Kokan patojärven kosteikkojen jälkeen juotiin tuimia aamukahveja Ziwayn kaupungissa, joka sijaitsee samannimisen suuren hautavajoamajärven rannalla.
Ziwayjärvi on makeavetinen ja siellä sijaitsee viisi saarta. Saarilla on keskiaikaisia kirkkoja ja luostareita ja niillä elävät paikalliset puhuvat edelleen ainutlaatuista muinaisen geezin sukuista kieltä. Saarelaiset uskovat polveutuvansa aksumiiteista, jotka pakenivat Aksumin imperiumin tuhoa, tarun mukaan mukanaan legendaarinen Liiton Arkki, joka etiopialaisille on kuin Graalin malja läntisen Euroopan mystikoille. Joillain saarista pesii myös merkittäviä pelikaani- ja haikarayhdyskuntia.
Ziwayjärven kuuluisin eläin on kuitenkin virtahepo, joita on järven rantakosteikoissa yhä runsaasti. Mikäpä olikaan sen mukavampi tapa viettää jouluaattoa kuin mennä katsomaan todella läheltä Afrikan vaarallisinta suureläintä. Virtahevot tappavat nimittäin vuosittain enemmän ihmisiä kuin mikään muu Afrikan villieläin. Virtahevot kaatavat veneitä, murskaavat ihmisiä lämpimikseen ja koska pimeän tultua virtahevot nousevat kuivalle maalle syömään, rannallakaan ei voi olla turvassa; jos nimittäin sattuu virtahevon ja veden väliin, eläin panikoituu ja rynnii ylitse veteen päästäkseen.
Virtahepojen suosikkimatalikolle lähdin kahden ziwaylaisen soutajan kanssa kiikkerällä pienellä soutuveneellä, joka ei olisi kestänyt krokotiilinkaan käsittelyssä, ja joka kaiken lisäksi vuoti niin että toisen soutajan soutaessa toinen lappoi saavilla vettä pois veneestä. Vajaa tunti soudettiin, järven tyyni pinta ajoittain uhkaavasti poreillen, kun monnit ja tilapiat liikkuivat veden alla. Ympärillä kalasteli merimetsoja ja käärmekauloja, uiden usein vain pää ja kaula veden yläpuolella, ikään kuin vedessä olisi ollut käärmeitä tai miniatyyrikokoisia Loch Nessin hirviöitä. Papyrusrämeet lipuivat ohitse laulavine kerttusineen, lumpeilla astelevine jassanoineen ja mustarääkkineen ja ruo'oissa tasapainottelevine keltavästäräkkeineen. Kirjo- ja malakiittikalastajat tähystelivät pikkukaloja vedestä kohoavien oksankäppyröiden päältä.
Lopulta näkyviin tuli vedestä kohoavia harmaita kallioita, ikään kuin suomalaisen saariston luotoja. Lähemmäs soudettaessa alkoi näkyä, että luodot liikkuivat. Virtahepoja oli siinä kymmenen yksilön lauma, valtavia uroksia, useita naaraita ja poikasia. Alkoi kuulua kovaäänisiä örähdyksiä ja mölinöitä ja ajoittain päät nousivat vedestä, väliin uhkaavasti lipuen kohti venettä ja uhoten. Lähimmillään oltiin muutaman metrin päässä virtahevoista, mutta soutajat vakuuttivat, etteivät eläimet hyökkää. Ne ovat tottuneet kalastajiin. Toden totta paikalliset kalastajat liikkuivat lumpeiden ja virtahepojen lomassa naurettavan pienillä kaislaveneillään tasapainoillen ja kiskoen vedestä tilapioita.
Ziwayjärven kosteikoilla oli myös runsaat lintukannat. Viheltäjäsorsia liikkui alueella suurina parvina, molempia lajeja. Haikaralintuja ja palearktisia kahlaajia oli Kokan tavoin valtavia määriä. Vähän matkaa rannasta alkoi jo kuiva ja ylilaidunnettu akaasiasavanni, jossa marabuhaikarat ja korppikotkat repivät lehmänraatoa ja akaasioissa liikkui suurina parvina valkokulmakutojia ja loistokottaraisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti