Eilen illalla olin seuraamassa kurdiystäväni valmistujaisnäytelmää teatterikorkeakoulusta. Näytelmä kuvasi sitä, mitä tapahtuu konservatiivisessa syyrialaiskylässä, kun yksi kylän nuorista naisista on liian kaunis ja ryhtyy käyttäytymään kevytkenkäisesti. Kauhistus!
Matkalla teatterista baariin jouduimme ottamaan kaksi taksia, kun porukkamme oli liian iso yhteen. Näyttelijä ja yksi muu menivät eri taksilla ja heille tapahtui erikoisia asioita: taksissa oli kaksi pikkupoikaa, jotka ojensivat heille ruusut ja puhuivat vierasta kieltä, joka ei ollut ainakaan arabiaa, kurdia, turkkia, armeniaa, farsia, englantia eikä espanjaa, koska näitä kieliä näyttelijäystäväni olisi jollain tasolla ymmärtänyt. Taksikuski ei tuntenut lapsia lainkaan ja näyttelijän toveri ei kuullut, että nämä olisivat puhuneet millään kielellä. Katso: siinä samassa näkivät taivaalla tähdenlennon ja lapset olivat poistuneet taksista. Ruusut jäivät. Läsnäolijat harkitsivat vakavasti ajatusta, että lapset olivatkin džinnejä.
Olen lähdössä kahdeksi viikoksi Itä-Turkkiin, Kurdistaniin ja Kappadokiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti