Matka jatkui Midyatista tänään Cizren kautta Şırnakiin, joka on pahassa maineessa yhtenä PKK-konfliktin pesäkkeistä. Vasta hiljattain tapahtui Şırnakissa pommi-isku, joka oli tarkoitettu santarmin tukikohtaa vastaan, mutta surmasikin koulubussissa matkustaneita kurdikoululaisia. Pommittaja saatiin kiinni ja tapaus oli kurdilasten kuoleman vuoksi niitä harvoja, joissa PKK on pyytänyt julkisesti anteeksi iskuaan. Istuimme Şırnakissa Atatürk-puiston kahvilassa ja ihmettelimme, kuinka jotkut paikat maailmassa, kuten Şırnak, Belfast ja Beirut, ovat niin tottuneita jatkuvaan poliittiseen väkivaltaan, että niissä tavallaan normaalielämä jatkuu ikään kuin konflikti olisi jotenkin olematon, kunnes taas räjähtää jossain, siihen reagoidaan nopeasti ja sitten se unohtuu viikossa ja ihmisillä on taas uudet puheenaiheet.
Cizre on portti Irakiin. Siitä etelään on Silopin rajakaupunki, josta ylitetään raja Irakin Kurdistaniin, Masud Barzanin hallitsemille alueille Zakhoon ja Arbiliin. Cizressä kävimme tällä kertaa lähinnä supermarketissa, sillä tarkoitus ei ollut jatkaa Irakin puolella, vaan seurailla Turkin ja Irakin välistä rajaa aina Zap-joelle saakka, jossa käännyimme pohjoiseen, seuraten jokea Hakkariin saakka. Hakkarissa tehdyn pysähdyksen jälkeen jatkoimme edelleen pohjoiseen, aina Vaniin saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti