaa ajatusrakenteena enemmän hindujen karmakäsitystä kuin Jeesuksen oppeja köyhien ja vähäisten rakastamisesta ja siitä, että rikkaan on yhtä vaikea päästä läpi taivaan porteista kuin kamelin kantamuksineen neulansilmäksi kutsutusta Jerusalemin portista. Jossa kaiketi pitäisi polvistua, ainakin jos selässä on iso kasa kuormaa.
Liberalismissa ajatus on se, että mitä vapaampi yhteiskunta on, sitä paremmin kilpailussa pärjää "paras". Tällä ei tarkoiteta moraalisesti parasta, vaan sitä, joka on sopivin juuri siihen asiaan, jota kilpailu koskee. Singaporessa meritokratia on toteutunut ei-demokraattisessa muodossa, joten se voi tarjota hyvän vertauskohdan - ja kysymyksen siitä, onko se liberaali, ja missä suhteissa, sillä Singaporessahan on toisaalta kasapäin ankaria kieltoja ja pikkutarkasti säädettyjä kiintiöitä (esimerkiksi taloyhtiöiden huoneistot on kiintiöity etnisille ryhmille diversiteetin varmistamiseksi ja ghettoutumisen estämiseksi).
Tästä syystä liberalismi edistää erikoistumista - kilvoittelu hajaantuu yhä yksityiskohtaisemmaksi, jolloin yhä suurempi osa "voittaa" eli löytää itselleen ekologisen lokeron, jossa menestyä. Ei ole sattumaa, että liberalismi tuottaa selvästi paremmin yritteliäisyyttä ja taloudellista vaurautta sekä niiden kautta laajentaa keskiluokkaa ja yhteiskunnallista tasa-arvoa. Kun taas autoritarismi ehkäisee erikoistumista ja yritteliäisyyttä, kurjistaa keskiluokkia sekä luo valtavia yhteiskunnallisia kuiluja hallitsevan eliitin ja köyhien massojen välille. Tuloerot ja yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ovat selvästi suurempia autoritäärisissä järjestelmissä kuin liberaalidemokraattisissa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että liberaalidemokratia automaattisesti poistaisi kaikki ongelmat tai edes köyhyyden. Se ei myöskään tarkoita, etteikö varsinkin poliittisen ja taloudellisen elämän huipulla tapahtuisi liberalismin logiikan kannalta suorastaan päinvastaista valintaa, joka harvemmin suosii "parhaita". Tämä johtuu siitä, että poliittisten ja taloudellisten eliittien interventiovalta alkaa muistuttaa enemmän autoritääristä kuin liberaalia järjestelmää.
"maailmassa jossa autoritaarisyys on jatkuvasti voimistuva vaihtoehto yhteisön sisäisen järjestyksen muodostamiseksi ja joka hakee yhä uusi muotoja, luulisi viimeistään nyt olevan ajankohtaista perusteettoman ideologisen ylemmyden todistelun lopettaminen"
Puhut maailmasta, vaikka tarkoitat ilmeisesti sitä osaa maailmasta, joka on pitkään elänyt liberaalissa demokratiassa. Muulle maailmallehan autoritarismi ei ole mikään "vaihtoehto" vaan pakotettu olotila, josta voi vain unelmoimalla, maastamuutolla tai mellakoimalla yrittää vapautua.
Lisäksi olen kanssasi eri mieltä 'ylemmyyden todistelun lopettamisesta'. Nykytilanteessa, jossa liberaalidemokratiaa vastaan hyökätään järjestelmällisesti sekä autoritääristen ulkovaltojen että sisäisten autoritääristen aatteiden (fasismi, kommunismi) toimesta, on erityisen tärkeää 'todistella', toisin sanoen perustella, miksi liberaalidemokratia on säilyttämisen arvoinen, ja kuinka paljon menetämme - vähintään sukupolvien ajaksi, kenties ikuisesti - mikäli päästämme jäljellä olevat vapaat yhteiskunnat lipsumaan autoritääriseen fasismiin, Venäjän ja Kiinan malleihin. Tai edes pehmeämpään versioon, jollaista edustavat vaikkapa Turkki ja Unkari.
Demokraattisten yhteiskuntien ongelma on se, että nykysukupolvet ovat syntyneet ja kasvaneet järjestelmässä ja ottavat sen itsestäänselvyytenä, jota ei tarvitse puolustaa tai yrittää säilyttää, vaan jota voi päinvastion haukkua kuin vierasta sikaa. Rangaistuksetta, koska liberaalidemokratia on niin sallivaa ja suvaitsevaa.
Nyt kun fasismi ja kommunismi ovat taas muodikkaita nuoren älymystön parissa, on oltava niitä, jotka yrittävät pitää yllä järjen ääntä, vaikka 30-luvun tapaan äärioikeisto ja -vasemmisto kilvan polarisoivatkin yhteiskuntiamme samanlaiseen suurtuhoon kuin silloin.
EMK: "Olen samaa mieltä siitä, että vapauden ja vastuun välttely ovat yleisinhimillisiä taipumuksia. Niiden määrä ei kuitenkaan ole vakio. Taipumusten voimakkuus ja realisoituminen riippuu geeneistä, kasvuympäristöstä ja vallitsevasta järjestelmästä."
Juuri niin.
Ihminen on sosiaalisten nisäkkäidenkin joukossa varsin poikkeuksellinen siinä, miten monimuotoista lajimme sosiaalinen järjestäytyminen ja sen sanktiointi on. Samoilla geeneillä ja samoilla taipumuksilla voi luoda hyvin monenmuotoisia ja monennäköisiä järjestelmiä, riippuen paljolti siitä, ketkä nousevat valtaan ja kuinka.
Simpansseilla esiintyy samanlaista (ts. klaanit ovat usein hyvin erilaisia rakenteeltaan ja toimintatavoiltaan). Muutenhan sosiaalisten nisäkkäiden normi, joka ihmisilläkin lienee yleisin järjestäytymisen muoto, on verisukulaisuuteen perustuva yhteenliittyminen, jossa patriarkaalinen autoritaria on oletusasetus - ja kaikki muu, esimerkiksi demokratia - on seurausta poikkeuksellisesta monimuotoisuudestamme ja kyvystämme luoda toimivia järjestelmiä hyvin erilaisista kokoonpanoista. Kuten Stasavage teoksessaan esitti, demokratian juuret ovat tilanteissa, joissa hallitsija on ollut liian heikko ylläpitämään tyranniaa ja joutunut tekemään kompromissejä, luomaan kauhun tasapainon useiden soturien ("vapaiden miesten") välillä, neuvottelemaan säännöllisesti, jne.
Jos etsitään tämän alkujuuria, huomio kiinnittyy monilla sosiaalisilla nisäkkäilläkin esiintyviin nuorten urosten yhteenliittymiin, jotka ovat tulosta siitä, että patriarkaalinen klaani on eliminoinut kilpailun karkottamalla nämä "soturit", jotka puolestaan ovat muodostaneet oman, yhteistyöhön perustuvan ja huomattavasti ydinklaania tasa-arvoisemman laumansa hengissäpysymisensä ja menestyksellisen saalistuksen varmistamiseksi. Sama tapahtumakierto löytyy monilta nomadiheimoilta ihmisen parissa.
"Muuten kommenttisi on surutonta sanojen tavanomaisten merkitysten raiskaamista. Onneksi tämän blogin lukijat ovat luultavasti hankkineet sen verran sivistystä, että osaavat sivuuttaa vuodatuksesi hymähdyksellä."
Vaikka muu kommenttisi oli kaikin puolin kuranttia ja kritiikki edeltävän kommentaattorin kommentteja kohtaan perusteltua, tämä on turhan epäystävällisesti sanottu. Pyritään kohdistamaan kritiikki esitettyihin asioihin ja väitteisiin - ei geneeriseen nollaukseen ja vetoamiseen "yleiseen mielipiteeseen", jota tässä tapauksessa edustaa retorinen viittaus blogin lukijoihin.
@Observer
Pahoittelut "geneerisestä nollauksesta ja yleiseen mielipiteeseen vetoamisesta".
Jos olen hieman spesifimpi, niin sanojen merkitysten raiskaamisella tarkoitin juurikin tapaa jolla anonyymi kommentoija käytti termejä fasismi ja liberalismi. Voin toki väittää mustaa valkoiseksi ja valkoista mustaksi määrittelemällä ao. sanat uudelleen, mutta todellisuus ei siitä muutu miksikään. Jos käytän uusia määritelmiäni keskusteluissa muiden kanssa, selventämättä miksi uusi määrittely on tarpeellinen / parempi, aiheutan pelkästään sekaannusta, väärinymmärrystä ja hämärrän kanssakeskustelijoiden käsitystä todellisuudesta.
Anonyymi kommentoijamme ei edes vaivautunut kertomaan, että hän on määritellyt mainitut sanat omalla tavallaan. Tämä muuttaa hänen suorittamansa 'termien raiskauksen' minun kirjoissani törkeäksi tekomuodoksi. Toisinsanoen, tietoiseksi ja tahalliseksi yritykseksi huijata lukijoitaan.
Mitä tulee anonyymin väitteeseen "ajatus parhaan voitosta on idioottimainen" niin en osaa ottaa häntä lainkaan todesta. Arkielämässään anonyymi kommentoijamme luultavasti turvaa meritokratiaan siinä missä kuka tahansa meistä. Hän vie autonsa korjaamolle joka osaa korjata auton. Hän valitsee putkimiehen tai sähkömiehen jolla on pätevän ammattilaisen maine. Hän olettaa lääkäriin mennessään, että lääkäri on pätevä. Toisinsanoen, epäilen, että anonyymin kommentoijan tuomio meritokratialle (ja siihen oleellisesti sisältyvälle kilpailulle) on pelkästään älyllistä peliä ja ajanvietettä. Argumenttinsa autokratian tueksi hän luultavasti poimii Duginilta tai muilta 'filosofeilta' jotka tietoisesti hylkäävät logiikan ja ristiriidattomuuden vaatimuksen ja operoivat pelkästään käsitteellisellä tasolla (ts. eivät piittaa siitä, että heidän ajatusrakennelmansa ovat sisäisesti ristiriitaisia sekä monissa kohdin ristiriidassa reaalimaailman kanssa).
Anonyymi kommentoija saa minun puolestani kannattaa autoritarismia, kannibalismia tai mitä tahansa haluaansa ismiä. Hän on myös vapaa tuhlaamaan aikansa hellimällä todellisuudesta irrallaan olevia ajatusrakennelmia ja määrittelemään todellisuuden itselleen sopivalla tavalla. Toivotan hänelle onnea ja menestystä yrityksessä elää hellimiensä oppien mukaisesti. (Kuten sanottu, luulen, että anonyymi elää saarnaamiensa oppiensa mukaisesti ainoastaan internetin kommenttipalstoilla. Netissä ei ole niin suurta väliä, vaikka ajatukset ja reaalitodellisuus eivät kohtaisikaan. Sen sijaan todellisessa maailmassa huonojen ideoiden seurakset ovat potentiaalisesti terveydelle vaarallisia.)
Annan anonyymille kuitenkin kaksi kirjasuositusta ajatuksella 'tunne vihollisesi'. Minun mielestäni näistä kahdesta kirjasta löytyy todella hyvä - ehkä jopa paras - moderni perustelu liberaalille demokratialle ja sen arvopohjalle.
Jonathan Rauch, Kindly Inquisitors: The New Attacks on Free Thought
Jonathan Rauch, The Constitution of Knowledge: A Defense of Truth
For the sake of argument...
Jännä miten hegemonisen oletusasetuksen haastaminen tuottaa vastineeksi paitsi sanoja kuten raiskaus myös darwnistisen perustelutulvan jossa oletusta perustellaan 'geeneistä' , 'nisäkäsyhteisöistä' ja, no, alentuvasta ylemmyyspositiosta,
'patriarkaatin' alkuhämäriin sijoittuen
Missään ei sanottu että taustalla olisi autoritäärinen ajattelu. Olisi ehkä påitänyt viitata tarkemmin mistä käsin argumentointi tapahtuu niin vastaajalla olisi ollut helpopmi asmoida vihollisuuden ajatus?
Herra EK : metsästäjä.keräilijä -yhteisön eksotisointi on Levu-Bruhlin ja Eliaden ajoista asti ainakin kulttuurintutkimuksessa osoitettu kestämättömäksi poistioksi millekään oikealle argumentille. Ajatus yhteisön kehittymisestä yksisuuntaisesti primitiivisestä kehittyneeseen tai monimutkaiseen tuo mieleen lähinnä mustavalkoiset Tarzan-elokuvat?
Metsästäjä-keräilijä -yhteisön kohdetta kunnioittavan tarkastelun lähtökohta on löytämisen kautta realisoituva osallisuus, yhteys, ykseys joka loogisesti organisoidulle tieteelliselle katselle on käytännössä tavoittamaton, kaikissa muodoissaan. Ja juurikin puhuttaessa 'patriarkaalisesta tieteenfilosofiasta' eli pian edesmenneestä tieteen subjektista joka pakottaa maailman todellisuuden geenit kulttuurin ja itsensä kumartamaan fasistis-sadistiselle tieteelliselle positivistiselle subjektille objektiivisen tarkastelun ehtona
Vapaamatkustaja? Suomalaisella kansaperinteessä tunnetaan mummokalliot? Nihinkö viittaat? ELi kun yhteisön jäsenyyden ehdot eivät enää täyty tulee vetää johtopäätökset? No, lohduksesi voidaan todeta että juuri tuo nykyinen tiedeparadigma näyttää topteuttavan tämän toiveen pilkulleen kun seuraa terveydenhuollon tai vanhustehdoin tilaa Suomessa?
Geenihin vetoavat nekin etnomedisiinarit jotka ovat korvanneet mummokalliot pillereillä? Muilta osin, vapaamatkustaja-asetus ja -ajatus sisältää kirjan verran tarttumapintaa mutta ehkä jatkat argumentointia siellä näennäissivistyneistön somealustoilla?
For the sake of Argument...
Toki on hienoa että yhteisymmärrystäkin löytyy
Arvon EMK ja kunnioitettu Observer:
Vapauden ja vastuun realistoituminen kilvoittelun kontekstissa ei viittaa järjestäytyneeseen uskontoon tai 'menestyksen teologiaan' vaikka hindulaisuu onkin osuva vertailukohta vaan subjektiiviseen todellisuuteen joka vapauden ainoa mittari ja konteksti, lopulta ja jossa ideologian todellisuus tulee autenttisena näkyviin. Karminen ja edelleen kastitodellisuus olisi tässä periaatteessa relevantti lähtökoht amutta tahoille joille apinayhteiö edustaa yhteisön tarkastelun lähtökohtaa, näin tuskin on.
Kommunismi on vapauden ideologia alunperin joskin vähemmän innoittunut sellainen kuin vastinparinsa anarkismi, sieltä Bastiljin raunioista tarkastelu aloittaen. Kriittinen teoria on marxilaisuuden todellinen perillinen siinä missä postmoderni ajattelukin alaken eksistentialismista joka per se vapauden ajattelemista
Yhteiskunnallisena toteutuneena ideologisena raknnelmana kommunismi on vihaan ja pakkoon perustuva rakennelma kaikissa muodoissaan ja osoittaa saman mekanismin idealismin toteutumisen osalta kuin 'liberalismikin'
Fasismi on ajattelun (ideologisen) perinteen omimista sen todeksi elämsen sijaan. De Facto ainoa pätevä universaali fasismin määritelmä. sallii fasitisen agendan ulottamisen myös 'uskontojen' alueelle muttei milloinkaan kilvoittelun alueelle, uskonnon ja vapauden todellisena kontekstina
Tässäkin hindulaisuus osoittaa väitteen todenperäisyyden ja relevanssin, tarkastekaessa siirtymää Gandhin perillisistä Modin seuraajiin, 'heritagen' haltuunoton merkityksessä
Lopulta autoritäärisyys nyt sitten vaikka Putnin sille juuri nyt antamassa merkityksessä ja sinne duginiin viitaten merkittyy tässä juurikin sen kuplan puhkomisena jossa 'liberalismi'merkittyy patriarkaalis-darwisnisten materialistisen tieteen luoman kehitysjatkumon 'kuningasteoriana'
Dugin on liberalismin kritiikissään täysin oikeassa ja oireellista on että tämän mittakaavaa ei tajuta edes Putinin valtakunnassa. Duginin ilmentämä muutos 'filosofista' itsetään innoittuneeksi fanipojaksi on oma lukunsa ja paljastaa autoritäärisen ideologian kääntöpuolen: ajattelun relevanssi rajautuu tasan hallitsijan suosion kautta
Kirjoituksen tarkoitus oli viedä ajatusta eteenpäin. Liberalismin position vapausideologiana on uhattuna ja ansaitusti. Uhroutumisen, negatiivisen reflektiotendenssin tai voiman ihannoinnin sijaan sen tulee kyetä uudiostumaan ja Putinin luoma pian edelleen eskaloituva paine tarjoaa tlle mahdollisuuden mikäli paremmuuden todistelusta ja loukkaantuneesta argumentoinnista siirrytään eteenpäin kohti aitoa keskustelua
Ilmiö on globaali ja paine sen taustalla todellinen ja tarkoituksella luotu. Intialaisen ohella Juutalainen maailmankuva tuoreena esimerkkinä, viitaten sen muuttuvaan suhteeseen toiseen maalimansotaan, valtaan, fasismiin ja Israelin valtion tehtävään liittyen.
Tarkoitin lähinnä sitä, etten halua blogini kommenttipalstalla päädyttävän henkilökohtaiseen solvaamiseen, vaan pidetään aiheellinen kritiikki muodoltaan kohteliaana, vaikka toinen keskustelija olisikin väärässä tai käyttäisi käsitteitä vastoin niiden yleistä tarkoitusta.
Kuvaat erittäin hyvin reaalielämän kokemusta, joka parhaiten tukee avoimen kilpailun ja meritokratian suosimista: "Hän vie autonsa korjaamolle joka osaa korjata auton. Hän valitsee putkimiehen tai sähkömiehen jolla on pätevän ammattilaisen maine. Hän olettaa lääkäriin mennessään, että lääkäri on pätevä."
Kun ihmiset vielä älyäisivät ulottaa kykynsä hakea oikeaa asiantuntemusta terveydestä ja auton korjaamisesta myös muille tiedon alueille, kuten esimerkiksi turvallisuuspolitiikkaan, ekosysteemien ymmärtämiseen tai perusantropologiaan. Ikävä kyllä totuudenjälkeiselle ajalle on ominaista, että ihmiset alkavat ottaa "influensseri Karenin" näkemykset alan asiantuntijoita kokemuksellisesti todempina muodin ja politiikan lisäksi jopa terveyteen suoraan vaikuttavissa kysymyksissä. "Kokemuksellisesti tosi" ei ole sama kuin tosiallisesti tosi, vaan vetoaa paremmin ihmiseen tunnetasolla.
Tätä on tutkittu. Mainosmiehet ja propagandistit tietävät hyvin, että mainoksessa kannattaa etäisen tiedemiehen sijaan olla "Karen", ts. mahdollisimman paljon kohdeyleisöä muistuttava hahmo vakuuttamassa tuotteen paremmuudesta. Tämä vakuuttaa kuluttajia enemmän kuin kemisti tai lääketieteen tutkija, jonka uskottavuutta perustellaan yliopistotutkinnoilla ja julkaisuilla. Karenin "kokemus" tuotteen käytöstä (vaikka kaikki olisi fiktiota) vakuuttaa kuluttajaan enemmän kuin tiedemiehen todistus vuosien tuotekehittelystä ja sen vaiheista.
Se, kuinka ihmiset omaksuvat varsinkin nettiaikana "tietoa" kansainvälisestä politiikasta, yhteiskuntajärjestelmistä tai vaikkapa maahanmuuttajista, seuraa samaa kaavaa. Tätä propagandistit myös häikäilemättä käyttävät hyväkseen.
Keskustelin tänään aiheesta konsultin kanssa, joka tekee työtä isojen ja vakavien asioiden kanssa. Totesimme sekä hallinnollisten instituutioiden että kaupallis-teknokraattisten asiantuntijapalvelujen olevan liian täynnä juristeja, ekonomisteja ja politologeja, ja vaikka näitä asiantuntijaryhmiä tarvitaan hallintotyössä, pelkästään heidän varassaan byrokratian mielikuvitus jättää ulkopuolelleen keskeisiä seikkoja siitä, kuinka ihmiset ja ihmisyhteisöt käyttäytyvät. Siksi tarvittaisiin enemmän antropologeja, sosiologeja ja biologeja.
Otetaanpa vielä myös hiljattainen kokemus siitä, mihin autoritäärinen mielivalta asiantuntijuutta ja erikoistumista vaativissa arkisen ihmiselämän tukipalveluissa johtaa. Venezuela - monen huuhaavasemmistolaisen ihana anti-imperialistinen ja progressiivinen esimerkkimaa, jolle vain Kuuba ja Nicaragua vetävät vertoja. Muuan venezuelalainen ystäväni menetti vastikään isovanhemman, tädin ja tädin pienen lapsen - kaikki koronan takia. Tästä huolimatta hän paitsi sairasti koronansa vain yksin kotona (pariin eri otteeseen), ei myöskään uskaltanut mennä klinikalle hankkimaan apua, koska lääkäreiden ei uskota saavan paikkojaan osaamisensa perusteella vaan poliittisen lojaalisuuden - ja koska mikäli toimenpide vaatisi nukuttamista, on suuri vaara, että nukutuksesta herätessä potilaalta on varastettu elimiä, esim. munuainen.
Ne länsimaalaiset, joiden mielestä Venezuela, Syyria, Venäjä ja Pohjois-Korea ovat paremmin hallittuja valtioita kuin "kaoottiset" Kolumbia, Libanon, Ukraina ja Etelä-Korea, eivät lainkaan ymmärrä sitä perusturvattomuutta ja kaiken lävistävää korruptiota, jotka autoritääriseen järjestelmään automaattisesti kuuluvat. Heidän tulisi asua ainakin vuosi tai pari jossain autoritäärisessä maassa - eikä missään etuoikeutetun luokan ekspättiasemassa, vaan tavallisen paikallisen, jolla ei ole erivapauksiin oikeuttavia suhteita poliittiseen johtoon tai salaiseen poliisiin. Tämän jälkeen he voisivat tulla uudelleen kertomaan meille, mikä noiden valtioiden järjestelmissä on niin paljon länsimaista yhteiskuntaa hienompaa, henkistyneempää ja arvokkaampaa.
Ja EMK:lle,
kiitos kirjasuosituksista. ojennan samalla liikkeen rytmillä takaisin sinne tornirakennelmaasi. autenttista ajttekua nykyään harva edes tunnistaa ja tuo ei sitä ole
Autoa en omista, putkimiestä en tarvitse, ajattelun taitoa jaan tarvittaessa eteenpäin vastikkeetta ja ilman meritokratista positiota
Lääkärien pätevyydestä puheen olleen viittaan edellä sanottuun liittyen siihen saattohoidossa kärvistelevään tieteenfilosofiseen positioon josta käsin 'pätevyys' määrittyy lääketieteen kontekstissa. Kunhan ruumis saatettu lepoon voidaan lyödä vetoa montako kertaa henkisen ruuminavauksen pöytäkirjoissa esiintyy sana Mengele
Kun nyt sitä fasismin määritelmää kaivattiin
Oikeastaan jokainen näsäviisastelusi kohta meni metsään ja ylipäätään rima on sinulle turhan korkealla täällä jo lähtökohtaisesti joten säästä toivotuksesi sinne 'reaalimaailmaan' eli todennäköisesti vaimollesi? Vai lähtikö jo ja kauanko sitten?
Observerin positio paukkuu venyessään. Poliittisten analyysien loistokkuus rapistuu nopeasti kun edetään kohti ajattelun perustaa ja tuo klaaniajattelu oli suorastaan pettymys. Patriarkaatin relevantti tarkastelupiste on tosiasiassa tässä maailmanajassa siellä pronssikauden ja tulijumalten todellisuudessa. Moolokin varjoista Hollywoodin kukkuloille ja sitä rataa;)
Viimeisimmmästä kommentistani jäi vahingossa pois se, miksi venezuelalaisen ystäväni olisi pitänyt uskaltautua klinikalle, eli umpisuoli.
Ja koska tuota keskinäistä selänpesua nyt päätitte harrastaa, mennään asiaan
Liberalismin rappio on suoraa seurausta ajattelun lakkaamisesta mikä on juurikin tuon omassa kuplassaan mätänevän 'liberaalidemokratiaihanteen' tuotos. Ja tässä suhteessa syy ei ole rappiovasemmiston tai huuhaa-ajattelun vaan muodostuneen ylimieliswyysposition ja ajattelun automaation suora seuraus
Kun Putin tai ideologinsa puhuvat liberalismin rappiosta kyse ei todellakaan ole vastakkainasettelusta 'autoritäärisyyden' ja 'demokraatisen liberalismin' välillä. Vaan siitä että hegemonian aisällä kärsivät järjestelmät , perinteet ja ajatusvirtaukset taustoineen tukahtuvat hengiltä juurikin tuollaisen mittäsanomattoman pohjimmiltaa positivisten maailmankuvan puristuksessa joka monittu 'liberalismin' ideologis-filosofiseksi perustaksi
Jos rohkeus riittää, tervetuloa astumaan ulos sieltä kilpailuideologiasta (oikeistohuuhaata?) tai darwinismin ja materialismin kuivuvasta hetteiköstä ja tarkastelmaan todellisuutta muutoksen näkökulmasta sillä siitähän tässä on kyse. Muutoksen hallinnasta ja narratiiveista ja sen seurauksena taloudellisesta ideologisesta ja sotiaallisesta hegemoniasta jota pönkittävät puolin ja toisin tahot jotka, vaikkain eri syoistä, eivät ansaitse luottamusta
Tuo vetoaminen banaanivaltioiden todellisuuksiin 'demokratian' tai 'liberalismin' voiman ja ylivertaisuuden osoituksena muistuttaa 'maailman onnellisin maa' -markkinointia joka on kadottanut todellisuuden kokonaan näköåpiiristä ja arvioi asioita ideologisesta kasvihuoneesta käsin. Surullista
Kyse ei siten ole 'essentialismista' vaan siitä että vain harva 'liberalismin' varjossa elänyt tavoittaa toiseuden olemuksen hegemonian vastaisessa merktiyksessä vaikka se syötettäisiin käsin lautaselta.
Jos tuo apina-argumentti edellä mitään paljastaa niin peruspelon ja hegemonisen asenteen jossa pelkona pn 'apinoiden planeetta' eli muukalaisuuden saavuttama yliote, oli sitten kyse muukalaisuudesta menneisyyden, etnisen toiseuden tai ideologisen mutaation merkityksessä
sitähän darwinismi ja materialismi ideologiana on. pelkperisteista todellisuuden palauttamista ymmärrettävään muotoon kokemuksen ja todellisuuden diversiteetin kaventuessa huimaa vauhtia?
"Olisi ehkä pitänyt viitata tarkemmin mistä käsin argumentointi tapahtuu"
Tästä on yleensä hyötyä ymmärretyksi tulemisessa. Samoin kuin selvennyksistä käsitteiden käytössä etenkin silloin kun niitä käyttää ns. vallitsevista puhetavoista poikkeavissa merkityksissä.
Ei joka käsitettä tietenkään tarvitse määritellä, mutta jos esimerkiksi väittää liberalismin olevan fasismia tai demokratian edustavan autoritarismia moraalisesti kestämättömämpää ylimielisyyttä tms., ollaan mielestäni sellaisella maaperällä, jossa olisi hyvä eksplikoida paremmin, mitä moisella yrittää sanoa. (Ja mitä käsitteillä tarkoittaa.)
"Vapauden ja vastuun realistoituminen kilvoittelun kontekstissa ei viittaa järjestäytyneeseen uskontoon tai 'menestyksen teologiaan'"
Otin esille menestyksen teologian vastauksena purkaukseesi amerikkalaista yhteiskuntaa ja sen kilpailullisuuden oletetusti tuottamaa moraalittomuutta kohtaan. Oletan, että tarkoitit Yhdysvaltoja, vaikket maata nimennytkään. "Menestyksen teologia" on keskeinen ilmiö ymmärrettäessä varsinkin amerikkalaisen evankelikalismin tapaa katsoa ökyrikkaita - tai vaikkapa Trumpia, jota minun kaltaiseni lattea tiedeuskovais-kristitty pitäisi jotakuinkin antiteesinä sille, miltä hyvän kristityn tulisi näyttää ja kuulostaa.
Vapautta arvostava ajattelu pitää kilpailua hyvänä asiana - olipa se taloudellista kilpailua tai hengellistä kilvoittelua. Live and let live. Antaa kaikkien kukkien kukkia, kuten suomalainen sananlasku sanoo.
Vapauden vihaajien kolmas luokka (viitaten originaalipostaukseen) vihaa nimenomaan kilpailua. Tällaisen ihmisen mielestä kilpailu eriarvoistaa. Koulussa ei saisi antaa arvosanoja, koska se asettaa oppilaiden eriarvoisuuden näkyviin ja luo kilpailua. Vapauden vihaaja pitää tällaista epäoikeudenmukaisena.
Vapauden kannattaja taas tyypillisesti pitää epäoikeudenmukaisena sitä, että omalla työllään, yrittämisellään ja lahjakkuudellaan ei saisi menestyä. Hänen mielestään se, että yksi saa matikasta kympin ja toinen seiskan, ei tee näistä lähtökohtaisesti eriarvoisia, koska matikasta seiskan saanut saattaa saada liikunnasta tai käsitöistä paremman arvosanan kuin luokan matikkanero. Ja on vain hyvä, että peruskoulun jälkeen nämä suuntautuvat eri aloille. Aikuisina samalta luokalta valmistuneet matemaatikko, taksikuski ja lähikauppias ovat yhtä arvokkaita ihmisiä, vaikka tekevät aivan eri asioita, ja kilpailevat nyt toistensa sijaan omien alojensa kilpailijoita vastaan.
"Fasismi on ajattelun (ideologisen) perinteen omimista sen todeksi elämisen sijaan. De facto ainoa pätevä universaali fasismin määritelmä."
Tämä on minulle aivan vieras määritelmä. Mutta minä olenkin taustaltani yhteiskuntatieteilijä ja historioitsija, joten käsittelen fasismia poliittisena ideologiana, jonka arkkityyppejä olivat Mussolinin Italia (klassinen fasismi) ja (kansallissosialistisessa erikoismuodossaan) Hitlerin Saksa. Nykyvaltioista näitä lähimpänä on Putinin Venäjä - ja on ollut sitä jo 90-luvun lopulta. Mutta Venäjä ei toki ole ainoa nykyvaltio, jossa on fasistisia piirteitä, tai jossa fasismi on merkittävä ideologinen virtaus.
"Poliittisten analyysien loistokkuus rapistuu nopeasti kun edetään kohti ajattelun perustaa ja tuo klaaniajattelu oli suorastaan pettymys. Patriarkaatin relevantti tarkastelupiste on tosiasiassa tässä maailmanajassa siellä pronssikauden ja tulijumalten todellisuudessa."
Ihmisen kulttuuri voi olla muuttunut viimeisten vuosituhansien aikana paljon - geneettinen olento sen sijaan ei ole. Siksi on usein relevanttia ja paljastavaa tarkastella ilmiöitä niiden "primitiivisemmissä" esiintymismuodoissaan, joista ihmisen käyttäytyminen kuitenkin suuressa osin kumpuaa.
Sekä rationaalinen että irrationaalinen.
"vetoaminen banaanivaltioiden todellisuuksiin 'demokratian' tai 'liberalismin' voiman ja ylivertaisuuden osoituksena muistuttaa 'maailman onnellisin maa' -markkinointia"
Jaa mitenköhän? Venezuela oli öljy-, kaasu- ja muilla luonnonvaroillaan rikastunut Etelä-Amerikan rikkaimmaksi maaksi ja sieltä kirjoiteltiin yhä vielä Chávezin ollessa vallassa kosolti vakautta ylistäviä arvioita - niitä tietysti kirjoittivat länsimaalaiset, jotka elivät Venezuelan eliitin joukossa ja seurustelivat eliitin jäsenten kanssa. Pari vuosikymmentä autoritarismia on kuitenkin tuottanut tilanteen, jossa ko. maassa nyt nähdään nälkään, korkeasti koulutetut lääkärit ja insinöörit pakenevat sieltä (hirveitä lahjuksia maksaen) Kolumbiaan ja Meksikoon, ja ihmiset eivät uskalla mennä tarpeelliseen leikkaukseen, koska pelkäävät munuaisensa varastettavan.
Tosielämän vertailut ja tavallisten ihmisten jaloilla tapahtuva äänestäminen kertovat yleensä paremmin järjestelmien välisestä paremmuudesta kuin korkealentoiset filosofiset pohdiskelut abstrakteilla käsitteillä (joita ei edes määritellä) tai puheilla "rohkeudesta", "muutoksesta" ja "vaihtoehdoista".
Vapautta on tosiaan yritetty ihmiskunnan historiassa määritellä uudelleen mitä kummallisimmin tavoin. Luotiin teorioita "todellisesta vapaudesta", joka toteutui keskitysleireillä tai Siperian vankeudessa, koska siellä oli "vapaa" arjen banaaleista asioista ja elämä oli perin yksinkertaista. Minä pitäydyn mieluummin vapauden määrittelemiseen ensisijaisesti väkivallalla pönkitetystä pakkovallasta, toissijaisesti vapautena määritellä oman elämäni valintoja - vaikkapa sitä, kävelenkö töihin vai menenkö ratikalla, mitä alaa opiskelen tai kenen kanssa allekirjoitan työsopimuksen. Toki elämääni ja siten vapauttani rajoittavat monenlaiset realiteetit, kuten se, että vaikka haluan varmistaa mahdollisimman suuren liikkumavaran työelämässä ja investoinneissa, jotenkin niiden pitää kuitenkin tuottaa tililleni plussaa, jotta saan kustannettua oman elämäni sekä vielä auttamaan joidenkin toistaiseksi vähäosaisempien tai elämässään varhaisemmassa vaiheessa olevien läheisten elinkustannuksissa (koska en periaatteesta halua jättää heitä yhteiskunnan elätettäviksi).
Luulen, että vapauskäsitykseni on konkreettisemmin sidottu elettyyn elämään ja samalla ristiriidattomampi kuin kommunistien haihatelmat taivaanrannassa häämöttävästä valtiottomasta "vapaudesta", jonka saavuttamiseksi pitää vain ensin murskata vapaus totalitäärisellä valtiolla.
Niinkin epätäydellisessä yhteiskunnassa kuin Yhdysvalloissa myös sinulla on todennäköisesti paremmat mahdollisuudet "elää todeksi" oman aatteesi mukaista yhteisöä - ainahan sellaiseen saa kasan opetuslapsia mukaan - kuin autoritäärisissä valtioissa, ne kun harvemmin jättäisivät sinut rauhaan. Tosin jokin keskushallinnoltaan heikko banaanivaltio, kuten Paraguay, saattaa toisinaan tarjota tällaiseen mahdollisuuksia. Kunhan yhteisösi asettuu tarpeeksi kauas keskusvallan ulottuvilta eikä kanna mukanaan liian paljon rahaa, joka herättäisi kaikkien kynnelle kykenevien interventionistiset anturit.
Siitä vain perustamaan siirtokuntaa ja elämään todeksi sitä, millainen oma ihanteesi ihmisyhteisöstä on. Suosittelen trooppista tai subtrooppista ilmastoa - helpompi luoda omavarainen maatalous.
"Jos tuo apina-argumentti edellä mitään paljastaa niin peruspelon ja hegemonisen asenteen jossa pelkona pn 'apinoiden planeetta' eli muukalaisuuden saavuttama yliote, oli sitten kyse muukalaisuudesta menneisyyden, etnisen toiseuden tai ideologisen mutaation merkityksessä."
Itse asiassa aikalailla tasan päinvastoin. Viittaaminen muihin sosiaalisiin nisäkkäisiin samoin kuin luonnonkansojen yhteisöihin toi nimenomaan esiin:
a) kuinka monimuotoista ihmislajin sosiaalinen järjestäytyminen on, sekä
b) kuinka siinä kuitenkin näkyy tiettyjen rakenteiden "oletusasetuksellisuus", joka on myös ajallista edeltävyyttä suhteessa myöhemmin kehkeytyneisiin kompleksisempiin yhteiskuntajärjestelmiin.
Liberaalidemokratiaa pidän huomattavasti paremmin monimuotoisuuteen ja koeksistenssiin kannustavana järjestelmänä kuin autoritarismeja, jotka poikkeuksetta luovat suojakseen käsityksiä toiseudesta ja käyttävät pakko- ja sortovaltaa sisäisen koheesionsa pakottamiseen (usein kääntyen tuota sisäistä koheesiota vastaan, kun vähemmistöt yrittävät puolustautua).
fasismi sanana tulee käsityksen mukaan samasta sanajuuresta kuin 'fakta', viitateen 'tekoon'
fasismi viittaa siten saman ajatuksen mukaan tekoon teorian sijaan ja implikoi tilannetta jossa totuus todentuu teossa. Ehkä eräänlainen sosialistisen ajattelun vastakohta?
edelleen samaa ajatusta jatkaen ja kansallissosialismiin viitaten, fasismi saa merkityksiä jossa 'kansa' ja 'totuus' merkittyy eräänlaisen perinteen haltuunottamisen kautta, mikä toiminnan tavoitteena läpäisee koko natsi-ideologian, arjalaisuudesta (aryan, iran, jne je edelleen ajatus oikeamielisyydestä ja ylevyydestä) Wagneriin ja saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan ja kristinuskoon jne
tässä jatkumossa fasismi viittaa siis yhteisön sisällä tapahtuvaan voiman osoitukseen vallan merkityksessä eli kohtaan jossa valta ja perinne kohtaavat vallan oikeutuksen merkityksessä
Etymologian piirissä muitakin lähestymistapoja mutta tähän viitattiin. Vaikkapa Modin hallituksen tai vallankäytön nimeäminen on perusteltua tätä kautta
Venäjällä ja suhteessa Ukrainaan termi saa edelleen merkityksiä vaikkapa janalla 'Rus' - 'Kiovan rus': tässä yhteydessä on selvää että termiä käytetään tavalla joka saa relevanssin korostetusti paikallisesti eli suhteessa Ukrainan ja Venäjän keskinäiseen suhteeseen mutta tietysti myös Eurooppalaiseen vihanpidon jatkumoon, riippuen kenelle sana on tähdätty
Fasismin ja liberalismin yhteenliittäminen on Duginilaista ja Putinin Venäjän retoriikkaa ja tässä käytössä tarkoituksella ja ajatuksella että se saa aikaiseksi keskustelua. Varsinaisesta provokaatiosta ei ole kyse mutta tietysti esitystavassa olisi voinut olla täsmällisempi
dugin käytti ainakin joitain vuosia sitten fasismia kuvaamaan liberalismin rappiota juurikin merkityksessä jossa ideologinen hegemonia on kääntynyt liberalismin perinnettä ja alkperäistä merkitystä vastaan. Tässä suhteessa hän on oikeilla jäljillä ja argumentoi vakuuttavasti mutta vain ja erityisesti jos asiaa arvioidaan Venäjän ja 'lännen' välisen vastakkainasettelun ylittävässä merkityksessä ja kontekstissa
Tässä merkityksessä liberalismi ideologiana on vallan väline ja kolonialistisen ideologisen position ylläpitäjä, väkivallan väline ja oikeuttajaAsiassa tietysti monta tarkastelupintaa mutta kiinnostava on se joka nyt liikkeelle (sotilaallis-poliittisessa mielessä) lähteneen muutoksen ytimessä. Autoritäärisyys saa tässä yhtälössä merkityksiä joiden tarkasteluun perinteinen vastakkainasettelu ei riitä, esimerkkinä mainitutu Orbanin Unkari ja Erdoganin turkki mutta myös uudesta lähtkohdasta esiin tulevat Juutalainen IRanilainen, Intialainen ja Afrikkalainen identiteetti
tätä identiteettiä Putin taustoittaa geopolitiikan ja sivilisaatio-diskurssin kautta ja se tulee muokkaamaan koko kv järjstelmän lähtökohtia rajummin kuin ehkä vielä halutaa uskoa. Tässä yhtälössä 'liberalismin' merkityksen tarkastelu on välttämätöntä ja se tapahtuu kiihvtyvällä intensiteetillä mikä heijastuu paitsi populismin kasvuna ja sen relevanssin ja peruspsoition muutoksena (ITalia) myös kansaliskeskusteluna ja sen ohjaamisen tarpeena, mikä sinänsä sisältää autoritäärisyyden siemenen
Paradoksaalisesti Putinin vastustus tuottaa siten narratiivejä jotka tukevat Venäjän lähtökohtia mikä lisää autoritäärisen lähestymistavan houkutteluvuutta. Tässä yhtälössä Putinin esiintymistä 'vapauttajana' rajoittaa lähinnä kasvava propgandistinen media-asetelma joka jo osoittaa murtumisen merkkejä sekä suora sotilaallinen voima. Myös Suomessa
@observer
Venezuela on hyvä esimerkki autoritarismin auvosta.
@anonyymi
"ylipäätään rima on sinulle turhan korkealla täällä jo lähtökohtaisesti"
Taidanpa jäädä kommentoimaan ja näsäviisastelemaan ihan vain kiusalla. Rima on korkealla, olet oikeassa. Observerin ajattelu ja kirjoitukset ovat todella korkeatasoisia. En kuitenkaan näe, että kontribuutiosi nostaisi rimaa milliäkään. Tajunnanvirtasi tuottama sanasalaatti toimii omasta mielestäni pikemminkin päinvastoin. Voi olla, ettei oma kontribuutioni ole omaasi laadukkaampaa, mutta jätän sen muiden arvioitavaksi.
Se, että pidät Duginin ajatuksia lähtökohtaisesti oikeansuuntaisina kertoo paljon (riippumatta siitä mikä lähtökohtasi lopulta on). Dugin hylkää tietoisesti rationaalisen ajattelun, ts. vaatimuksen argumentoinnin ristiriidattomuudesta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hän ei voi perustella kantojaan rationaalisesti. Argumentoinnin tilalle tulee näennäisargumentointi (joko itsepetos tai valehtelu, näkökulmasta riippuen) ja väkivaltaan tai sen uhkaan perustuva pakko. Irrationaaliseen filosofiaan tai ideologiaan perustuva yhteiskunta turvautuu väistämättä näihin keinoihin, koska rationaalisuuden kieltäminen sulkee muut keinot käytännössä pois.
En jaksa mennä kriittiseen teoriaan ja muihin pseudotieteellisiin viittauksiin joita viljelet sanasalaatissasi. Kriittinen teoria on parhaalla tahdollakin ymmärrettynä arvoton ja tuhoisa kyhäelmä. Sen sisään rakennettu nihilismi ja ihmisviha suorastaan hyppää silmille.
Yleisessä keskustelussa liberaalin yhteiskunna ja demokratian perusarvoksi nimetään usein 'suvaitsevaisuus' joka jo sinänsä todellisuudesta irtaantunut merkitystaustaltaan. Kuten myös 'tasa-arvo'. Kumpikin ovat kulttuurisesti määrittyviä arvoja joiden pakkosyöttö on esimerkki 'liberalismin' hegemonian myrkyllisyydestä
Tällä ei tietystikään tarkoiteta sitä että vaikkapa naisen asema maassa jonka arvotodellisuus ei tunnista tasa-arvoa viitatussa merkityksessä olisi arvostelun ulkopuolella. Koko vastakkainasettelu on vain osa totuutta
Suvaitsevaisuus saa merkityksensä tässä yhtälössä tavalla joka on omahyväinen ja automatisoi taustalla olevan moraalijörjestelmän relevanssin ja ylivertaisuuden tavalla jono sopii viitata termillä hegemonia
Jälleen esimerkiksi Intia
Intiassa on täysin mahdollista törmätä saman korttelin alueella ihmiseen joka elättää perheensä tavalla joka säilynyt muuttumattomana kivikaudelta asti ja toisaalta korkeasti koulutettuun teknohubin edustajaan. Siinä koeksistenssiä ilman että kukaan koskaan kuullutkaan sanaa suvaitsevaisuus
Samaan aikaan länsimainen moraalidiskurssi liberalismipäissään tarkastelee intialaista todellisuutta havaiten siellä pelkkiä epäkohtia ja tarjoaa lääkkeeksi suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa
Gandhi totesi aikanaan kysyttäessä mielipidettä länsimaisesta sivistyksestä että 'Think it would be a good idea'
Ja ei, essntialisoinnista ei edelleenkään kyse vaan siitä että edes kriittinen tarkastelu länsimaisen ajattelun perinteessä 'toiseusdiskursseineen' ei tavoita tätä todellisuuden itselle vastakkaista ydintä tai sen relevanssia
Varmastikaan Putinin Venäjän tai muun autokratian anti tässä ei ole sen parempi pakotettuna. Tällä hetkellä Putninin tykistö puhkoo kuitenkin reikiä juurikin siihen kuplaan josta tässä kyse ja samalla kuin eurooppalainen poliittinen eliitti ja media parkuu tilanteen epäpoikeudenmukaisuutta Erdogan esimerkiksi näkee muutoksen tapahtuvan ja reagoi. Samalla muuttu nopeasti se kuva 'autoritäärisestä johtajuudesta' jota projisoimme toiseuteen, vihollisuuteen ja muutoksen kautta 'eurooppalaiseen todellisuuteen'.
Sota Euroopan sielusta otsikoi Macronin Ranska kun 'renessanssipuolue' perustettiin. Kuin hätähuutona. Liberalismin käytännön merkitykset ovat todella hyökkäyksen kohteena, sama koskee 'vapaata sanaa' mediatodellisuutta ja 'totuutta', länsimaisen ajattelkun perinteestä puhumattakaan. Asiaa ei auta lainkaan tuudittautuminen omaan ylemmyyteen jos ei toki negatiivinen reflektio ja syyllisyysreaktio lamaannuksineenkaan
Älyllistä eliittiähän Euroopassa ei edes ole, näkyvässä roolissa ja poliittisen vallan määrittelee turvallisuuden merkityksessä nökyvästi USA. Tässä ei ole juuri epäselvää
Vaihtoehtoisen yhteisön tarvitsema henkinen marginaali lakkasi olemasta, globaalisti, viimeisen kahden vuoden aikana, esimerkkinä Qanonin kaltaiset invaasiot hengellisen alueelle jne: nyt kyse on eloonjäämisestä ja elintilasta eli siitä kuuluisasta lebenraumista jota pyrkivät määrittämään toisaalta Putnilainen geopolitiikka ja sivilsaatioajattelu sotilaallisen voiman ajamana sekä USAn edustama taloudellinen hegemonia niinikään sotavoiman tukemana. Sekä edelleen Kiinan ekspansio jota rajoittaa enää relevantin ideologian puuttuminen. Kaakkois-Aaasiassa se ei ole ongelma eikä varsinaisesti Afirkassakaan mikä tulee mä'ärittämään positioita jatkossa?
"fasismi sanana tulee käsityksen mukaan samasta sanajuuresta kuin 'fakta', viitateen 'tekoon'"
Minun käsitykseni on, että fasismi tulee latinan sanasta fascis, vitsakimppu. Siitä myös alkuperäisen italialaisen fascismin tunnus, jossa nyrkki puristaa vitsakimpun yhteen.
Fakta-sana sen sijaan tulee tehdä-verbin muodosta "tehty" (factus, factum, facta).
"fasismi saa merkityksiä jossa 'kansa' ja 'totuus' merkittyy eräänlaisen perinteen haltuunottamisen kautta"
Fasismiin kuuluu analogia valtioruumiista, samoin käsitys siitä, että kansa ja valtio ovat jollain orgaanisella tavalla yhtä. Johtajan, kurinalaisen puolueen, propagandan ja muiden ulottuvuuksien tehtävä on ensisijaisesti yhdistää tätä kuviteltua olentoa, joka ilman marssivia saapasrivejä hajoaisi tai löysistyisi liberaaliksi elosteluksi, kuten fasistisessa propagandassa länsimaiset yhteiskunnat säännönmukaisesti kuvataan. (Natsien ja putinistien propaganda on tässä suhteessa lähes identtistä.)
Tavallaan voidaan sanoa, että fasismiin liittyy aina sisäänrakennettuna tarve "totuuden" kolonisoimiseksi, etenkin sen muokkaamiseksi tukemaan kansallista myyttiä ja sen estetisoituja, mahtavuutta ja kunniaa korostavia arvoja.
"fasismi viittaa siis yhteisön sisällä tapahtuvaan voiman osoitukseen vallan merkityksessä eli kohtaan jossa valta ja perinne kohtaavat vallan oikeutuksen merkityksessä"
Kuulostaa lähinnä eri uusfasististen perinteiden tavalta yrittää perustella ideologiansa "orgaanisuutta" (Blut und Boden) ja "yhteisöllisyyttä" (sobornost).
"Fasismin ja liberalismin yhteenliittäminen on duginilaista ja Putinin Venäjän retoriikkaa"
Niin todellakin on. Dugin ja Putin ovat fasisteja, mutta heidän kielenkäytössään fasismi- ja natsismi-sanoja käytetään fasismin ja natsismin vastakohdista - Venäläistä fasismia vastustavista voimista ja vieläpä läntisistä liberaaleista.
Tämä termien kääntäminen päinvastoin kuin mitä ne perinteisesti tarkoittavat, on jatkumoa bolševikkien tavalle uudelleenmääritellä vapaus, demokratia, kansojen itsemääräys jne. siten, että tulos edusti lähinnä diagonaalista negaatiota käsitteiden aiemmista tarkoituksista. Orwellia tämä uuskieli innoitti pariinkin teokseen.
"Dugin hylkää tietoisesti rationaalisen ajattelun, ts. vaatimuksen argumentoinnin ristiriidattomuudesta."
Kun Dugin vaatii "repimään koko kirotun Tiedon puun juuriltaan", hän tarkoittaa sillä nimenomaan sitä, että "länsimainen" rationaalisuuden ja faktisuuden perinne on hylättävä ja korvattava jollain, mikä hänellä on kummallinen yhdistelmä tsaarinaikaisten fasistien ajattelua, bolševikkien käsitystä taistelevasta totuudesta (ts. valehtelu on oikein, kunhan se tapahtuu asian hyväksi; kaikki narratiivit ja väitteet arvioitava siitä näkökulmasta, edistävätkö ne Venäjän asiaa vai eivät - ei siitä näkökulmasta, ovatko ne totta) sekä itämaisten mystikkojen käsityksiä vain tunteella ja uskonnonkaltaisella kokemuksella tavoitettavasta "todesta".
On vaikea keksiä, kuka olisi Duginin länsimainen vastine. Kenties Steve Bannon, mutta hänkin on liian strateginen ja tosielämässä kiinni Duginiin verrattuna. Toisaalta Dugin ei olekaan Putinin hevoskuiskaaja (vaikka jotkut niin tuntuvat ajattelevan), vaan ennemminkin hyödyllisiä hulluja Venäjän asialle länsimaisten kansallisromantikkojen joukosta kokoava agitaattori. Putinilaisen Venäjän käytännön politiikkaan vaikuttavat polit-teknologit ovat Duginia selvästi kylmäjärkisempiä, vaikkakin yhtä kyynisiä.
Monilla fasisteilla ennen toista maailmansotaa ja vielä sen aikana esiintyi paljon samankaltaisia, mystiikkaa ja imperialismia yhdistäviä ajatuksia, joita Dugin edustaa. Nykyään fasismia tarkastellaan kuitenkin siinä määrin hitleriläisen toteuman linssistä, että tuo monipolvinen ajatuskerrostuma ja se, miten se johti hitleriläiseen toteumaan, jää usein syvällisemmin ymmärtämättä. Nekin, jotka lukevat fasismiin kallellaan olleita teoreetikkoja nykyaikana, yrittävät tehdä sen valikoiden, jättäen suoraan fasismiin kontributoineen aineksen häveliäästi sivuun.
Paitsi tietysti jos ovat itse uusfasisteja. Sellaisia yleensä ovat ne, jotka tänä päivänä johtavat poliittista ajatteluaan Schmittistä, Haushoferista, Evolasta ja Eliadesta, ja jotka siten ymmärrettävästi koettavat löytää relevanssia myös Duginista.
"Samaan aikaan länsimainen moraalidiskurssi liberalismipäissään tarkastelee intialaista todellisuutta havaiten siellä pelkkiä epäkohtia ja tarjoaa lääkkeeksi suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa."
En ole huomannut, että länsimaissa kovin paljon edes käsiteltäisiin Intiaa (mikä ehkä sääli), saati että sille tuputettaisiin liberaaleja arvoja. Useimmiten kauhistelu kohdisteetaan islamiin, Turkkiin, Saudi-Arabiaan, Kiinaan ja vasta hiljattain myös Venäjään, kun taas Intiaa on perinteisesti käsitelty sympaattisen eksoottisen henkisyyden tyyssijana ja mystifioituna "maailman suurimpana demokratiana".
Silloin kun sen yhteiskunnan epäkohtia tarkastellaan, tuo tarkastelu on yleensä luonteeltaan "kehityspoliittista": kaikki ongelmat johtuvat vain köyhyydestä ja tuloeroista, ja lisäksi analyysiin kudotaan sisään kolonialisminvastaista länsikritiikkiä, ikään kuin brittiläinen siirtomaavalta olisi tuonut Intiaan kastilaitoksen, köyhyyden ja epätasa-arvon, ja ikään kuin entisaikoina Intia olisi ollut tuhannen ja yhden yön satujen ihmemaa, jossa lähinnä itämaiset prinssit ja prinsessat seikkailivat - ja tietysti joku viisas guru antamassa erehtymättömiä ohjeita.
"Asiaa ei auta lainkaan tuudittautuminen omaan ylemmyyteen jos ei toki negatiivinen reflektio ja syyllisyysreaktio lamaannuksineenkaan."
Ei toki, tästä olemme samaa mieltä. Mutta sinun odotellessasi innosta hehkuen Putinin tykistöjä ja örkkilaumoja puhkomaan reikiä länsimaalaisten ylimielisyyteen, minä katson, että järkevämpää on aseistaa Ukrainan armeijaa - ja ketä tahansa muuta, joka voi auttaa tuomaan hieman nöyryyttä Putinin ja kaltaistensa keskuuteen. Tämä ei ole ylimielisyyttä, vaan yksinkertaisesti puolustautumista elämiämme ja lastemme tulevaisuutta suoraan ja fyysisesti uhkaavaa kuolemanvoimaa vastaan.
"Älyllistä eliittiähän Euroopassa ei edes ole."
Ai. Missä sellainen sitten on?
Ironista kyllä, amerikkalaiset tapaavat (suurvaltakorskeudestaan huolimatta) yleensä katsella yläviistoon ja romantisoiden eurooppalaisten intellektuellien älyllisyyttä ja pitkiä historiallisia kulttuurikerrostumia. Eurooppalaisten älykköjen taas vain harvoin näkee ihailevan amerikkalaista intelligentsiaa - ellei sitten poimien sieltä äärilaitoja edustavia amerikkalaisuuden itsekriitikoita.
EMK:
Kontribuution tasoon jos viitataan tulisi tietää mihin viitataan
Ensimmäiset kommentit joskus Krimin tapahtumia edeltävästi taidettiin kuitata trollauksena mikä sinänsä huvittavaa kun katsoo myöhempiä keskusteluja. Kaikilla on heikko kohtansa ajattelussakin ja noihin aikoihin etulinja taisi olle turhan lähellä. Toki tekstit olivat muuten silloinkin omaa luokkaansa suomekielisessä poliittisessa kommentaaritodellisuudessa
Kriittiseen teoriaan liittyen taidat puhua eri asiasta? Uusmarxilainen ajattelu tuossa kontekstissa muodostaa ainoan todellisen näkyvän yhteiskuntateoreettisen sillan modernista postmoderniin. Suurista teorioista ja 'objektiivisen totuuden' ja metafysiikan harhasta subjektin uudelleenmäärittelyyn. Myös historian saralla. Ja vieläpä esimerkiksi psykoanalyysiä hyödyntäen. Kyse on vapauden kokemuksesta vs vapauden objektivoitu idea jota postivistinen tiede monistaa, kopioi, museoi ja käyttää väkivallan perusteena niin yhteiskunnan lääketieteen kuin ihmistieteidenkin tasolla, vaikka sillä käyttöiaheensa ja todennettu saavutushistoriansa tietysti onkin
Postmoderni tieteenfilosofia laaajasti ottaen sen sijaan on tosiasiallista pyrkimystä ylittää materialistisen ja positivistisen ajattelun umpikuja jonka suoraas eurausta on niin ismien kuolema ja myrkyttminen kuin vaikkapa teknis-tieteellinen maailmankuva libertaristisen ja ympäristö- ja ihmisvihamielisen hegemonisen talous- ja yhteiskuntaideologian taustalla. Tieteen paradigmana se on yrittää pelastaa yksilön (subjektin) kurimuksesta johon nyt jo äärimmilleen eli algoritmin tasolle kutistunut vapaus- ja tiedeharha on ihmisyyden pakottanut. ELi kyllä se ihmisviha löytyy aivan muualta
Duginin esiintyminen esimerkiksi Nexus-konferenssissa muutma vuosi sitten osoittaa ettei ainakaan Henri-Levystä ollut väittelyssä vastusta edes alkuun. Koko asetelma osoittaa ja todistaa pointin.
Irrationaalisuusargumentti taitaa perustua tapaan jolla Dugin lähestyi aikanaan esoteerista. Kuriositeettina, pitkälle samalla tavoin kuin Natsit aikanaan.
Duginin ajattelu kuljettaa eteenpäin mm Heideggeriä ja hermeneutiikkaa tavalla josta moni 'länsimainen' 'filosofi' voi vain haaveilla. Duginin ajattelun perusteet tai relevanssi on silti toissijaista. hänen argumenttinsa liberalismiin liiittyen, edelleen viittaus vaikkapa siihen Nexus-debattiin on validi ja vielä muutama vuosi sitten maltillisesti esitetty.
On tietysti tuskallista arvioida omaa ideologista positiotaan varsinkin sieltä valkoisen valloittajan positiosta käsin. Demokratian suurin saavutus tässä muodossa taitaa olla hegemonian kakun jakautuminen näinkin laajalle?
Esimerkiksi juutalaisessa perinteessä tämä kyky on aivan toisella tasolla, saattaen liittyen kollektiivisen anteeksiatavan isähahmon suhteellisen puuttumiseen. Niinpä siellä tilannetta reflektoidaan jo toisella tasaolla. On mielenkiintoista miten pinttyneet käsitykset esimerkiksi akselilla vasemmisto-oikeisto, fasismi-kommunismi jne tosiasiallisesti ovat ja miten vahingollista se on juuri muutoksen näkökulmasta
Afrikkalainen identiteetti etsii itseään riippumattomalta pohjalta. 'Liberalismiko' sen sille luovuttaa? Vai Putin? Kiina? Tuskin.
Juuri postmoderni narratiivi (johon kriittinen teoria linkittyy edeltävästi) ylipäätään on luonut mahdollisuuden subjektille joka ei ehdollistu mädän positivistisen ideologian kautta ja kykenee tarakstelemaan siippumattomuuden ajatusa globaalin hegemonian kaskellä. Ihmisvihaako se?
Putinin sivilisaatioajattelu ei ehkä ole ideologisena raknnelmana kedon kaunein kukka mutta sen peruspointti kestää tarkastelun. Moraalisen paheksunnan reaktiivisuuden havainnointi tässä suhteessa voisi olla terveellinen kokemus vaikka vaian teoreettisessa yläpilvessä suoritettuna?
Innosta hehkuen?
Ei toki. Välillä kyllä naurua pidätellen. Vaikkapa isku Odessan viljasatamaan päivä sopimuksen jälkeen kirvoitti spontaanin naurun. Jos Putin johonkin puhkoo reikiä niin siihen pompöösiin valtatodellisuuteen jossa rehottavat kaksinaismoralismi ja valtaa alhaalta päin katsovien massojen törkeä hyväksikäyttö ja totuuden peittely. Edelleen jos Putin johonkin puhkoo reikiä niin siihen 'ptariarkaaliseen' valtapradigmaan jota itse paidatta poseeraten kokee lähes ainoana edustavansa. Muutoksen ytimessä pitää kohdistaa katse oikein. Vihollinen vaihtaa muotoa vaikka örkit ehkä pysyvät tunnistettavina
Länsimaalaisten ylimielisyyteen? Mielenkiintoinen uudelleenpositiointi. Kyse oli liberalismin kritiikistä ei 'länsimaisuuden'. 'Niin kutsuttu länsi' on sekin kelpo retorinen piikki Putinilta.
Älyllisen eliitin sijoittaminen Eurooppalaisuuden kehtoihin perustettuihin oppilaitoksiin kuten Firenzeen poliittisen ohjelmoinnin merkityksessä tuottaa toki älyllistä kyvykkyyttä muttei sellaista kuin intellektuelismi vielä viime vuosisdalla ymmärrettiin, juurtikin ajattelun autenttisuuden ja sen perinteen todellisen tuntemisen merkityksessä. Tässä Dugin todella on eurooppalaisempi kuin eurooppalaiset kuten hänen oma argumenttinsa kuuluu. Kuvaavaa one ttä Saksan pantatessa positiotaan suhteessa Venäjän aggressioon naftaliinista kaivettiin Habermas jonka anti ei ehkä nyt taivaita asiassa kosketellut. Ja kyseessä kuitenkin perinnöltään 'suurin elossa oleva saksalainen tai jjopa eurooppalainen ajattelija'
Maailma on muuttunut.
Pointtisi Intiaan liittyen eivät osu kohdalleen. Kastilaitos ei todellakaan ole mikään pritmitiivinen muinaisjäänne ja sellaisena ositus moraalisesta takapajuisiidesta vaan nerokas järjestelmöä joka säilöi vuosisatoja vanhana arvoperustan ja yksilön ja yhetisön välisen suhteen, suvun, perheen, heimon, jatkmuossa tavalla joka ei ehkä tunnista modernia 'kansan' ajatusta tai nationalitista ideaa vä'kivaltaperustaisena rakennelmana mutta kylläkin perinteen ja hengellisyyden merkityksen.
Juuri tämä on ongelman ydin. Vaikka asetelma hyppää suoraan silmille hegemonian sokaisema ei näe edes ongelmaa saati ratkaisua siihen
Kun Dugin vaatii repimään tiedon puun juuriltaan hän viittaa hyvän ja pahan tiedon puuhun ja 'tietämisen myyttisen perustaan'.
Duginista voi olla montaa mieltä perustellusti mutta muutoksen todellisuuden sen vaatimuksen ehdottomuuden hän ymmärtää, argumentoi näkyviin ja vieläpä tavalla joka tunnista länsimaisen ajattelun perinteen arvon. Toisin kuin postivistisen perinteene dustajat jotka taantuneet sopimusperustaisen yhteiskunnan pönkittäjiksi tai postmodernin subjketiprojektin tulosten vähittäisiksi hyödyntäjiksi. Missään tämä ei doennu niin vastaansanomattomasti kuin yhteiskuntatiteiden ja kv järjestelmäön metodologiaa ja sen tieteenfilosofista perustaa nykyisen keskustelun kautta arvioitaessa. Sisällyksetöntä roskaa jonka arvo on olemassaolevan säilyttämisessä kja konkreettisen ongelmien ratkomisessa ja uudelleen positionnissa, ei filosifsessa debatissa sin'änsä
Duginin rekrytoinniksi on turha nimitellä. Herran uusimmat ulostulot näyttävät siltä kuin vallan mekanismi ja logiikka ei kailita osin enää tunnustakaan osuuttaan geopolitiikan paluussa ja putinilaisen pragmatismin airuena.
Sarumanin joukkoihin ei ole hinkua mutta totuutta ei ole syytä paeta
Brittiläinen siirtomaavalta toi muassaan tietystyi monia asioita ja jötti jälkeensä syvän haavan joka ei ole lähimainkaamn umpeutunut. Koko Modin hallinnon heritage- projekti on tämän haavan umpeuttamista eli riippumattoman identiteetin palauttamista tavalla joka samalla huomioi reaalipolitiikan sekä intilaisen yhteiskunnan erityispiirteet
Tästä johtuen Modiin kuten aiempiinkin pääministereihin kohdistuu odotuksia ja käsityksiä jotka merkityksellistyvät pyhyyden kontektissa siinä missä politiikankin. Ilmiö ei ole uusi mutta esimerkiksi Gandhille tämä järjestyi kuitenkin toisin kuin Modille, osin ajalle tyypillisesti mutta osin myös koska hengellisyyden ja poliittisen vallan suhteen uudelleen järjestyminen on osa, itse asiassa keskeinen osa käynnissä olevaa muutosta.
Intiassa on olemassa ajattelun ja hengellisyyden perinne joka tunnista tämän mutta vlatavirtaa se ei ole. Sen sijaan voimistumaan päin on vaatimus hinduheritagen ja Hindustanin restoraatiosta ja tämän aikaansaamiseksi on välttämätöntä ottaa haltuun perinne, juurikin uudelleen merkityksellistämisen ja löytämisen mekrityksessä. Tämä tarkoittaa perinteiden korostamista uudelle sukupolvelle samalla kuin länsimainen haptus valtaa alaa internetin myötä mutta myös hengellisyyden ytimeen suuntautuvaa invaasiota sekä edelleen muslimien ja hindujen välisen konfliktin tulehtumista
Gandhin ja kongressipuolueen eetoksessa on läsnä diversiteetin kunnioittamisen ajatus koko Intian perustana. Modin ja puolueensa eetoksessa kys eon vanhan perinteen kunnian palautuksessa ja tässä keskeistä on siirtomaa-ajan haavojen tuoreus ja tietty indetiteetin uudelleen löytämisen vaatimus.
Silkasta Making Great Again -projektista ei silti ole kysymys. Intialainen itseymmärrys tunnistaa erityislaatuisuutensa ja arvonsa osin juuri koska se on onnitunut järjestelmässään säilömään valtavan diversiteetin, myös aikaulottuvuudessa. Intiassa mennyt ja nykyisyys kietoutuvat yhteen tavalla joka asettuu suoraan länsimaista todellisuuskäsitystä vastaan
Intiassa rationalismi on ismi muiden joukossa, perustellusti. Intialaiseen mielenmaiseemaan kommunismi istuu luontevasti juuri solidaarisuuden merkityksessä vaikka liike sinänsä ei erityisen suosittu olekaan kuin paikallisesti. Kikki kommunismin muodot ovat edustettuina ja myös niiden initioimat toimintamallit Maolaisten väkivaltaisista mellakoista alkaen
Miten tämä liitty liberalismi-narratiiviin?
Eräs mahdollinen malli jolla liberalismi voi löytää itsensä uudelleen juurikin ajatusvirtauksena ja vapauden merkityksessä liittyy Brexitiin, kansainyhteisöön ja Britannian ja Intian erityissuhteeseen sekä edelleen Intian luonnolliseen positioon Kiinan ekspansion rajaajana
Tämä tosin edellyttäisi melkoista edistysaskelta siinä poliittisessa diskurssissa ja itseyymärryksessä joka Britanniassa juuri nyt vallalla. Britannian avulla Intian olisi mahdollista päivittää yhteiskuntansa ja samalla löytää valtava perinteensä ja tehtävänsä uudelleen: juuri Intian historiallisen tehtävän idean ympärille kietoutuvat niin Intian hengellisen perinteen jatkumon kärki kiin sen poliittiset idealisaatiotkin. Tässä yhtälössä myös Modin hallinto näyttäytyy muussa kuin puolifasistisessa valossa. Mutta tämä todella edellyttää itserflektiota ja kykyä uudistaa oma positionsa myös Britannialta. Haava on todellinen ja se on syvä ja se odottaa eheytymistä. Myös Intian historiallinen tehtävä muutoksen realisoituessa on ajatus joka vaatii huomiota. Länsi on varsin kaukan tämän ymmärtämisestä. tässä yhtälössä Putinin aggressio edustaa myös mahdollisuutta, kaikesta huolimatta
Modi ei ole asettunut tukemaan länttä Venäjää vastaan ja tuskin tekee niin jatkossakaan. Intiassa asiaan ei liity opportunismia vaikkapa Turkin tapaan mutta tilanne toki tunnistetaan
Nuo Observerin havainnot Intiasta menneisyyden satumaana ovat malliesimerkki haasteen mittakaavasta vaikka ovatkin retorisia heittoja. Liberalismi ja individualismi sen ytimessä ovat myös Intiassa konfliktin keskiössä vaikka yksilnvapaus vetoaakin perustellusti.
Ideologian reflektointi kriittisesti on mahdollista vain toiseuden todellisen ymmärtämisen kautta. Tämän ääneensanominen ei merkitse uusfasismia tai bolsevismin jalanjjäljissä tapahtuvaa merkitysten vääntelyä. Orwellilainen yhteiskunta on länsimainen yhteiskunta nimenomaan dystopian merkityksessä ja paradoksaalisesti itsetoteutuva sellainen ja sen mekanismi perustuu juurikin autoritäärisyyden väärinymmärtämiseen ja oppositioasemaan josta käsin sen todellisuus hiipii osaksi liberalismin merkitystodellisuutta, haluttiin sitä tai ei.
"Ensimmäiset kommentit joskus Krimin tapahtumia edeltävästi taidettiin kuitata trollauksena mikä sinänsä huvittavaa kun katsoo myöhempiä keskusteluja. Kaikilla on heikko kohtansa ajattelussakin ja noihin aikoihin etulinja taisi olle turhan lähellä."
Taisi pikemminkin ideologinen etulinja olla liian lähellä niille, jotka pitivät Ukrainan kirjoituksiani trollauksena. Nähdäkseni kuitenkin myöhemmät tapahtumat ovat varsin tyhjentävästi osoittaneet, että olin Venäjän suhteen oikeassa. Ikävä kyllä.
Tosin olin oikeassa myös Ukrainan suhteen. Suomalaisten kommentaattorien valtavirtahan suhtautui Ukrainaan "ne on niitä samoja ryssiä" -asenteella aina johonkin vuoden 2014 puoliväliin saakka. Monet senkin jälkeen.
Kolonialistinen ylimielisyys istuu syvällä sielläkin, missä ei olla koskaan oltu kolonialisteja. Syistä joita on helpompi ymmärtää Länsi-Euroopan kohdalla mutta hyvin vaikea ymmärtää Suomen kohdalla. Länsi-Euroopassahan ainoa Itä-Euroopan valtio, jonka historiaa ja kulttuuria on millään tavoin esitelty kouluopetuksessa tai edes yliopistotason koulutuksessa, on Venäjä.
Ihmiset vähättelevät aina lähtökohtaisesti sitä, mitä eivät tunne, ja pitävät tärkeänä sitä, jonka tuntevat.
"Irrationaalisuusargumentti taitaa perustua tapaan jolla Dugin lähestyi aikanaan esoteerista. Kuriositeettina, pitkälle samalla tavoin kuin Natsit aikanaan."
Tämän ei pitäisi olla yllättävää, koska Dugin on natsi. Esoteria on kuulunut kansallisromantiikkaan ja sen rumempiin ilmentymiin eli fasismiin ja natsismiin ajasta ja paikasta riippumatta. Tämä päti 1900-luvun alun kirjoittajiin siinä missä nykyaikaan. Ja tämä päti Eurooppaan siinä kuin arabimaihin ja Intiaan.
Kirjoitat hyvin yleistävästi "juutalaisista", "afrikkalaisista" jne. On vaikea arvioida heittojesi vakavasti otettavuutta ilman esimerkkejä, jotka jotenkin typifioisivat sitä, mitä kenties tarkoitat juutalaisella ja afrikkalaisella ajattelulla, etenkin kun oletat sen jotenkin vastakkaiseksi olettamaasi "länsimaiseen" tai "valkoisen valloittajan" aivokuolleisuuteen nähden.
Juutalaisesta ajattelusta puhuttaessa olisi hyvä ilmaista, puhutaanko israelilaisesta kansallisesta keskustelusta vai esimerkiksi amerikkalaisten ja eurooppalaisten ajatushautomojen lukuisista juutalaisista ajattelijoista. Puhutaanko politiikan hahmottamisesta vai uskonkäsityksistä ja esoteriasta?
Afrikkalaisia lukiessa löydän kyllä usein osuvia artikkeleita, mutta ne tapaavat tulla länsimaisiin yliopistoihin siirtyneiltä afrikkalaisilta. Pohjois-Afrikassa näkyy hieman enemmän omaa ja islamilaiseen kulttuuripiiriin liittyvää ajattelua. Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tuleva maailmanselitys, ainakin valtiollisten tahojen ja YK-järjestöjen suoltama, sen sijaan vaikuttaa usein - anteeksi vain - silkalta länsimaisen vasemmistoeliitin antikoloniaalisten narratiivien toistolta, valkoisen valloittajan syyttämiseltä ja katteettoman rahan sekä muiden etujen vaatimiselta. Sillä saa näkyvyyttä, nyökyttelyä ja rahoitusta. Poikkeuksia kuten Moyo toki on.
Konferensseissa ja seminaareissa afrikkalaisten kansalaisjärjestöjen ynnä muiden edustajat usein menevät samaan, vaikka heillä voisi olla paljon parempaa ja tarkempaa sanottavaa, jos ammentaisivat sen paikallisten tapahtumien ymmärryksestä. Sen sijaan he toistelevat Lännen itsekriittisiä yleistason narratiiveja sekä vaativat (Lännen) huomiota ja rahaa. Jos he joskus ylipäätään mainitsevat Venäjän tai Kiinan toiminnan Afrikassa, he peilaavat senkin kaikkeen siihen, mitä Länsi on tehnyt tai jättänyt tekemättä - eli että Lännen syntejä ovat se, että Afrikkaan on menty, ja se, että sinne ei ole menty tarpeeksi.
Jos perisynti on aina ollut se, että Länsi ei ole toimijana tarpeeksi nöyrä, niin en voi sanoa muuta kuin, että onnea kanssakäymiseen Venäjän ja Kiinan kanssa. Sieltä nöyryyttä on turha odottaa. Mutta eipä sitä tunnu kukaan odottavaankaan keneltäkään muulta kuin Länneltä, jonka virhe on nähtävästi ollut se, että ainoana sivilisaationa Länsi on itse etsinyt nöyryyttä ja itsekritiikkiä itsestään, siten opettaen kaikki muutkin etsimään sitä (itsensä sijaan) Lännestä.
Venäläiset, arabit ja monet muut kyllä harjoittavat jonkin verran itseruoskintaa (kiinalaisten en ole sitä havainnut tekevän - siellä ei kai koskaan ole tehty mitään väärin), mutta tuokin itseruoskinta palautuu aina ongelmien näkemiseen suhteessa Länteen. Sitä märehditään loputtomiin, miksi ollaan takapajuisempia kuin Länsi, ja kuinka epäoikeudenmukaista tämä on. Mutta jotenkin se aina kääntyy salaliittoihin ja muiden syyksi - tai sitten siihen, että happamia ovat pihlajanmarjat emmekä missään tapauksessa halua Lännen kaltaiseksi.
"Putinin sivilisaatioajattelu ei ehkä ole ideologisena rakennelmana kedon kaunein kukka mutta sen peruspointti kestää tarkastelun. Moraalisen paheksunnan reaktiivisuuden havainnointi tässä suhteessa voisi olla terveellinen kokemus vaikka vaian teoreettisessa yläpilvessä suoritettuna?"
Olen tottunut tarkastelemaan kaikenlaisia huuhaa-aatteita. Ainahan niistä löytyy "peruspointteja, jotka kestävät tarkastelun". Putinin harjoittama reaktiivinen moraalinen paheksunta, jolla "sivilisaatioajattelua" eli todellisuudessa territoriaalista imperialismia perustellaan, on tiellä, joka on jo johtanut kansanmurhiin ja tulee johtamaan ydinaseiden käyttöön. Yläpilvi ei valitettavasti tällaiseen auta.
Länsimainen liberalismi on siinä mielessä kriisissä, että sen on lopulta suostuttava siihen, mitä se ei halunnut: sotaan Venäjän edustamaa fasistista imperialismia vastaan. Sotamoodiin hitaasti herätessään länsimainen sivilisaatio menettää jonkin verran pehmoisesta ja pörröisestä liberalismistaan, sillä se joutuu vakavasti miettimään sellaisia kysymyksiä kuin missä vaiheessa ja minkä proseduurin kautta joudutaan pudottamaan ydinpommit Moskovaan ja Pietariin.
Tällainen sopii huonosti yläpilvessä liiteleville maalailijoille, joita Odessan viljasiilojen pommittaminen heti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen naurattaa.
"Vaikkapa isku Odessan viljasatamaan päivä sopimuksen jälkeen kirvoitti spontaanin naurun."
Tämä minusta yksinään oikeuttaisi lopettamaan keskustelun osaltani ja laittamaan sinut porttikieltoon.
Valitettavasti vain Lännessä riittää edelleen niitä "ajattelijoita" ja poliittisia johtajia, joiden mielestä Venäjä on luotettava sopimusosapuoli, ja kaikkien ponnistelujen pitäisi tähdätä bumagojen allekirjoittamiseen sen kanssa. Venäjä demonstroi teoillaan päinvastaista - ja tekee sen tietoisesti ja tahallaan. Kuten teki Ilovaiskissa, Debaltsevessa. Kuten teki iskiessään kemiallisilla aseilla Syyriaan.
Itse länsimaalaisena ihmisenä en kuitenkaan iloitse siitä, että vaaleilla valitsemiamme johtajia nöyryytetään - ja vielä tavoilla, jotka vaativat tuhansien ja taas tuhansien syyttömien ihmisten henkiä Ukrainasta Georgiaan, Saheliin ja Uiguristaniin.
Meidän aikamme Lännen moraaliset ongelmat liittyvät heikkouteen ja liikaan sallivuuteen vihollisia kohtaan. Mutta heräsi se Länsi toisessakin maailmansodassa. Teki sen myös Korean sodan myötä. Kun se tekee sen seuraavan kerran, epäilen, että nykyiset Putinin symppaajat ja hänen voimapolitiikkansa ihailijat ovat ensimmäisinä ruikuttamassa uhriuttaan ja kauhistelemassa sitä, kuinka kovaksi ja sotaisaksi länsimaisen sivilisaation nyrkki on puristettu.
"Ideologian reflektointi kriittisesti on mahdollista vain toiseuden todellisen ymmärtämisen kautta. Tämän ääneensanominen ei merkitse uusfasismia tai bolsevismin jalanjäljissä tapahtuvaa merkitysten vääntelyä."
Toiseus ei ole sivilisationaalista vaan kunkin sivilisaation sisällä. Toiseus vallitsee jokaisen yksilön suhteissa toisiin ihmisiin samoin kuin hänen suhteessaan ympärillään olevaan yhteiskuntaan ja maailmaan, elonkehään ja universumiin. Neon Genesis Evangelion on eräänlainen kaunis kuvaus tästä eksistentiaalisesta yksinäisyydestä ja ymmärtämisen, ymmärretyksi tulemisen vaikeudesta.
Monimuotoisuudessaan länsimainen älyllinen diskurssi on kuitenkin tällä hetkellä ylivertainen kehys nimenomaan toiseuden ymmärtämiseen. Kollektivistisissa kulttuureissa kasvaneiden keskuudessa lähinnä poikkeusyksilöt (osin oman kokemuksensa vuoksi) ovat samaan kykeneviä - ja poikkeuksellisuutensa vuoksi joskus tuossa ymmärryksessä vaikuttavampia kuin ne keskinkertaiset länsimaalaiset, joihin heitä vertaamme heitä tavatessamme. Täytyy kuitenkin muistaa, ketä vertaamme ja kehen. Minkä foorumin kautta (sekin vaikuttaa).
Selvyyden vuoksi ja koska keskustelu todella ei etene. Lähinnä koska on ilmeinen tarve sijoittaa johonkin lokeroon j kun sellaista ei löydy, asiat kiertävät kehää.
Toiseuteen liittyen, eksisttentialismi-viittaukset tai Heideggeriin viittaaminen eivät kirvoittaneet aiemmin kommenttia mutta tuossa kohdassa sitten...? Jos tuo on toiseuden ymmärrys niin iso osa aiemmista kommenteista vaikkapa Intiaan liittyen näyttäytyy omituisessa valossa? Tietenkään toiseus ei rajaudu sivilisaatioajatuksen perusteella.
1. Porttikielto? Vaikea tuohon mitään sanoa tietysti. somekäyttäytyminen ei ole tuttua jote bänneistä olen vain kuullut aiemmin. Kokemusta ei ole. ODessan isku herätti naurun koska se oli looginen jatkumo Erdoganin pullistelulle ja sille naurettavalle pelleilylle jota kutsutaan vallankäytöksi ja jossa isoisäikäiset miehet odotuttavat toisiaan ja sivumennen viittaavt kintaalla sopimuksille YK:lle ja toisilleen, kunnioitukselle. Tuotako pitäisi kunnioittaa ja ottaa todesta? Sodalle tai käsirmykselle eit tietysti naureskeltu mutta jos ottaa tuon valtadiskurssin 'tosissaan' ja olettaa automaattisesti että kritiikki merkitsee 'vaaleilla valittujen valtaapitävien nöyryyttämisestä iloitsemista', olettaa varmasti myöskin että omaan ideologiseen taustaan kriittisesti suhtautuva on vähintään Mordorin agentti?
2. Viittaus trollaukseen koski allekirjoittanutta, ei blogin pitäjää. Aikanaa ensimmäiseen kommenttiin suhtauduttiin ilmeisesti osana jonkinlaista trollivyöryä. Sittemmin keskusteluja ollut useita ja ne ovat olleet hedelmällisiä. Raja kuitenkin mennyt koko ajan samassa kohdassa eli sotasapelien kalistelussa. Myös Krimiä edeltäen.
Kyse ei ole siitä etteikö blogin pitäjä olisi ollut 'oikeassa'. Kyse on vaihtoehtoisen tarkastelutavan läytämisestä tilanteessa jossa luiska viettää kohti 'Moskovan ydinpommittamista'. Liberalismin taakse piiloutuminen on tässä ymmärrettävää mutta ajatusköyhääja perustelematon positio, lopulta, koska se lisää vastakkaiasettelua
Olejnainen tässä suhteessa sanottu useaan otteeseen. Nyt kun potentiaalisena hippiyhteisön vetäjänä, huuhaavassarina, essentilalistina ja ties minä vetäydytään näyttämöltä anonymiteetin kadottua voidaan vain todeta ettei keskustelu todella päässyt edes alkuun
3. Yleistäminen 4000 merkin maksimirajoituksen sisällä lienee itsestäänselvää. Juutalaisuudella viitattiin oikeistoon kallellaan olevan uskonyhteisön sisällä käytävään keskusteluun jonka myötä painopiste holokaustia myöten siirtyy kohti 'vasemmiston' syyttelyä ja sen Jumalasta etääntyneen juutalaisuuden vastuuta liittyen vaikkapa kommunismiin ja sen leviämiseen. Vallitseva narratiivi tuskin mutta tendenssinä oireellinen
Afrikkalaisen identiteetin osalta analyysi osuu paitsi siltä osin kuin kyse on siitä osasta kulttuurista todellisuutta joka etenee omaehtoisesti ja näkyy aivan muualla kuin konferensseissa ja lännen narratiivin ohjaamina. Osoitus hegemonian vallasta jos mikä?
Länsimaisen diskurssin monimuotosuutta tai ylivertaisuutta on mahdoton allekirjoittaa. Totalitarismin ohella maailmassa vaikuttaa muitakin voimia ja sikäli kuin tämä hyvöksytään katse olisi syytä ulottaa sen virallisen konferenssinreaaliteetin tuolle puolen. Länsimainen diskurssi on sisäsiittoinen itseriittoinen ja itseään korottava ja sen ansioksi voidaan laskea lähinnä sen pyrkimys huomioida muuut ja toimia oikeiden asioiden puolesta. Suuri anso toki muttei oikeuta ajatusta ylivertaisuudesta
Se ei edes ole ongelman ydin vaan oman perinteen ymmärtäminen ja tunnistaminen. On vaikea näjdä miksi tämä olisi ensisjaista muualla mutta Eurooppa olettaa olevansa jo tilanteen tasalla tässä suhteessa vaikka kaikki relevantti heijastepinta osoittaa toista.
Kiitos mahdollisuudesta ja keskusteluista
Ehkä palataan asiaan toisessa yhteydessä
"ilmeinen tarve sijoittaa johonkin lokeroon"
Tämä on asia, jota ihmiset tekevät väistämättä, osana yritystä kontekstualisoida ja siten ymmärtää se, mitä toinen sanoo. Sinä et ole poikkeus. Lokeroit muita keskustelijoita ja sinua lokeroidaan. Kun samaan aikaan keskustelijat yrittävät salata lokeronsa ja peitellä positioitaan, tämä johtaa monenlaiseen semanttiseen kohinaan. Kun rivit eivät selitä itseään, selityksiä etsitään rivien väleistä.
Tämän vuoksi ymmärretyksi tuleminen edellyttää yleensä suojaverhojen raottamista ainakin vähän ja omien positioiden eksplikointia, jolloin sanottu suhteutuu tuohon. Jos ei itse kehystä sanomaansa, muut kehystävät sen. (No, muut tekevät sen yleensä joka tapauksessa.)
Anonyyminakin voi eksplikoida monenlaista omasta positiostaan. Ainakin sitä, mitä pitää relevanttina.
"kriittisesti suhtautuva on vähintään Mordorin agentti"
Mordorin agentteja on olemassa ja olen joutunut jonkin verran harjoittelemaan niiden tunnistamista. Yleisesti ottaen ne eivät kirjoita keskustelevia kommentteja blogiini. Jos kommenttiosio olisi täysin avoin, ne todennäköisesti masinoisivat joukoittain Venäjän propagandaa toistavia kommentteja, mutta kun blogin kommenttiosio on moderoitu, ne tietävät sen eivätkä vaivaudu. Sen sijaan vuosien 2013-2014 tilanteiden aikana ne lähettelivät minulle blogiini liittyen tappouhkauksia, vihjailuja siitä, että tietävät missä olen, ilmiantoviestejä esimiehilleni, mustamaalaavia huhuja, teknisiä yrityksiä estää blogini lukeminen ja muuta mukavaa. Mutta tässä vain yhä ollaan. Eikä minua häiritse se, lukeeko koko maailma blogiani vai ei. Häiritsisi enemmän, jos se olisi liian suosittu, koska silloin tulisi liikaa huomiota ja pitäisi löytää taas joku muu, vähemmän julkinen alusta.
Ei minua sekään häiritse, että sellaiset 50-70 tuntematonta päivittäin käy blogissani (uusien tekstien tai kommenttiväittelyiden aikana tuplasti enemmän), ja vaikka näistä puoletkin olisi robotteja, joukossa on myös eläviä ihmisiä - kielen vuoksi oletettavasti suomalaisia - jotka ovat joko seikkailujani seuraavia ystäviä ja sukulaisia tai sitten kirjoittamistani aiheista kiinnostuneita lukijoita. Molemmat tervetulleita. Robotit eivät niinkään, mutta niitä en voi estää.
"Aikanaa ensimmäiseen kommenttiin suhtauduttiin ilmeisesti osana jonkinlaista trollivyöryä. Sittemmin keskusteluja ollut useita ja ne ovat olleet hedelmällisiä."
Silloin, kun ei käytä edes nimimerkkiä, vaan kirjoittaa vain "anonyymin" alta, on vaikea yhdistää kommentteja saman henkilön alle. Viime aikoina olen tunnistanut tyylisi ja lempiaiheesi, mutta Ukrainan kriisin aikana moderoitavia kommentteja tuli niin paljon, etten yrittänyt miettiä, ketkä kaikki anonyymeistä ovat kenties sama henkilö.
Joka tapauksessa kävin tänään muuttamassa asetuksen sellaiseksi, että kommentointi edellyttää nimimerkkiä. Muuten kaikki on ennallaan. Nimimerkki ei tarkoita, että pitää tunnistautua.
Mitä tulee liberalismiin ja siihen, mitä arvostan länsimaisissa yhteiskunnissa. Tämä väittely on käyty kirjoituksen alla, jonka aihe nimenomaisesti käsitteli niitä syitä, joiden vuoksi osa ihmisistä inhoaa liberalismia. Väittelyssä on sitten sivuttu kaikkea mahdollista, mutta olennaiset kolme pointtiani seisovat paikoillaan.
Tunnustaudun avoimesti poliittisesti liberaaliksi ja olen mielestäni monta kertaa eksplikoinut, mitä se pitää sisällään. Haluan elää mahdollisimman vapaana ja haluan antaa tämän mahdollisuuden muillekin. En ole kuitenkaan koskaan pakottanut ketään aseella uhaten vapautumaan - sen, että tämä on paradoksi, pitäisi jo kertoa jotain.
Positioin myös itseni avoimesti länsimaalaiseksi. Näen vapauden ja objektiivisen totuuden arvot keskeisimpinä länsimaista kulttuuria ja sen erityislaatuisuutta määrittäviksi arvoiksi. Näin klassisen liberalismin perinne yleisestikin tekee.
Tämä positio ei kuitenkaan tee minusta länsi-imperialistista öykkäriä eikä tapanani ole yrittää todistella europidisen rodun ylivertaisuutta rikostilastoilla tai älykkyysosamäärillä. Vastenmielisyyteni epä-älyllistä ja pseudoälyllistä äärioikeistoa kohtaan olen tehnyt varsin selväksi vuosien varrella.
Tunnen myös jonkin verran maailmaa ja olen nähnyt sitä. Sillä on merkitystä. Useimmat ihmiset eivät tunne eivätkä ole nähneet - ja siinä suhteessa naapurikahvilan belgialainen täti tai afrikkalainen kahvilanpitäjä ovat melko samalla viivalla. Belgialainen täti on tosin todennäköisemmin käynyt lomamatkoilla oman maansa ulkopuolella ja afrikkalainen kahvilanpitäjä on todennäköisemmin kuullut Euroopassa käyneiden maanmiestensä narratiiveja Euroopasta (tosia tai epätosia) kuin belgialaisen kahvilan pitäjä asiakkaidensa muistelmia Afrikasta. Tämä tosin on vain oletus, joka perustuu subjektiiviseen kokemukseen siitä, mistä belgit/afrikkalaiset puhuvat ollessaan kahvilassa. Afrikassa puhutaan paljon Euroopasta, joskin varsin yksipuolisesta näkökulmasta. Belgiassa puhutaan afrikkalaisista, mutta vain yhdestä näkökulmasta - ei niinkään Afrikasta.
"Länsimaisen diskurssin monimuotosuutta tai ylivertaisuutta on mahdoton allekirjoittaa"
Länsimainen diskurssi on kuin moni muukin iso diskurssi: elefantti, jota sokeat tunnustelevat. Se voi näyttää kovin monenlaiselta siitä riippuen, mitä kohtaa norsun ruumiista tunnustelee.
Ylätasolla asiat tuppaavat muuttumaan tylsiksi, koska liian samankaltaiset puhuvat päät pääsevät aina ääneen ja toistelevat toinen toistensa ajatuksia viittaillen toisiinsa. Tämä ylätaso on erityisen häiritsevästi kuplautunut valtakeskuksissa - siksi puhutaankin Washingtonin kuplasta, Brysselin kuplasta jne. Onhan se vähintään yhtä ahdasta konsensus-Suomessa tai Oslossa tai Tallinnassakin, mutta näiden välillä on keskinäisiä eroja ja siten monimuotoisuus kasvaa merkittäväksi.
Näköaloja on ihan hyvä diversifioida. Helpoiten se onnistuu tuntemalla paljon ja monenlaisia ihmisiä. Eri aloilta, eri maista, eri kulttuureista, eri sukupolvista. Mitä enemmän vapautta, sitä enemmän mahdollisuuksia moiseen.
Vapauttaan voi käyttää siihenkin, että luo ympärilleen kuplan ja jakaa kissakuvia ja kommentaareja TV-sarjojen fiktiivisten henkilöiden välisiin ihmissuhteisiin. Mutta kenenkään ei ole pakko täyttää elämäänsä roskalla. Televisiota ei tarvitse katsella lainkaan. Somen voi muokata sellaiseksi, että se tuo omaan elämään edellä mainittua ihmiskontaktien diversiteettiä ja rikkautta, samoin aiheiden ja asioiden rikkautta.
Yhden totuuden yhteiskunnissa kaikki tuo pitää tehdä salaisissa yksityisissä tiloissa vodkan tai teen äärellä, miettien koko ajan kuka on meikäläisiä ja kuka tuttavapiiristä on informantti. Koska ihminen on luova olento, se onnistuu diktatuureissakin, mutta eihän se kivaa ole.
Minusta ihmiset voisivat enemmän miettiä sitä, mikä on kivaa ja millaisessa maailmassa on kivempi elää, kuin sitä, millainen maailma vastaisi paremmin jonkin abstraktin himmelin symmetriaa. Juuri tästä syystä olen mieluummin Perikleen ja Benthamin ideologinen perillinen kuin yritän etsiä esteettistä mielekkyyttä Duginista, Bannonista tai Shiv Senasta.
Lähetä kommentti