Lähtiessäni Kiovasta Euro-Maidan oli yhä pystyssä. Poliittisesta kriisistä on kehkeytynyt jonkinlainen pysyvä kansanfestivaali Maidanille. Rokki soi, nuoret tanssivat, kansa ryystää soppaa, teetä ja kahvia, välillä lauletaan kansallislaulua ja virsiä. Puolalaisilla kansanedustajilla on oma telttansa ja muidenkin ulkomaalaisten vieraiden neuvomiseksi opiskelijat ovat perustaneet monikielisen kansainvälisen infoteltan.
Jotkut nimittävät tapahtumaa jo Euromaidanceksi naureskellen, että siellä on kyse enemmän bileistä kuin politiikasta, mutta eipä asia ihan niinkään ole, vaan enemmänkin varmaan monille vanhan anarkistisanonnan mukaan "vallankumous, jonka tahtiin ei voi tanssia, ei ole minua varten". Sitä paitsi joka ei hypi, on moskali.
Euro-Maidan on osoittautunut sinnikkäämmäksi kuin moni varmaan uskoi. Edes oppositiopoliitikot eivät vaikuttaneet alkuun luottavaisilta pitkään jatkuneen apatian jälkeen, mutta hyppäsivät sitten nopeasti opiskelijaliikkeen ja muiden aktivistien aloittaman mielenosoituskimaran satulaan. Vaikka kolmella tärkeimmällä oppositiopuolueella ja kaikilla Euro-Maidaniin osallistuvilla epäpoliittisilla kansanliikkeillä on keskinäiset kitkansa ja kiistansa, niillä on silti pelissä varsin yhtenevät intressit. Sekä poliittiselle pluralismille että vapaalle kansalaisyhteiskunnalle tulisi loppu jos Ukrainan annetaan luisua Putinin haltuun ja muuttua uudeksi Valko-Venäjäksi.
Valitettavasti Janukovitšin Moskovan-matkan tyyli ja tulokset samoin kuin sunnuntaina järjestetyt läpeensä vilpilliset täytevaalit antavat syytä syvään huoleen, että oppositio ja kansanliike ovat pahimmissakin peloissaan oikeassa. Janukovitšin hallinto on nyt kahteen otteeseen yrittänyt voimatoimin murskata Euro-Maidanin - saaden kummallakin kerralla enemmän kansaa kaduille vastaansa. Valtapuolueen suosio on pudonnut aiemmasta kolmanneksesta viimeaikaisten mielipidemittausten viidennekseen, joten on selvää, ettei Janukovitš halua Ukrainaan vapaita vaaleja. Janukovitšin sielu kuuluu jo Mordorille, joten ukrainalaisten ainoa mahdollisuus on vaatia sinnikkäästi vallanvaihtoa.
Vaikka olen ollut pitkään loman tarpeessa, ei silti tuntunut lainkaan hyvältä lähteä Ukrainasta juuri nyt. Tuntuu taas kuin pettäisin ne ukrainalaiset ystäväni, jotka ovat olleet mukana mielenosoituksissa, ja olen varma, että tulen lomillanikin jatkuvasti seuraamaan uutisia Ukrainasta. Mutta minkäs teet, loma-ajankohdat oli varattu, samoin lennot ja muut suunnitelmat jo ennen kansannousun alkamista.
Aamulla hidasteleva taksikuski onnistui vielä tekemään elämästäni kurjaa ensimmäisenä lomapäivänäni, sillä hänen epäloogisen hidastelunsa vuoksi en ehtinyt lennolleni Istanbuliin, menetin vajaat 400 dollaria joutuessani buukkaamaan itseni iltalennolle, ja mikä pahinta, en ehtinyt tapaamaan Habibia Istanbulissa, mitä olin kovasti odottanut, sillä saavuin tänne vasta puoleltaöin ja Habibilla on varhain aamulla tärkeä kokous. Minullakin kuudelta aamulla kyyditys takaisin lentokentälle.
Ensin jonotettiin härdellissä lentokentän hotellideskillä, josta seuraavana aamuna jatkavat Turkish Airlinesin asiakkaat saavat ilmaiseksi hotellin Istanbulista, ja seuraavaksi hotellissa, jossa kaikki ryysivät resepsuuniin. On albaaneja, venäläisiä, italialaisia, libyalaisia, kazakkeja, afrikkalaisia ja joltain lennolta myöhästynyt vihainen jenkki. Koneessa Kiovasta Istanbuliin oli myös syyrialaisia ja irakilaisia lääketieteen opiskelijoita lähdössä kotilomilleen.
Ukrainalaiset ja turkkilaiset ovat nykyään toistensa tärkeimpien turistiryhmien joukossa, ja matkailijoina nimenomaan tavalliset ihmiset, joille Mustanmeren takainen naapuri tarjoaa edullisemman matkakohteen kuin kaukomaat. Ukrainalaiset saavat Turkissa edullisesti etelää, turkkilaiset taas Ukrainassa edullista Eurooppaa, olkoonkin että itäistä.
Georgiassakin turismista on tullut viinin ohella tärkein tulonlähde - erityisesti kiitos Venäjän toimeenpanemien taloussaartotoimien - ja georgialaisen viinin tärkein vientimaa on nyt Ukraina. Käydessämme pari viikkoa sitten Georgiassa tapasimme Tbilisissä muiden muassa paljon irakilaisia turisteja - tavallisia keskiluokkaisia lapsiperheitä. Georgia on irakilaisille, kuten monille muillekin Lähi-idän kansallisuuksille, mukava matkakohde, koska se on niitä harvoja maita, jonne he eivät tarvitse viisumia. Georgia on yksipuolisesti poistanut viisumipakon lähes kaikilta kansallisuuksilta, ainakin lähiseudulla - myös venäläisiltä.
Syy, miksi olen Istanbulissa, on itse asiassa se, että kätevin ja edullisin lentoyhteys Kiovasta Etelä-Amerikkaan kulki tätä kautta. Tarkoitukseni on huomenna lentää suoralla lennolla Istanbulista São Pauloon ja siten viimein korkata Etelä-Amerikka. Olen aiemmin käynyt Guatemalassa saakka etelässä, mutten vielä milloinkaan Etelä-Amerikan puolella. Nyt kun lomia oli kasautunut käyttämättömiksi näin paljon, tuli vihdoin aika tälle matkalle. Sen jälkeen onkin jäinen Antarktis viimeinen manner, jolla en ole käynyt.
Jotkut nimittävät tapahtumaa jo Euromaidanceksi naureskellen, että siellä on kyse enemmän bileistä kuin politiikasta, mutta eipä asia ihan niinkään ole, vaan enemmänkin varmaan monille vanhan anarkistisanonnan mukaan "vallankumous, jonka tahtiin ei voi tanssia, ei ole minua varten". Sitä paitsi joka ei hypi, on moskali.
Euro-Maidan on osoittautunut sinnikkäämmäksi kuin moni varmaan uskoi. Edes oppositiopoliitikot eivät vaikuttaneet alkuun luottavaisilta pitkään jatkuneen apatian jälkeen, mutta hyppäsivät sitten nopeasti opiskelijaliikkeen ja muiden aktivistien aloittaman mielenosoituskimaran satulaan. Vaikka kolmella tärkeimmällä oppositiopuolueella ja kaikilla Euro-Maidaniin osallistuvilla epäpoliittisilla kansanliikkeillä on keskinäiset kitkansa ja kiistansa, niillä on silti pelissä varsin yhtenevät intressit. Sekä poliittiselle pluralismille että vapaalle kansalaisyhteiskunnalle tulisi loppu jos Ukrainan annetaan luisua Putinin haltuun ja muuttua uudeksi Valko-Venäjäksi.
Valitettavasti Janukovitšin Moskovan-matkan tyyli ja tulokset samoin kuin sunnuntaina järjestetyt läpeensä vilpilliset täytevaalit antavat syytä syvään huoleen, että oppositio ja kansanliike ovat pahimmissakin peloissaan oikeassa. Janukovitšin hallinto on nyt kahteen otteeseen yrittänyt voimatoimin murskata Euro-Maidanin - saaden kummallakin kerralla enemmän kansaa kaduille vastaansa. Valtapuolueen suosio on pudonnut aiemmasta kolmanneksesta viimeaikaisten mielipidemittausten viidennekseen, joten on selvää, ettei Janukovitš halua Ukrainaan vapaita vaaleja. Janukovitšin sielu kuuluu jo Mordorille, joten ukrainalaisten ainoa mahdollisuus on vaatia sinnikkäästi vallanvaihtoa.
Vaikka olen ollut pitkään loman tarpeessa, ei silti tuntunut lainkaan hyvältä lähteä Ukrainasta juuri nyt. Tuntuu taas kuin pettäisin ne ukrainalaiset ystäväni, jotka ovat olleet mukana mielenosoituksissa, ja olen varma, että tulen lomillanikin jatkuvasti seuraamaan uutisia Ukrainasta. Mutta minkäs teet, loma-ajankohdat oli varattu, samoin lennot ja muut suunnitelmat jo ennen kansannousun alkamista.
Aamulla hidasteleva taksikuski onnistui vielä tekemään elämästäni kurjaa ensimmäisenä lomapäivänäni, sillä hänen epäloogisen hidastelunsa vuoksi en ehtinyt lennolleni Istanbuliin, menetin vajaat 400 dollaria joutuessani buukkaamaan itseni iltalennolle, ja mikä pahinta, en ehtinyt tapaamaan Habibia Istanbulissa, mitä olin kovasti odottanut, sillä saavuin tänne vasta puoleltaöin ja Habibilla on varhain aamulla tärkeä kokous. Minullakin kuudelta aamulla kyyditys takaisin lentokentälle.
Ensin jonotettiin härdellissä lentokentän hotellideskillä, josta seuraavana aamuna jatkavat Turkish Airlinesin asiakkaat saavat ilmaiseksi hotellin Istanbulista, ja seuraavaksi hotellissa, jossa kaikki ryysivät resepsuuniin. On albaaneja, venäläisiä, italialaisia, libyalaisia, kazakkeja, afrikkalaisia ja joltain lennolta myöhästynyt vihainen jenkki. Koneessa Kiovasta Istanbuliin oli myös syyrialaisia ja irakilaisia lääketieteen opiskelijoita lähdössä kotilomilleen.
Ukrainalaiset ja turkkilaiset ovat nykyään toistensa tärkeimpien turistiryhmien joukossa, ja matkailijoina nimenomaan tavalliset ihmiset, joille Mustanmeren takainen naapuri tarjoaa edullisemman matkakohteen kuin kaukomaat. Ukrainalaiset saavat Turkissa edullisesti etelää, turkkilaiset taas Ukrainassa edullista Eurooppaa, olkoonkin että itäistä.
Georgiassakin turismista on tullut viinin ohella tärkein tulonlähde - erityisesti kiitos Venäjän toimeenpanemien taloussaartotoimien - ja georgialaisen viinin tärkein vientimaa on nyt Ukraina. Käydessämme pari viikkoa sitten Georgiassa tapasimme Tbilisissä muiden muassa paljon irakilaisia turisteja - tavallisia keskiluokkaisia lapsiperheitä. Georgia on irakilaisille, kuten monille muillekin Lähi-idän kansallisuuksille, mukava matkakohde, koska se on niitä harvoja maita, jonne he eivät tarvitse viisumia. Georgia on yksipuolisesti poistanut viisumipakon lähes kaikilta kansallisuuksilta, ainakin lähiseudulla - myös venäläisiltä.
Syy, miksi olen Istanbulissa, on itse asiassa se, että kätevin ja edullisin lentoyhteys Kiovasta Etelä-Amerikkaan kulki tätä kautta. Tarkoitukseni on huomenna lentää suoralla lennolla Istanbulista São Pauloon ja siten viimein korkata Etelä-Amerikka. Olen aiemmin käynyt Guatemalassa saakka etelässä, mutten vielä milloinkaan Etelä-Amerikan puolella. Nyt kun lomia oli kasautunut käyttämättömiksi näin paljon, tuli vihdoin aika tälle matkalle. Sen jälkeen onkin jäinen Antarktis viimeinen manner, jolla en ole käynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti