perjantai 27. kesäkuuta 2008

Beirut

Palasin Turkista, mutta Syyria on blokannut pääsyn blogeihin. Damaskoksessa vierähti taas viikko, tukahduttava sellainen, sillä esimerkiksi eilen iltapäivällä lämpötila nousi 48 asteeseen. Aurinkoon jätetty auto muuttuu hetkessä niin kuumaksi pätsiksi, että ratti on liian kuuma kosketettavaksi. Beirutiin saavuin torstai-iltana.

Runsaat kolme viikkoa poissa t
äältä ja tuntuu, että niin paljon on taas ehtinyt tapahtua, että kaikesta siitä on ehtinyt pudota kärryiltä, ja toisaalta mitään ei ole tapahtunut. Uutta hallitusta ei ole edelleenkään muodostettu, mutta eihän sitä kukaan asioista perillä oleva odottanutkaan. Hizbullahin johtama oppositio vaatii itselleen vähintään kahta voimaministeriötä monopoliomistukseen, mutta pääministeri ja presidentti haluavat varata sisä- ja puolustusministeriöt presidentin nimittämille ministereille, ja pääministeri on moneen kertaan tarjonnut oppositiolle mahdollisuutta valita toinen kahdesta, joko ulkoministeriö tai valtionvarainministeriö. Tämä ei tietystikään oppositiolle riitä ja niinpä militiat ovat jatkaneet laillista hallitusta kannattavien puolueiden jäsenten kidnappauksia ja "kuulusteluja", joilla luodaan pelon ilmapiiriä. Oppositio vaatii itselleen myös televiestintäministeriötä, jotta voisi saada kaikki maan puhelin- ja tietoliikennelinjat valvontaansa ja hävittää todistusaineiston salamurhissa käytettävästä matkapuhelinten seurannasta.

Sekä Tripolissa että Keski-Bekaassa ehti tällä välin olla pahoja taisteluja. Tripolissa vastakkain ovat sunnit ja alaviitit. Alaviitit ovat syyrialaismielisen ja hampaisiin asti aseistautuneen marginaalisen Ba'ath-puolueen kannattajia, kun taas taisteluissa osapuolena olleet sunnit eivät ole hallituksen Tulevaisuusliikkeen edustajia, vaan islamistisen kaupunginosan asukkaita, joita katkeroittaa viimeaikaisten tapahtumien lisäksi Syyrian miehityksen aikainen massamurha, jossa kaupunginosan kaikki aikuiset miehet surmattiin Syyrian armeijan toimesta. Nykyiset kevyesti aseistetut sunnimilitantit ovat silloin surmattujen poikia. He vihaavat alaviitteja, koska nämä edustavat Syyrian valtaa, mutta halveksivat yhtä lailla Beirutin länsimielisiä sunneja, koska nämä ovat olleet "heikkoja" eivätkä kyenneet vastustamaan aseellisesti Hizbullahin valtausta toukokuun alussa.

Beirutissa ei ole yhtä kuuma kuin Damaskoksessa, mutta Välimeren itäpohjukassa vallitsee aina kesäisin suuri kosteus, joka tekee ilmanalasta jos mahdollista vielä painostavamman. Väki on nyt viime päivinä riehaantunut taas ajelemaan kaduilla autoilla kovaa musiikkia soittaen ja lippuja liehuttaen, mutta tällä kertaa ei liehuteta puoluelippuja, vaan Saksan ja Espanjan lippuja ja riehunnan takana ei taida olla tällä kertaa uusi "jumalainen voitto" vaan jalkapallo.

Joimme taas monia tuoppeja tutuissa paikoissa ja baarit ovat täynnä ihmisiä kuin mitään ei olisi kuukausi sitten tapahtunut. Moni pois lähtenyt ja nyt Dubaissa ja Qatarissa rahaa tahkoava ystävä on käymässä täällä ja kaikki haluavat vaihtaa uutisia. Siellä missä vasta kuukausi sitten taisteltiin ja partioi tuimailmeisiä militiamiehiä, on nyt vain hauskaa pitäviä teinejä, ja jordanialaiset, kuwaitilaiset ja Persianlahden maihin rekisteröidyt urheilu- ja avoautot kruisailevat poppi soiden tärkeimpiä baari- ja yökerhokatuja. Kaikki puhuvat siitä mitä uusia huippukonsertteja Beirutissa tänä kesänä on tulossa. Niin tyypillistä Beirutia. Ja tätä jatkuu taas niin kauan kunnes seuraava pommi-isku tai sota jälleen shokeeraa kansakuntaa.

Ei kommentteja: