lauantai 7. kesäkuuta 2008

Iskenderun

İskenderun, jonka nimi tulee muinaisesta Alexandrettasta, vaikka jälkimmäinen sijaitsikin ilmeisesti lahden toisella puolella Yumurtalıkin paikkeilla, on 160 000 asukkaan kaupunki Turkille kuuluvassa Hatayn läänissä, jonka pääkaupunki on Antiokia (turkiksi Antakya). İskenderunissa harva turisti vierailee, koska siellä ei ole juuri historiallisia raunioita tai muuta turisteja kiinnostavaa. Sen sijaan İskenderun on viehättävä moderni turkkilainen merenrantakaupunki, jossa on tärkeä itäisen Välimeren satama. İskenderunissa on paljon vihreitä puistoja ja pitkä merenrantaa seuraileva kävelykatu, paljon moderneja ja cooleja kahviloita ja ravintoloita, edullisia kauppakatuja eikä lainkaan turisteja. Hatayn lääni on alkujaan ollut etnisesti arabiankielinen ja monet asukkaista puhuvat yhä arabiaa äidinkielenään.

Tässä mielessä tämä pikkukaupunki on erinomainen paikka pohtia sitä missä sijaitsee Euroopan itä- ja eteläraja. Eräs tuttavani totesi jo vuosia sitten, että Euroopan itäraja siirtyy Turkissa itäänpäin sadan kilometrin vuosivauhtia - tällä siis kuvataan Turkin eurooppalaistumisprosessia. Nykyisin Euroopan itäraja on ainakin kulttuurisesti jo kauan sitten siirtynyt Välimeren itärannikosta edelleen itään, ollen siis hyvää matkaa etenemässä Kurdistaniin jossain Urfan paikkeilla.

Kun tänään ylitin autolla rajan Syyriasta Turkkiin ja saavuin Reyhanlin kautta İskenderuniin, en olisi voinut havainnollisemmin huomata tulleeni Lähi-idästä Eurooppaan. Seuraavassa vain joitain niistä pienistä kulttuurisista asioista, jotka todistavat, että Turkki on lähempänä Eurooppaa kuin eteläisiä naapurimaitaan, ja kulttuurisesti edistyneempi eurooppalaisuudessaan kuin jotkut nykyisistä EU:n jäsenmaista. Onhan Turkissa ollut pidempään demokratia ja markkinatalous kuin enemmistössä nykyisistä EU:n jäsenmaista.

Liikenteessä noudatetaan sääntöjä ja nopeusrajoituksia. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja ajoneuvot samoin. Teillä ei ole roskia eivätkä autoilijat heittele roskia ulos ikkunasta. Autot eivät käytä torvea kuin ehkä hätätilanteissa. Kaupungit ovat siistejä ja järjestelmällisiä. Mihin tahansa ei saa pysäköidä, ei ainakaan keskelle ajoväylää. Liikennemerkit ja tienviitat tarkoittavat sitä mitä sanovat ja niitä seuraamalla löytää perille. Kaupungeissa ihmiset käyttäytyvät kuin eurooppalaiset ja puhuvat normaalilla äänellä, meteliä on vain vähän. Kadut ja jalkakäytävät ovat siistejä ja roskia varten on olemassa roskakoreja, joita myös käytetään. Talot on maalattu, luoden siistin yleiskuvan. Liikennepoliisi valvoo liikennettä eikä kerää lahjuksia. Ulkomailla rekisteröityä autoa koskevat vain samat säännöt kuin turkkilaisia. Poliisi ei keksi uusia sääntöjä turisteille. Vain harva nainen, lähinnä jotkut vanhukset, käyttää huivia. Siisteissä puistoissa ja penkeillä nuoret seurustelevat ja halailevat toisiaan avoimesti. Tytötkin juovat terassilla olutta. Internet-kahvilassa voi hengittää koska siellä ei tupakoida. Siellä ei myöskään vakoilla millä sivuilla nuoriso käy eikä nurkassa istu nahkatakkimiestä. Pankkiautomaatteja on paljon ja niistä saa rahaa. Asioilla on viralliset hinnat.

On vielä mainittava İskenderunin rantapuistossa oleva merkillinen monumentti, joka on omistettu maailman turkkilaisille kansoille. Keskellä monumenttia on maapallo, jota ympäröivät ulompana kehänä maailman itsenäisten turkinsukuisten valtioiden liput ja sisäkehänä maailman ei-itsenäisten turkkilaisten kansojen käyttämät liput. Ylimpänä on Turkin tasavallan lippu, tietysti. Mikä merkillinen paikka tälle monumentille onkaan İskenderun, joka on lähempänä arabialaista maailmaa kuin turkkilaista.

Ei kommentteja: