Medestäjäin paluu

Kevät tuli kohisten. Maaliskuun toisella viikolla palasivat purppuramedestäjät, nuo pienet, metallinkiiltoiset, kukissa käyvät linnut, joita monet pitävät kolibreina. Kolibreja ne eivät ole, sillä kolibreja on vain Amerikoissa. Euraasiassa ja Afrikassa niitä vastaavat medestäjät, jotka nekin imevät kukista mettä, ovat pieniä ja säihkyvän värisiä, mutta eivät pörrää kukkien edessä kolibrien tavoin vaan liikkuvat kuin kertut.

Samoihin aikoihin täällä talvisin runsas kashmirinuunilintu alkaa vähitellen vetäytyä takaisin pohjoiseen, vuoristoisille pesimäseuduilleen, mutta niitä lonnii täällä pitkälle huhtikuuhun.

Ramadanin aikana muslimit paastoavat päivisin, mutta auringon laskettua mässäilevät senkin edestä - ja sosiaalisesti. Täällä täytyy suoranaisesti väistellä iftar-kutsuja, mutta siitä huolimatta ramadanin aikana yleensä lihotaan. Viime viikonloppu meni sosiaalisissa riennoissa.

Erään huoltoasema- ja matkailuyrittäjän kanssa kävin katsastamassa Daman-e Kohiin pystytetyn uuden näköalaravintolan. Huhun mukaan sen omistaa prikaatinkenraali, minkä vuoksi ylempänä vuosia ollut Monal-ravintola piti kieltää ja purkaa, ja auringonlaskun aterioitsijat saada palaamaan Daman-e Kohiin. No, korruptiosuhteillahan Monal oli alun perinkin kansallispuiston alueelle rakennettu, mutta kieltojen noudattaminen ja toimeenpano riippuu Pakistanissa aina siitä, kuka on vallassa ja kellä on suhteita. Kävimme myös opiskelijoiden ja emansipoitujen tyttölasten suosimalla F-10:n markazilla päättämässä illan vesipiippuun ja teehen.

Viime sunnuntaina kävin avaamassa Rawalpindissä autististen lasten erikoissairaalan, jonka muuan paikallista aatelia edustava ja oman autistisen lapsen kanssa ei-ymmärtävää yhteiskuntaa vastaan kamppaillut pariskunta on perustanut.

Tänä viikonloppuna ehdin sentään viettää aikaa luonnossa. Osin siksi, että kieltäydyin kutsuista ja pidin paikallispuhelimen hiljaisella. Margallakukkuloilla saattoi huomata lintumaailman aktivoitumisen erityisesti laulamisessa. Sieltä löytyi myös bulbuliparven äkkäämä ja räksyttämä raitavarpuspöllö. Tamariskipyrstötiaiset rakensivat pesää.

Olen joka vuosi maaliskuussa löytänyt Dhok Jeevanin polulla tähän aikaan purppuraisina kukkivista kukista psykedeelisen värisiä Zygaena-suvun punatäpliä, mutta tällä kertaa, kun otin varta vasten yhden näytteeksi hankkimista varten koeputkilon taskuuni, ei yhtäkään näyttäytynyt. Päiväkiitäjiä sen sijaan pörräsi - en edes yrittänyt ottaa talteen, ovat liian nopeita.