tiistai 10. kesäkuuta 2008

Soghanlin laakso

Soğanlın laakso (Soğanlı Vadisi) on matkan varrella Ürgüpistä Yeşilhisariin ja kohti Sulttaaninsoita ja Alavuorten kansallispuistoa. Tunnetuin Soğanlın laakso on kaksoislaakson molempien puolten jyrkillä rinteillä sijaitsevista luoliin rakennetuista kirkoista. Nämä eivät ole yhtä vaikuttavia kooltaan tai freskoiltaan kuin Göremen ulkoilmamuseolaakson luostarit ja kirkot, mutta Soğanlın laakso on Göremen ja İlharan laaksoja miellyttävämpi omalle vaellukselle, koska siellä käy vain harvakseltaan turisteja, lähinnä omilla autoillaan, ja siten kaikkialla mölisevät bussiseurueet puuttuvat Soğanlısta.

Soğanlın laaksonpohjalla virtaa puro, jota reunustavat poppelilehdot ja ikiaikaiset oliivipuut sekä rinteillä tammipensaat ja tietysti kappadokialaiset laavakivimuodostelmat luolineen ja puluille tarkoitettuine reikineen - ihmiset kun ovat täällä harrastaneet pulujen kasvattamista viestinnän, lannoitepaskan ja munien vuoksi jo muinaiskulttuureista lähtien. Pulu, alun perin kalliokyyhky, on niin vanha ihmisen seuralainen, ettei olekaan ihme, että se on levinnyt kaikkialle maailmaan.

Ollessani pitkällä laakson asumattomimmissa osissa kuulin yllättäen kovaäänistä puhetta läheisten puiden takaa: haloo haloo merhaba. Koska olin ainoa ihminen lähistöllä, luulin ensin että joku yritti huudella minulle. Mutta kävikin ilmi, että se oli lehmiä paimentava Hakan, joka yritti vuorten tähden huonolla kuuluvuusalueella soittaa Nokian kännykästä (uudempi malli kuin minun) isälleen kertoakseen, että lehmät oli viety laakson perälle. Hakan kertoi myös olleensa hiljattain varusmiespalveluksessa, jossa hänet oli lähetetty Kaakkois-Turkkiin "taistelemaan Syyrian ja Irakin tukemaa PKK:ta vastaan". Sille suunnalle olen seuraavaksi lähdössä.

Ei kommentteja: