maanantai 2. kesäkuuta 2008

Fanar

Ystäväni joutui muuttamaan asunnostaan sunnalaisesta Musaitben kaupunginosasta, joka oli käynyt liian turvattomaksi elää. He taisivat olla viimeinen kristitty perhe siinä talossa. Oppositiota kannattavan shiialaisen Amal-puolueen militiamiehet olivat kiusanneet aluetta ja provosoineet tappeluja sunnalaisten asukkaiden kanssa jo monta kertaa aiemmin. Kahden viikon takaiset taistelut ja alueen miehitys olivat viimeinen pisara. Syyrialaismielisten ryhmien militiat tunkeutuivat ihmisten koteihin ja toimistoihin, veivät mukanaan arkistoja ja tietokoneita ja antoivat ymmärtää, että tietoja kaikista Syyrian ja Hizbullahin arvostelijoista käytettäisiin hyödyksi myöhemmin, jos valta vaihtuisi.

Ystäväni perhe löysi uuden asunnon Fanarista, joka on yksi monista kristityistä pikkukaupungeista Beirutin koillispuolisilla vuorenrinteillä. Lauantaina istuimme parvekkeella oluella ja nautimme näkymistä - mäntymetsiä ja turkoosinsininen Välimeri. Oli toukokuun viimeinen päivä, jota maroniittikristityt juhlivat neitsyt Marian päivänä. Kristillinen kulkue kulki pikkukaupungin läpi käyden jokaisella tienvarren pienellä Maria-patsaalla ennen saapumista kirkolle. Kulkue lauloi "ya umm an-nur" (oi valon äiti). Kaukaa kantautui seudun ainoan moskeijan rukouskutsu - yksi pieni shiialainen kylä on jäänyt kristittyjen alueiden keskelle.

Ei kommentteja: